Nousi se aurinko tänäänkin, sumun keskeltä, häikäisevänä oranssina pallona. Aamu oli viileä, kuten aamut on olleet. Pelloilta ja joesta nousi usva, jonka läpi aurinko säteitään taivaanrannassa työnsi. Harmittelin, ettei motarilla voinut kesken kaiken pysähtyä ottamaan kuvaa – näky oli kerrassaan upea.
Tällä hetkellä on taas oma elämä ja omat tunteet eräänlaista sumua täynnä myös. Aurinko nousee ja laskee sielläkin, toivoa luoden, vakuuttaen, että sumu hälvenee joskus. Juuri nyt kaikki kuitenkin kieppuu niin sen usvan pyörteissä, tunteiden ja tapahtumien myllerryksessä, että on vaikeaa nähdä niitä kirkkaita säteitä. Joskus on vaikeaa nähdä jopa mistä suunnasta se aurinko nousee. Jospa se ei olekaan se itä?
System Failure for the Masses 
Nii täälläkii, eile aamun ja tännääkii. Yheksä aikaa ol 3.2 lämmintä, mahtava sumu nous Vuokselt, aurinko paisto läpi minkä kerkes. Nyt vet jo aiva pilvisesks. No eipähä harmita töihi meno, ku ei aurinko porota kirkkaalt taivaalt, niiku muin päivin tek! Toivottavast sumu elämässäs hälvenee ja kirkkaat sätteet ottaa voiton.