Nimittäin keski-ikäinen. Kas siinä pulma.
Eilen ajelin tanssitunnille, vaihteeksi. Viimeistä kertaa tänä vuonna. Enivei, kuuntelin radio Rockia nupit kaakossa – mikä lie tämä kausi, että pitää huudattaa sitä rockia aina autossa. Ruskeasuolla pysähdyin valoihin ja huomasin, että naapuriauton takapenkiltä minua tuijotti nuori kundi. Luultavasti jyske kuului sinne asti, ainakin mieheni väittää, että se kuuluu kotipihassa sisälle asti…
Pohdin siinä, mitä kundi mahtoi miettiä minusta sillä hetkellä. "Tyttö saanut isänsä toyotan alleen." Tai ehkä "mitä tuokin keski-ikäinen nainen rockia huudattaa kuin joku teini." Tai ehkei miettinyt mitään. Mistäpä minä tietäisin. Mutta jos olisi ikääni sattunutkin pohtimaan, vähintäänkin bluetooth korvallani olisi varmasti vienyt ajatukset enempi kohti sitä keski-ikäistä kuin sitä iskän autolla ajelevaa teiniä.
Niinhän se on ennenkin tullut todettua, että kovin keski-ikäistä on elämäni. Kaksi autoa, joista toinen uudehko farmari-Avensis. Mies, kaksi lasta, talo rakenteilla, kasapäin asuntovelkaa, stabiili vastuullinen työ. 13. hääpäivä tullut ja mennyt. Ja jos valvon yöllä johtuu se todennäköisemmin siitä, että lapsi itkee kipeää korvaansa (kuten tiistain vastaisena yönä, tosin kyseessä ei ollut korvatulehdus vaan kovettunutta vahaa korvakäytävässä) kuin siitä, että tanssin baarissa. Joskin jälkimmäistäkin tapahtuu nykyisin aina silloin tällöin.
Ihan kybällä en kuitenkaan sitä keski-ikäisyyttä osta. En sentään kysele haarukoiden ja veitsien perään mäkissä. Ja ostan vaatteeni HenkkaMaukasta. Mutta toisaalta, pyörittelen päätäni nuorison edesottamuksille ja verkkareille enkä osaa lähettää naamakirjassa funwall-viestiä ilman että se lähtee koko ystäväluettelolle 😀 Tosin, kieltäydyn ottamasta vastuuta edellisestä, funwall teki sen ihan kysymättä lupaa! Se käyttäytyy usein muutenkin omituisesti…
Onko keski-ikäisyys ikäkysymys vai käyttäytymiskysymys? Iältäni en oikeasti vielä ole ihan siellä. En tosin miellä itseäni enää oikein nuoreksi aikuiseksikaan, c’moon, olenhan ollut jo iät ja ajat aikuisten oikeesti -maailmassa. Mutten miellä itseäni vielä keski-ikäiseksikään. Vanhempanihan ovat sitä! Mitä sitten olen? Somewhere in between. Kuten ehkä elämäni todistaakin. Piirteitä löytyy nuoresta kapinallisesta vastuulliseen aikuiseen. Toivon silti, etten tästä tämän kummemmaksi muutukaan. Haluan huudattaa rockia autossa vielä eläkkeelläkin. Lokeroiminen lienee sittenkin ihan turhaa.
Minusta ei tule "tätiä"! *huitoo nyrkkiä ilmassa*
Ihana esikoiseni 7vee tässä erään kerran kommentoi minulle ja miehelleni, kun jotain vanhuudesta puhuttiin: "Ette te mitään vanhoja ole. Äiti vois olla vaikka meidän isosisko ja iskä isoveli, kun te näytättekin niin nuorilta!" Eikä edes ollut taka-ajatuksia lapsella 😀 Totta tai ei, kyllä se vähän vanhan itsetuntoa hiveli 😉
System Failure for the Masses 
Henskisestä iästä puhutaan paljon nykyään. Ikä on mielestäni pitkälti vain numeroita, me nykyajan "keski-ikäiset" olemme nuorekkaita, verrattuna meidän mummoihin jotka kulkivat huivi harteillaan jo heti kolmen kympin jälkeen. Meillä ne viriilit vuodet vasta ovat alkamassa:) Samaan kerhoon kuuluvana, ja 4000 kilsaa kuussa lähes joka kuukasi ajavana tunnen ilmiön "huudatan musiikkia kovaa" se ei rajoitu vain kuuntelemiseen, vaan myös laulamiseen ilman sävelkorvaa:)))
Pojan kaveri viime vuonna tokaisi, että vähänkö oot kivoin äiti meidän kaveriporukasta…meseteltiin ja seikkailtiin porukalla milloin missäkin. Kuuntelen samaa musiikkia kuin he, käytän konetta kuin he, joten olen kai samalla aaltopituudella kuin he. TAI SITTEN EN.
Myönnettävä se vain kuitenkin on, että nuorekkuudesta huolimatta välillä tulee se vanha ja väsynyt olo. Baarit ei ole kiinnostaneet vuosiin, on paljon mukavampi nauttia lasillisensa kotona lämpimässä tai ystävän luona.Elämän ilot ja eliksiiri ovat muuttaneet muotoaan. Enää ei juurikaan tarvitse hakea mitään ihmeellisyyksiä elämäänsä, kuten sanoit o jo aika vakiintunutta lastenehdoilla elämää.Nkyään vain etsitään elämyksiä, ja eletään täysillä nautiskellen ihanista asioita, joissa ei ehkä vielä nuorempana ollut niin estoton ja kokeilunhaluinen. Tai en tiedä. Uskon vakaasti että nainen nelikymppisenä elää yhtä parhaista jaksoistaan, sekä seksuaalisesti fyysisesti, ja kokemukselliseti.
Vaikka kuulostaa "vanhalle" jos laulaa Aikuista naista(iskelmä ei kuulu siltikään suosikkeihini) sen sanoma on selvä. Kannattaa nauttia sitä aikuisen naisen roolistaan, se on mahtava asia:))))
Viikonloppu lähenee. Rentouduhan kiireesi keskellä:)Terveisn S