Lomalla on parasta se, että voi unohtaa normaalin elämänsä ja normaalit rutiininsa lähes kokonaan. Ei tarvitse miettiä ruuan terveellisyyttä tai edes ruoka-aikoja. Ei tarvitse miettiä, mihin aikaan menee nukkumaan ja milloin herää. Ei ole mitään tietoa sodista, luonnonkatastrofeista, liikenteen kuolonkolareista tai pikku-Maddien vanhempien viimeisimmistä fiiliksistä. Ei tietoa jaiku-posteista tai facebook-notificationeista tai meileistä – mikä kieltämättä aiheutti kevyitä vieroitusoireita 😉

 

Tuolla matkalla me elettiin päivät voileivillä, sipseillä, kekseillä ja suklaatäytteisillä croissanteilla. Illemmalla syötiin jotain kunnollista, mikä tosin lasten osalta enimmäkseen tarkoitti pizzaa tai jonkin sortin nakkeja – esikoinen yllätti positiivisesti tilaamalla parissa paikassa lasagnea tai spaghetti bolognesea, niin ja sitä lohi-sashimia.

 

Iltaisin laitoin lapset kyllä nukkumaan kohtalaisen normaaliin aikaan, mutta vain, jotta minulle jäisi edes hetki aikaa rentoutua ennen nukkumaanmenoa ilman heidän mekkalaansa. Nukkumaan menin itsekin varsin aikaisin – normaalista poiketen. Kun ei voinut lähteä lenkille eikä roikkua netissä enkä jaksanut lukea, nukuin. Hyväähän sekin teki – minkä sitten otin viime yönä takaisin…

 

Niin, se on nimittäin tuon lähes täyden irrottautumisen varjopuoli. Loman jälkeen on niin paljon takaisin otettavaa! Univelkatasapaino horjui, piti ihan valvoa viime yönä yli yhteen, jotta univelkavakio taas alkaisi tasapainottua 😉 Joskin se tietenkin oikeasti johtui siitä, että nettielämässä oli niin paljon kiinni otettavaa – heti kuvien laittamisen jälkeen.

 

– Piti kirjoittaa blogiin. Siitä oli viikolla jo kovat vieroitusoireet, vaikka asiaa kompensoinkin kirjoittamalla manuaaliseen diaryyni joka ilta.

– Piti palloilla Facebookissa.

– Piti katsastaa Jaiku. Ok, enhän minä nyt jotain jaikua edes yritä selata päivien taakse, mutta jos nyt edes viimeisimmät… (ja sitten takaraivossa väikkyy, mitähän mahdoin missata?! mutta se nyt pitää vaan työntää taka-alalle)

– Piti selata läpi pari meili-listaa – joista toisesta bongasin täysin jo missaamani seikan, että Kimi Räikkönen ei vain voittanut sitä viimeisintä osakilpailua (mikä tieto minut kyllä saavutti kanariallakin), vaan suorastaan maailmanmestaruuden! Hyvä Kimi!

– Piti lukea vajaat sata työosoitteeseen tullutta sähköpostia, jotka addiktina olin kyllä joka ilta vilkaissut ja osan lukenutkin jo matkalla.

 

Piti ja piti 😉 Mikäs pakko minun on? Minä nyt vain haluan tietää kaiken ja jos en lue kaikkea väliin jäänyttä jaikussa, facebookissa, meileissä… kronologiani horjuu ja tulee tunne, että jään jostain paitsi. Ja toki se catching up on kivaa, vaikkakin kasautuma aiheuttaa, hmm, kasautuman.

 

Oikeasti. Nettielämää ehtii elää myös vähän kerrassaan. Ja uutiset? Jos ei lasketa Kimin mestaruutta, ne on same old, same old. Maailma pyörii yhä radallaan ja pk-seudun aamuruuhkissa yhä jonotetaan ja kolaroidaan (not me tällä kertaa) ja life goes on riippumatta siitä, olenko lukenut jokaisen meilin vai en ja uutisotsikot vai en. Puerto Ricossa muuten olin pudota pepulleni, kun silmiini osui iltiksen etusivu – siellä ihan totta oli myynnissä noita suomalaisia laatujournalismin kukkasia! Mutta ei hajuakaan, mitä niissä otsikoissa oli. Ihan evvk sitten kuitenkin. Olin lomalla.

 

Mutta nyt alan taas olla on top of it all ja voin palata normaaliin elämään. Lukea meilit päivittäin ja hengata jaikussa ja naamakirjassa (se ON ihan pimee paikka… mut aivan hämärästi sieltä löytyy niinku kaikki) ja kirjotella blogiani aina kun huvittaa – ja olla kirjoittamatta kun ei huvita. Nyt on taas aikaa käydä lenkilläkin joku ilta 😉 [Ainii, vielä olis viime torstain Lost katsomatta.]