Surffailin jälleen aamulla työmatkalla radiokanavilla ja satuin Rockille juuri sellaisella hetkellä, jolloin siellä soi Finlandia-hymni acapella-mieskuoron esittämänä. Hetken hätkähdin ja vaihdoin kanavaa jotain viihteellisempää etsien, mutta palasinkin takaisin kuuntelemaan hymniä. Finlandia-hymni on lapsesta saakka ollut yksi ihan ehdottomia suosikkejani isänmmallisten laulujen joukossa ja jälleen se onnistui saamaan väreet kulkemaan pitkin kroppaani. On se vaan niin hieno!
Minut on kasvatettu hyvin konservatiivisesti ja konservatiiviseksi ja isänmaalliseksi. Suomalaisuus on istutettu minuun pienestä lapsesta asti. Suomalaisuus ainutlaatuisena asiana, Suomi ainutlaatuisena maana. Evakon ja sotaveteraanien lapsenlapsena – joita toki ikäpolvestani on iso osa – minut on pienestä asti opetettu kunnioittamaan ja arvostamaan sitä, että Suomi on itsenäinen, että se ei ole itsestäänselvää ja että Suomi on lähes tyhjästä rakennettu parissa sukupolvessa sellaiseksi kuin se tänä päivänä on.
Ainutlaatuisuus on sinänsä suhteellinen käsite. Jokaiselle oma maa on ainutlaatuinen. Suomessa, kuten kaikissa muissakin maissa, on hurjasti hyvää, mutta myös nurjat puolensa. Mikään maa ei ole täydellinen. Mutta se ei poista sitä, että yhä tuntuu hienolta laulaa Maamme-laulua olipa se sitten urheilukisojen voiton myötä tai päiväkodin itsenäisyyspäivä- ja joulujuhlassa, kuten eilen, nuoremman tyttäreni ollessa toisena airuena lipun kantajan vierellä. Ja yhä tuntuu hienolta kuulla Finlandia-hymni radiosta tai vaikka vain laulaa kotona Siniristilippua tai maakuntalauluja – joita minut on myös opetettu rakastamaan jo pienestä asti. Ja joihin ilahduksekseni myös tyttäreni ovat tykästyneet 🙂
Itsenäisyyspäivän vietto on meillä yleensä vähemmän perinteikästä tai juhlavaa, usein tulee leivottua (mikä on meininki huomennakin) tai tehtyä muita jouluvalmisteluja, kun on yksi "ylimääräinen" vapaapäivä näin joulunaluskiireiden alla. Jos ollaan kotona, saatetaan hyvällä tsägällä muistaa sytyttää kynttilät illalla ja tyttäret tykkäävät tästä yleisestä kansanhuvista eli arvostella linnanjuhlijoiden "prinsessapukuja "telkkarista. Sen lähemmäs hovielämää kun ei meidän maassa päästä.
Silti, mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmältä suomalaisuus tuntuu tuntuvan. Luulisi, että kaikki EU:t ja eurot (joita alunperin vastustin ja joissa yhä näen sekä hyvät että huonot puolensa, mutta joiden vastustamisessa en enää näe mitään mieltä, kun ne nyt ovat jo tapahtuneita asioita) olisivat vähän kerrassaan muuttaneet minuakin enemmän eurooppalaiseksi. Mutta ei, kyllä minä olen suomalainen. Eurooppalaisuus on vain sana. Suomalaisuus on tunne. Markkoja olen lakannut jo kaipaamasta 😉 mutta lipusta en luovu.
Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. Mitä on vapaus? Naureskelen aina, kun Barbie Prinsessa ja kerjäläistyttö -elokuvassa kerjäläistyttö laulaa, miten on velkojen vankina eikä siksi voi olla vapaa. Eikös meistä useimmat? On velvoitteita ja velkoja, asioita jotka sitovat. Useimmat niistä kuitenkin ikiomia valintoja. Minulla on vapaus valita, otanko lainaa vai en. Vapaus on sitä, että voi valita pakotteensa. Ja siihen useimmilla suomalaisilla on mahdollisuus. Siihen Suomella maana on mahdollisuus (vaikka valittu EU-pakote saneleekin nyt vuorostaan paljon, mutta sekin on ollut valinta).
Kun nykyisin puhutaan suomalaisuudesta, nostetaan aina esille Nokia ja Räikkönen, takavuosina Häkkinen ja Nykänen. Milloin mikäkin ja kukakin, joka tavallaan vie Suomea maailmankartalle. Onhan se totta, että Räikkösen myötä on ehkä muutama ihminen enemmän maailmassa, joka tietää, että on olemassa maa nimeltä Suomi ja äf-ykkösiä tai rallia seuraavat ovat jo tehneet sen johtopäätöksen, että suomalaiset tykkäävät ajaa kovaa. Nokia – kuinka moni enää tietää, mikä sen emämaa on? Kuinka moni muistaa, että Lego on tanskalainen?
Suomalaisuus on paljon enemmän kuin Nokia tai Räikkönen. Paljon enemmän kuin se, mitä Conan O’Brien täältä sai vuosi sitten irti. Paljon enemmän kuin kaikki eukonkanto- ja saunomiskisat, tai suopallo ja muut extreme-jutut, joilla Suomea yleensä maailmalle markkinoidaan. Enemmän kuin mikä tahansa mitä yksittäiset tai massoittaiset ihmiset tekevät. Suomalaisuus on suomalaisten sydämessä ja mielessä. Se on asenne. Se saadaan äidinmaidossa. Tai isän laulaessa kehtolauluksi Elo tää juoksuhaudoissa on… 😉
System Failure for the Masses 