Minäkin, 32-v, asun ensimmäistä kertaa elämässäni kaksikerroksisessa asunnossa. Ja niin tietenkin lapsetkin. Jo tuolta portaista tuli tosikoinen tänään vähän mukkelis makkelis alas, ihan vaan siksi, kun pitäähän niissä nyt vähän leikkiä, kun kerran sellaiset on! Eilis-illan, siis nukkumaanmenon jälkeen, ravasivat vielä portaita alas ja ylös. Tunnollisempi esikoinen tänä aamuna ihmetteli, miten pikkusisko uskaltautui ihan alimmalle portaalle asti, vaikka äippä oli olkkarissa nurkan takana. Tiesinhän minä heidän hiippailevan, mutta mutta…

 

Tänään on tosiaan porrasleikit lapsilla jatkuneet. Sieltä on tullut alas mattoa ja puseroa ja jopa tosikoisen peltinen prinsessa-roskis (tyhjänä onneksi), kun esikoinen on vähän harrastanut empiiristä tutkimusta painovoiman ja ilmavirran vaikutuksista erilaisiin esineisiin. Ja jalkapallo. Miljoona kertaa. Ja siitä pallostahan riideltiin. Ja kun kummallekin saatiin oma pallo, riitelivät tyttäret pallon verkkopussista, niitä kun oli vain yksi. Hiukan siis ylikierroksilla menevät. Tai ainakin menivät. Aamupäivä siinä meni lapsille toitottaessa, että vaikka koti on vaihtunut, säännöt eivät. Ilta oli sitten rauhallisempi, kun palasin hakemasta tosikoista niiltä syntsyiltä.

 

Tepu sitä hämmästelikin tuossa, että tämän keskellä vielä kuskailen lapsia ympäri Klaukkalaa synttäreille. Ne on niin tärkeitä. Vaikka niistä on tosiaan nyt vähän ylitarjontaakin, ne on tärkeitä. Eikä se minua tässä sinänsä haittaa, päin vastoin tänään olin jopa ihan iloinen päästessäni hetkeksi tuulettumaan kotoa, vaikka vain ajamaan autolla jonnekin tuonne peltojen keskelle jäiselle tielle, missä auto melkein karkaili käsistä kitkarenkailla. Oltiin nimittäin miehen kanssa hiukan eri mieltä siitä, miten tämän purku-urakan kanssa pitäisi edetä 😉

 

Sain sitä paitsi samalla käytyä ruokakaupassa ja ostamassa suihkuverhon + käsisaippuaa, wc-harjan, käsirasvaa ym. mitä tarvitaan, kun onkin jälleen kaksi wc:tä talossa. Ja hain paikallisesta Rollsista ateriat lounaaksi meille muille, jotka ei päästy synttäreille. Eilen pitsaa ja limsaa. Tänään hamppareita, ranskiksia ja limpsaa. Ja illemmalla siideriä ja suklaatakin vähän. Uuh. Tosi terveellistä. Mutta tänään ilmoitin, että huomenna palataan taas normaaliin terveelliseen ruokaan. (Uups, mentiin jo huomisen puolelle, noh kuitenkin, you know.)

 

Illan vietin purkaen keittiössä astialaatikoita. Mies laitteli olohuonetta kuntoon ja purki laatikoita siellä. Alakerrassa on vielä jätesäkkien esterata ja pari hyllyä poissa paikaltaan, mutta muuten se alkaa olla jopa jo ihan ok! Toisin kuin yläkerta… Siellä on vielä laatikoita purettavana ja 90% lattiapinta-alasta säkkien tai laatikoiden peitossa. Miten tämä nyt näin meni? Alakerta on väljä kuin mikä, mutta yläkerta crammed up. Toisaalta, siellä on kaikki kaapit ja ne on vielä tyhjillään.

 

Eihän se näin aikuisen näkökulmasta ole mitenkään ihmeellistä asua kahdessa kerroksessa. Eikä mitenkään kovin rasittavaa edes ravata noita portaita eestaas. Tuleepahan hyötyliikuntaa kotioloissakin 😉 Toisaalta sitä silti yrittää vähän optimoida toimintoja, ettei tarvitsisi ihan kokoajan olla ravaamassa. Miettii, mitä pitää olla ylhäällä, mitä pitää olla alhaalla, mitä pitäisi olla tuplana. Kuten huulirasva. Siitähän ei tulisi mitään, jos kaikki huulirasvat olis vain toisessa kerroksessa!

 

Ei silti harmita, että talo on yksikerroksinen. Ei mene neliöitä portaikkoon, eikä tarvitse miettiä, mitä missäkin kerroksessa pitäisi olla. Vaikka kyllähän se 155 neliöä yhdessä tasossa varmasti jo riittää overwhlemaamaan meidät, jotka on totuttu 86 neliöön yhdessä tasossa. Tai 83 neliöön kahdessa, nyt kun ollaan muutama kuukausi kahden kerroksen väkeä.