Päästy jo kello kahteen asti. Sain pesukoneen poistoletkun kiinnitettyä ja hyvin skulas, yksi koneellinen jo pesty. Ja Wordin uhkaavasta crash-vaarastakin selvisin säikähdyksellä (luulin oikeasti disabloineeni jo aikoja sitten sen autorecovery-toiminnon, joka on ennenkin temppuillut ja kaatanut sitä, mutta eipä se vaan ollutkaan poissa käytöstä ja hiukset nousi pystyyn, kun näytti siltä, että taas…). Tytär on onnellisesti haettu koulusta ja koulukyytiaikataulutkin selvillä.

 

Mutta. Paperissa EI kerrottu mistä haetaan ja minne tiputetaan – yleisesti ottaenhan ei ole itsestään selvää, että kyyti koukkii kotioven kautta. Joten puhelinta kouraan ja soittamaan taas taksifirmaan.

 

Mutta. Mitä ihmettä, kände ilmoittaa ettei ole verkkoa!? Ei ole ei. Buuttaan jo puhelintani, kun ymmärrän katsoa meilit ja siellähän on meidän tuesta ilmoitus, että Soneran verkossa on vikaa, kännykät ei toimi. No jeejee! Rustailin jo miehelle meiliä, että soittaisi sinne taksifirmaan, kun hogasin, että onhan talossa sentään toinenkin kännykkä, joka käyttää Elisan verkkoa. Tyttären puhelin siis käteen ja soitto. Juu, kotiovelta (lue: tuosta kadunvarresta) haetaan ja siihen myös palautetaan.

 

Hienoa, jotain hyvääkin tässä päivässä! Ja varvaskin tuntuu taas jo paremmalta. Ja tyttärellä on kaveri kylässä, ihanaa kuunnella leikin ääniä lastenhuoneesta 🙂 Kuolleen tamagotchinkin tilalle syntyi taas uusi yksilö.

 

Toivottavasti nouseva trendi tästä jatkuu ja loppupäivä sujuu jo edes kohtalaisesti. Never know, tho. Ei pidä odottaa liikoja 😉