Sieltä se tuli se talvihalla, ainakin melkein. Aamulla meillä mittari näytti nipin napin yhtä lämpöastetta. Lapsille sai kaivaa talvikenkiä ja haalareita ja rukkasia ja pipoja esiin. Autojen ikkunat olivat jäässä ja skrabat luonnollisestikin hukassa. Omia talvikenkiä en jaksanut enää kaivaakaan, takin sentään valitsin tänään topattuna.
Talvi tuli ihan vääränä päivänä. Talven kuuluu alkaa viikonloppuna. Silloin on aikaa kaivaa rauhassa tamineet esiin, tarkistaa, ettei mikään ole liian pientä ja tarvittaessa vaikka pyrähtää kauppoihin miljoonan muun juuri sinä päivänä talvikamppeita tarvitsevan seuraksi. Mutta ei arkena. Ei arkiaamuna ehdi kaivaa kamoja kaappien perukoilta eikä skraboja varaston nurkista!
Mies totesi minulle, että johan tässä on koko viikko puhuttu, että loppuviikosta se kylmä alkaa, olisihan niitä kamoja voinut etsiä joku ilta. Niin niin. Ei minulla ole ollut aikaa! Joka ilta on ollut harrastuksia ja lisäksi olen tehnyt vielä töitäkin parina iltana. Mutta eipä ollut tämä kaukaa viisas miehenikään varustautunut. Mazdassa on yhä kuluneenpuoleiset kesärenkaat alla ja juuri sen auton skraba oli pahemmin hukassa niin että miehen piti lainata toitsun takaluukusta löytyvää kappaletta. Ei kuulemma vaan eilen ehtinyt tehdä näitä asioita. Niinpä!
Nyt on sentään jo noin 6 astetta lämmintä. Mutta eipä tuo kovin lämpimältä tunnu. Toppiksen vedin päälleni lähtiessäni hakemaan esikoista koulusta, eikä yhtään ollut liikaa. Lämminverinen tyttäreni tosin jo omansa riisui matkallaan koulun ovelta autoon. Oli kuulemma kuuma. Tähän asti onkin ollut enimmäkseen ilman takkia, vaikka sellaisen syysversion olen lapsen päälle joka aamu vääntänytkin. Ei siis ihme, että kevyttoppis nyt yhtäkkiä oli kuuma. Tai no, on se ihme, tuon lapseni lämminverisyys kaikkiaan. Minä kun palelen nykyään aina.
Jotenkin kuitenkin itsestänikin tuntui vaikealta laittaa se toppatakki päälle ekaa kertaa. Se on vähän niinkuin luovuttamista. Ihan niinkuin takin käyttäminen kesän jälkeen. Periksiantamista. Ja nyt vielä kun on seikkailtu lämmin-kylmä-lämmin-kylmempi -kuviolla tämä syksy, tuntuu kuin se välivaihe olisi jäänyt kokonaan pois. Kevyestä syystakista suoraan toppikseen, kulkematta mokkatakin kautta. Se mokkatakkiaika kun oli joskus viikkoja sitten.
Tästä se alkaa. Toiveita on, että vielä tulee lämpimämpiäkin jaksoja, mutta vääjäämättä se talvi siellä kolkuttelee. Äitini lähtee talveksi kanarialle. Kyllä käyp kateeksi! Me lähdetään sentään tyttöjen kanssa viikon päästä viikoksi sinne äitiäni saattamaan, mutta voi kun olisi ihanaa voida viettää talvi etelän lämmössä! Kun en vaan osaa tästä suomalaisesta talvesta nauttia. Tulee vuosi vuodelta vaikeammaksi.
Vaan minkäs teet. Pitää kerätä auringonsäteitä pussiin siellä kanarialla ja koittaa selvitä niiden voimalla talven yli.
System Failure for the Masses 
Ihanaa, pääset lämpöiseen nauttimaan elämyksellistä Espanjaa. olen kade. Suunnattoman kade, mutta suon tuon iloisen tapahtuman toki sinulle ja lapsillesi. "kihisee vihreänä, kateudesta ja kylmästä"
Sama talvivaate sessio on meilläkin ja joka ikinen vuosi. Muutaman vuonna olen heivannut lasten talvivaatteista osan suoraan kaatarille, pipoja ja hanskoja on mennyt samaan malliin. Kaikki rikkinäiset ja huonokuntoiset anti mennä vaan. Tänä talvena en ole tehnyt kartoitusta takeista, paitsi tyttö omatoimisesti oli hakenut säilytyspussista oman viimevuotisen unelmansa, joka oli ilmeisen suurena ostettu, koska mahtuu vielä tänänkin talvena. Jeee.Itse kuljen mokkanahkiksessa niin kauan kuin suinkin mahdollista, tai jakkutakki on toinen vaihtoehto. Toppaa on hankalaa töissä pitää, niinpä diggaan villakangasta, joka sopii kevääseen syksyyn talveen. Väri vain vaihtuu, ja kuosi uudistuu, materiaali on sama.Hanskoja hukataan meillä luikemattomat määrät, aivan kuin sukkia joita pesukoneemme ilmeisesti syö elääkseen. Olen kehitellyt erilaisia visioita toimivasta säilytyssysteemistä, mutta antanut periksi. Hukkaavat ne kuitenkin aivan kaiken. Kuopusen jäljiltä esim sisarensa toi koulun jumppasalin pukuhuoneesta noin neljä jälkeenjäänyttä likaista pesua kaipaavaa pyyhettä, jotka meidän pyyhkeiksi tunnistettiin logosta, joka on firman jossa olen töissä. Samassa tilassa taisi olla yhdet tänä syksynä ostetut neulesormikkaat,ja verkkarit. Että silleen….
Luultavasti saan toimivan säilytys/muistijärjestelmän aikaan sitten kun lapseni ovat lentäneet pois pesästä:) Hukkaavat sitten omassa huushollissaan.Heh. Mukavaa viikenderiä toivotellen, Sari