Eilen oli duunikaverin läksiäiset ja meni vähän aikaiseksi, siis aamu-aikaiseksi, tuo nukkumanmeno. Aamulla oli silti noustava ajoissa, aamupala naamaan, suihkuun ja ratsastustallille. Esikoisella oli tänään ensimmäinen varsinainen ratsastustunti. Viikko sitten oli teoriatunti, jossa käytiin läpi hevosen peruhoitotoimenpiteet. Minä olin tunnilla mukana ja hivenen yllättynyt siitä, että vanhemmathan sitoutettiin saman tien hommaan mukaan, opettelemaan samat asiat lasten kanssa, jotta voi jatkossa jeesailla tunneilla. Mutta hei, sehän oli kivaa!
Ratsastus on toinen niistä asioista, joita olisin halunnut harrastaa, mutten koskaan päässyt – tanssi oli se toinen. Muutaman kerran olin joskus noin 12-13vuotiaana kaverini mukana talleilla, jollakin tunnilla ja jonkun kerran tämä pari vuotta vanhempi kaverini piti minulle yksityistunnin hevosen hoidosta ja ratsastuksen alkeista. Laitoin hepan ratsastuskuntoon, harjasin, kuovin kaviot, satuiloin ja laitoin suitset. Kaveri talutti hevosta ensialkuun, sitten irrotti talutusköyden, sillä selviydyin silloin sen kanssa jo ilmankin. Siitä on aikaa parikymmentä vuotta, vähän kai ylikin. Mutta ihmeesti se kaikki oli painunut mieleeni ja tulvi mieleeni tuolla ensimmäisellä tunnilla.
Tänään oli sitten eka tunti, kun pääsi ratsastamaan. Tytär oli ihan tohkuna, sillä sai ainoana ryhmässä vähän isomman hevosen eikä ponia. Esikoinen näytti olevan tämän alkeisryhmän reippain (ainoa, joka kysyy rohkeasti ja vastaa rohkeasti) ja lisäksi pisin, joten tuo vähän isompi polle lankesi hälle kuin luonnostaan. Tytär on jotenkin luontaisesti hevosten kanssa ihan kotonaan. Minä sitä katselin vähän jeesaillessani tytärtä ja tämän paria tuon toisen tytön shettiksen kuntoon laitossa ja tunnilla avustanut hevostenhoitaja kysyi tyttäreltä, onko tämä paljonkin jo ratsastanut kun niin tottuneesti tekee ja toimii hevosen kanssa.
Eihän tuo esikoinen oikeastaan paljonkaan ole ollut hevosten kanssa tätä ennen. Pari kertaa isoäitini tuttavan tallilla, ja siellä laitettiin kyllä myös avustamaan tuon oikeasti ison suomenhevosen harjauksessa ja satuloinnissa, ja viimeksi ratsasti (so. istui hevosen selässä) siellä ilman satulaa. Ehkäpä ne jokakesäiset lehmien hoitamisetkin on totuttaneet tyttöä noihin isoihin(kin) eläimiin niin ettei arastele sitä kokoa vaan osaa olla isonkin otuksen pomo. Ja pienen myös – esikoinen on tuota meidän kissaakin käsitellyt heti alusta asti kuin olisi aina ollut eläinten kanssa.
Ratsastustunnin ratsastusosuus oli vielä tällä kertaa melko lyhyt, sillä aika meni enimmäkseen siihen tallipuuhasteluun vielä, mutta toki lapset ratsaillekin jo pääsivät ja muutaman kerran kiertämään maneesia lähtöä ja pysäyttämistä harjoitellen. Vanhemmat rundasivat ponien vieressä huolehtien taluttamalla vielä käännöksistä ja siitä että ratsut pysyivät uralla. Ensi kerralla sitten harjoittelevat itse sitä hepan kääntämistä ja ilmeisesti vähän raviakin.
Tytär on ollut koko päivän tuosta ratsastuksesta aivan tohkeissaan. Vähän on pitänyt itsetuntoa kohottaakin sillä, että homma meni niin hyvin 😉 Ja montakohan kertaa tuo on tänään huokaillut, että miksei huomenna voisi olla taas jo lauantai 😀 On neiti tosiaan tainnut nyt sen oman juttunsa löytää, joten toden totta saa ratsastaa! Ja ties vaikka tuossakin seuraisin tyttären perässä, kuten tanssiharrastuksessa aikoinaan 😉
Mutta ensin lämmitellään miehen kanssa huomenna vanhaa sulkisharrastusta todella pitkästä aikaa. Kun vaan löytäisin muuttojen jäljiltä jonnekin kadonneet sisäpelikenkäni… Kaikki muu tarvittava tuolta kyllä löytyikin, olipahan jopa ihan täysi tuubi sulkapallojakin varastossa.
System Failure for the Masses 
Mukava harrastus tuo ratsastus. Itse kanssa aina lapsena olisin halunnut ratsastaa, mutta en päässyt ikinä harrastusta aloittamaan. Meillä Eve ekan kerran oli ratsastamassa muistaakseni 3-vuotiaana… Nyt siis tuon puolitoista vuotta ihan säännöllisesti käynyt. Ensi perjantaina jatkuu kesätauon jälkeen taas tunnit. Asutaan tosiaan tuon ratsastustallin naapurissa, joten siellähän tuo viettää tallilla ison osan vapaa-ajastansa. 😉 Saapa nähdä innostunko itse kokeilemaan. Joku suositteli kyllä että olisi selkävaivaiselle sopivaa hommaa.
Meillä tuo ratsastuskoulu on n. 9km päässä, joten vielä hetki menee ennenkuin Mona sinne itse pyörällään (maantien vartta) sotkee. Lähempänäkin taitaa joku talli olla, mutten tiedä pääseekö siellä ratsastamaan, taitavat olla ihan yksityistalleja ja -heppoja.