Naisia, tyttöjä ja eläimiä

Lauantaiaamu alkoi nyt jo totuttuun tapaan ratsastustalleilla. Tällä kertaa meidän perheestä ei hevosen selässä ollut vain yksi tyttö vaan kaksi, tai oisko kuitenkin tyttö ja nainen ;) Nimittäin minä pääsin ratsaille tunnilla myös, siellä yhdessä noiden ala-asteikäisten tyttöjen kanssa :D Ai että se oli ihanaa, päästä hepan selkään, aloittaa harrastus josta haaveilin nuorena, mutta sain vain maistiaisia.

Kävin torstaina yhdellä tunnilla vähän kokeilemasa, miten se ratsastus oikein sujuukaan piitkän tauon ja vähäisen taustan kanssa ja koska tunnille ei kuitenkaan vakituisesti pystytä vielä ottamaan yhtä lisää, sovittiin että ratsastan esikoisen alkeiskurssin loppuun siellä noiden tyttöjen seassa. Ihan hauskaa sinänsä, se on nyt vähän niinkun esikoisen ja minun yhteinen harrastus ja juttu, kun käydään samalla tunnillakin. Tosikoisella ja minulla yhteinen juttu on tanssi, tosin ei tosiaan käydä samoilla tunneilla :D

Torstaina lainasin esikoisen kypärää tunnille, mutta nyt kun ratsastettiin yhtaikaa oli kypärä tietty tyttären päässä. En ehtinyt omaa hommata tässä välissä, joten jouduin vielä tänään tyytymään kollektiivikypärään tallilta, huivi välissä ja toivoen, ettei sieltä tartu täitä päähän… Tunnin jälkeen lähdettiinkin sitten tyttärien kanssa kauppoihin, mm. ostamaan minulle omaa kypärää. Ja ah niin monta muuta asiaa! Melkoiseksi varusteluksi on tämä elämä mennyt yhtäkkiä!

Itselleni ostin Idän Ratsusta kypärän lisäksi hanskat, housut ja raipan, esikoiselle niinikään raipan ja keinonahkahanskat, samanlaiset kuin minulle. Me ollaan nyt muutenkin sitten kyllä tyttären kanssa melkoisia samiksia, sillä lisäksi vielä samalla kun ostin itselleni Budget Sportista takin ratsastusta varten, ostin tyttärelle samanlaisen. Itselleni mustan kokoa 36, 9-vuotiaalleni samanlaisen punaisen kokoa 34! Samankokoisen sportti-teepaidan tytölle ostin myös. Mutta hurjimmalta melkein tuntui ostaa hänelle sisäpelikengät kokoa 37,5… Vähän reilut, muttei kuitenkaan liian reilut! Hurja miten se on jo iso tyttö!

Kauppareissun muuhun agendaan kuului myös kissanhiekkaa ja -ruokaa. Toki myös sisäpelikengät tosikoisellekin ja pienennytettävänä olleen vihkisormukseni noutoa kultasepänliikkeestä, mutta jotenkin enimmäkseen tuntui koko ostoslista enempi eläimiä kuin ihmisiä koskevalta, vaikka ratsastusvarusteet tietty tulevatkin ihmisten eikä hevosten päälle. Miten tässä näin on käynyt?

Lapsena ja teininä rakastin eläimiä kuten useimmat tytöt rakastaa. Halusin joskus koiraa kovastikin, mutta sellaista ei meille(kään) otettu, sen sijaan kani otettiin, kun olin jotain 8. Sen kohtalona oli sairastua pahasti alle kolmivuotiaana ja se oli pakko lopettaa. Itkin pupuani pitkään enkä varsinaisesti halunnut enää uusia eläimiä. Mutta siskoni muuti tilanteen saamalla tahtonsa läpi ja meille tuli kummitätini silloiselta "pupufarmilta" kaksi uutta sekarotuista kania kotiin kun olin kuudentoista. Tuon pupun annoin pois mennessäni naimisiin kolmisen vuotta myöhemmin, mitä olen sittemmin katunut kovastikin, siis sitä että annoin pupun pois.

Luulen, että nämä luopumiskokemukset jättivät minuun oman jälkensä suhteessa eläimiin. En halunnut enää eläimiä, koska niistä joutuu luopumaan. Enkä halunnut ratsastusharrastusta meidän perheeseen jostain selittämättömästä syystä. Mutta nyt meillä on kissa ja minä ja esikoinen ratsastetaan jo molemmat. Eläimet ovat yhtäkkiä taas osa elämääni ja nautin siitä täysin siemauksin!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.