…sanoi esikoiseni popsiessaan ranskiksia ja hampurilaista eilen illalla paikallisessa Rollsissa. Ehkä pientä liioittelua sentään, mutta toisaalta, ikinähän on aika suhteellinen käsite. Sehän ei oikeastaan tarkoita kirjaimellisesti ikinä vaan sen puitteissa, mitä juuri nyt kykenen muistamaan. Joten ihan ymmärrettävä lausahdus eilisillan päätteeksi, ottaen huomioon, mitä kaikkea yhdessä vaivaisessa arki-illassa kuitenkin sentään ehdittiin tehdä.

 

Lähdettiin esikoisen kanssa kotoa jo vähän ennen neljää hakemaan tosikoista hoidosta. Saatiin kyllä heti noottia, että tultiin liian aikaisin, leikit oli vielä kesken, mutta valitus loppui aika lyhyeen, kun illan agenda kävi tyttöselle selväksi. Meillä oli eväsleivät mukana, ja luistimet. Oli nimittäin alunperin kovasti aikomus mennä luistelemaan. Se suunnitelma kariutui kuitenkin matkalla päiväkodille, kun näimme auton ikkunasta luistelukentän, joka olikin lumikenttä. Ei siis luistelemaan. Ei taida enää tänä talvena onnistua, joten tosikoinen ei sitten koskaan päässyt testaamaan uusia prinsessaluistimiaan. Toivottavasti ovat vielä ensi talvena sopivat…

 

Toinen lapsille mieluinen talviulkoilupuuha on hiihto. Se oli siis meidän Plan B. Tornimäen purtsillahan on aina ladut, jos ei muuten niin tekolumesta. Niin ainakin luvataan. Mutta eipä se näemmä enää maaliskuuta koske, ei edes silloin kun ensimmäinen oikea talviviikko tässä Suomen kolkassa osuu maaliskuulle! Milloinkahan etelä-Suomen kunnat ymmärtävät ottaa oppia hiihtokeskuksista ja laittaa ladut ja luistinradat kuntoon silloin kun lunta on, tuijottamatta niin kovin sitä kalenteria? Ei varmaan ollenkaan, koska sehän ei ole kaupallista toimintaa, joten The Ultimate Motive eli Raha puuttuu. Suunnattoman harmillista!

 

Tornimäen purtsille mentiin latujen puuttumisesta huolimatta. Laduttomuus lannisti heidän hiihtofiiliksensä selvästi, mutta puolisen tuntia tytöt jaksoivat hiihtää ja laskea siellä mäkeä suksilla. Esikoinen varsinkin oli oikein odottanut, että pääsisi ladulle hiihtämään, joten pettymys oli ihan ymmärrettävä. Ilmeisesti se ei kuitenkaan haitannut loputtoman paljon, kun kommentti illasta oli otsikon mukainen – nimittäin kyllä hän lausahduksensa täsmennysosaan luetteli hiihdonkin.

 

 

Eikä se hiihtokeli eilen tosiaan enää ihan niin ideaali ollut muutenkaan. Maaliskuu oli jo näyttänyt purtsillakin hampaansa siitäkin huolimatta, että koko viikon OLI ollut pakkasta ja lunta tullut tupaa ihan urakalla. Eilen oli kuitenkin plussasää, joten loskaahan siellä oli paikoin sitten kuitenkin.

 

 

Ei siis tosiaan puolta tuntia kauemmin tytöt suksilla viihtyneet, sen sijaan mäkeen teki mieli. Vaihtaa sukset renkaaseen. Tornimäellä on nimittäin purtsin ja muiden ulkoilureittien lisäksi Klaukkala Snowtubing -mäki. Tottahan hinku sinne oli suuri heti kun lapset mäen taas näkivät! Viime talvena olivat siellä kerran iskän kanssa mäkeä laskemassa, tämän talven kerta oli sitten eilen. Melkein tosin kariutui sekin, sillä kun sanoin "harkinta-ajan" jälkeen, että tunnin liput sinne saavat, alkoi heti esikoisen mankuvirsi: "miksei kahta tuntii, mä haluun kaks tuntii…". Sanoin, että yksikin valitus vielä ja ei mäkeen pääse ollenkaan – hiljeni sentään.

 

Niinpä tytöt laskivat tunnin verran snowtubing-mäkeä eli rengasmäkeä lumituubia alas. Kapulahissillä ylös ja hurjaa vauhtia alas.

 

  

(videot tyttöjen laskuista: esikoinen, tosikoinen)

 

Aika vinhaa menoa! Minä jäin mäen alle ottamaan valokuvia ja viihdyttämään "hissipoikaa", jonka ainoita asiakkaita sillä hetkellä oltiin. Kyllähän minäkin vauhdista tykkään, mutta näin vanhemmiten on tuo hallitsematon vauhti käynyt ylipääsemättömäksi asiaksi. En voi, en kykene, jos en tiedä pystyväni hallitsemaan sitä itse. Ei siis mitään vapaita pudotuksia tai hallitsemattomia mäenlaskuja minulle, no thanks! Mutta tyttöjä ei paljon meno pelottanut. Hurjapäitä mitä hurjapäitä.

 

Mäenlaskun jälkeen suunnattiin sitten sinne paikalliseen Rollssiin hamppareille ja ranskiksille ja nugeteille, joiden lomassa sitten esikoinen käsivarteeni nojaten huokaisi: "Paras reissu ikinä. Päästiin hiihtämään ja laskemaan rengasmäkeä ja vielä hampurilaisillekin." Hetken tauko. "Mut ens kerralla kun kaikki mennään yhdessä laskemaan rengasmäkeä, otetaan kyllä kahden tunnin liput!"

 

We’ll see, we’ll see 😉