Viime yö jäi viiden tunnin unien varaan, mikä ei sikäli toisaalta ole
edes huono, että olinhan kuitenkin kotona vasta viiden pintaan aamusta.
Oltiin tosiaan muutaman ystävän kanssa syömässä ja iltaa ja lopulta
liki koko yötä viettämässä Hotelli Vantaalla. Oli hauskaa tanssia
pitkästä aikaa oikein sydämensä kyllyydestä läpi yön! Lähdin
Tulisuudelmasta heti pilkun jälkeen, mutta narikasssa huomasin
hukanneeni narikkalappuni jonnekin yön aikana lompakkoa tai kännykkää
kaivaessani, joten vaikka alun perin oli melko etunenässä lähdössä,
jouduinkin odottelemaan koko ruuhkan ja lähtemään viimeisten joukossa –
ja tietenkin olin sitten taksijononkin hännillä. Kesti siis vähän
päästä sieltä himaan.

Puoli yhdentoista aikaan nousin aamupalalle perheen kanssa, sen jälkeen
hetki lokoisaa loikoilua vielä miehen kanssa tyttöjen leikkiessä. Sen
jälkeen sainkin tarmonpuuskan miehen lähdettyä lasten kanssa
pulkkamäkeen tarkoituksella antaa minulle hetki aikaa lepäillä. Hah!
Todellakin lepäilyä… Ihan alkajaisiksi samalla kun laitoin pesukoneen
pyörimään, ruuvailin auki kuivurin kaikki pölynkerääjät ja puhdistin
ne. Minkä jälkeen järjestelin kummankin tyttären kaapit uusiksi, kun
siellä nyt jo hetken on koristsydeemit vaatteita odottaneet. Ja kävin
läpi samalla pieneksi jääneitä vaatteita.

Samalla normaalit kotihommat, ruuanlaitto, keittiönsiivous kertaa
kaksi, iso läjä puhdasta vaatetta kaappeihin. Yöunien ja päivän aikana
nautitun kahvin määrään nähden – kumpaakin aivan liian vähän, sillä
kahviakin join vain aamupalalla pari mukia, lounaan jälkeen en edes
ajatellut kahvia sillä lounas syötiin puoli viideltä 😉 meillä on
omintakeinen rytmi viikonloppuisin oikeastaan aina – moinen tarmon
määrä oli melko yllättävää. Mutta on sitä sattunut ennenkin…

Nyt kuitenkin, kun on iltapala-croissantit syöty, väsyttää jo
huikeasti. Silmät lurpallaan kirjoitan tätä ja odotan, että tytöt
saavat pyjamat päälleen ja saan heidät sänkyyn. Mies laittaa tuolla
sokkeleita, ei voi laiskuudesta häntäkään tänään(kään) syyttää (aivan
ihanasti täällä joka viikonloppu saadaan pienieä juttuja tehtyä, joiden
ansiosta on aina vain kodikkaamman tuntuista 🙂 ), joten minä koitan
luotsata tyypilliseen tapaan ilta-säheltävät neitoseni petiin. Ja sen
jälkeen taidan kömpiä tuonne peiton alle mninäkin! Ja toivoa, että
rommimehu ja kunnon yöuni nitistävät flunssanalkuni…