Toiset aukoo kalenterin luukkuja laskien päiviä jouluaattoon, minä lasken päiviä joulun minilomaani. Pidän vapaata maanantain ja tiistain siinä joulun alla, luulin tyttöjen olevan kanssani kotona, mutta typsyt ovatkin lähdössä mummin ja ukin kanssa mökille käymään ja mieskin on ne päivät töissä, joten minulle siunaantui tällainen harvinainen luksusaika: kaksi päivää vain itselleni (+ ilta kaksin miehen kanssa)! Se on jotain mitä odottaa, sellaisia päiviä on viimeksi ollut, hmm, toissa kesänä? Jos ei lasketa sairastamista ja sitä ei lasketa, koska silloin on kurja olla.

Syksyn kiireetkin on jo pikkuisen hellittäneet. Eilen tein luultavasti ja toivoakseni tämän vuoden viimeisen pitkän päivän töissä. Ennen joulua ehdin päin vastoin luultavasti tehdä muutaman vähän lyhyemmänkin työpäivän. Tosikoinen toivoo jatkuvasti, että välillä voisin häntä hakea hoidosta vähän aikaisemmin ja esikoinen, että tekisin taas välillä töitä etänä kotona. Näinä parina viikkona sekin lienee mahdollista useammankin kerran. Tytöt leikkivät sen verran kivasti keskenään, että saan ihan hyvin tehtyä töitä, vaikka molemmat olisivat kotona, joten ainakin joitakin iltapäiviä pystyn hoitamaan niin.

Muutoin tässä joulunalusajassa on meilläkin sitä tyypillistä positiivista kiirettä kyllä – joskin osa on jo ohikin. On lasten joulujuhlia, kuoron joulukonsertteja, tanssikoulun joulujuhlaa (jossa vaihteeksi minäkin olen lavalla), firman illanviettoa… Ja minilomani aloittaa sopivasti jouluillallinen ystäväpariskunnan kanssa 🙂

On siis kaikkea mukavaa, mitä odottaa, niin arkena kuin muulloinkin. Puhumattakaan itse joulusta. Toivoakseni meillä on silloin jo valot olohuoneessa 😛 Ja vaikkei olisikaan niin takka on ainakin – sen ääressä nytkin taas istun miniläppärini kanssa.

Lasten vuoksi toivoisin myös, että lämpötila painuisi pari astetta pakkasen puolelle ja pysyisi siellä. Maailma oli eilen päivällä sellaisella talvisella tavalla kaunis, kaikki ohuen kuuran peitossa. Illaksi nousi plussalle, oli taas harmaata. Sitten taas yöllä ja tänään aamupäivällä maailma peittyi pumpulivaippaan – mutta lämpötila on plussan puolella yhä, joten ei tuosta lumesta varmaan taaskaan kovin kauan iloa ole.

Loppujen lopuksi, vaikken lumesta pidäkään, tuohan se valoa ja onhan se kivempi, että maa on nipin napin jäässä kuin että maailma on märkä ja ankean harmaa ja pimeä.