Olin lähdössä viemään esikoista kouluun ja noukin mukaan hänen kännykkänsä, joka roikkui mp3-soittimen kanssa samassa naulassa. "Mä kuuntelen tota soitinta koulumatkoilla sitten taas kesällä," ilmoitti tytär, joka koulun jälkeen saattaa puuhailla soitin korvillaan monta tuntia, vaikka talossa olisi cd-soittimiakin.
Sanoin, ettei kesällä ole koulua, jolloin tytär katsoi minua ensin täysin epäuskoinen, sitten hölmistynyt ja lopuksi suunnattoman pettynyt ilme kasvoillaan. "Eikö!? HÖH!!! Miksei?" Selitin, että koulukausi on syksystä kevääseen ja kesällä koululaiset saa sitten lomailla ja lepäillä, että jaksaa taas syksyllä palata kouluun. Että se nyt vaan on päätetty niin. "Höh." tuli sieltä uudestaan. "Ihan tyhmää, ettei kesällä oo koulua."
Tämä siitäkin huolimatta, että eilen oli kuulemma ollut tylsä koulupäivä. Syytä ei tytär suostunut kertomaan. Ilmeisesti siis koulussa kuitenkin yleisesti ottaen on kivaa. Kivointa on kuulemma matikka ja se meneekin tytöllä melko helposti (ainakin vielä 😉 ), mutta nyt alkaa jo lukemaan opettelukin sujua alkukankeuksien jälkeen paremmin. Ihan on hilkulla oppiminen. Mutta kun lukuläksyt on kuulemma tylsiä – ne kun pitää toistaa kolme kertaa. Ymmärrän.
Olinkohan minä vielä ekalla luokalla noin innoissani koulusta? Olin jo pari vuotta ollut ensin "kindiksessä" ja sitten "praikussa" pari tuntia päivässä, koulumaisissa olosuhteissa ennen ekalle menemistä. Jännitin silti ekaa luokkaa niin paljon, että ensimmäiset päivät oli maha tavattoman kipeänä. Jännitti esikoisenikin, hänellä se näkyi yöunien ja iltanukahtamisen vaikeuksina. Mutta siis en muista enää yhtään, miten viihdyin koulussa ekalla.
Muistan myöhemmästä kouluelämästäni sen, että koko ala-asteen ja osan yläastettakin odotin joka kesä koulun alkamista. Odotin, että luokkakaverini olisivat jotenkin kasvaneet ja muuttuneet, eivätkä enää kiusaisi minua vaan meillä olisi kivaa. Joka syksy ensimmäinen viikko näyttikin paremmalta, mutta sitten sain todeta, että loppujen lopuksi kaikki oli kuten ennenkin. Oli minulla kavereitakin, mutta olin minä paljon ihan yksinkin. Se oli koulussa tylsää.
Jollei lasketa paria teinivuotta, koulu oli minusta oikeastaan ihan kivaa. Minusta on aina ollut kiva oppia uusia juttuja ja jollei se oppiminen ollut liian vaikeaa – kuten lukemaan opettelu tyttärelleni alkuvaiheissa oli – se oli hauskaa. Laiska opettelija olen minäkin yleensä. Olen kai aina oppinut asiat liian helposti. Olen selvittänyt kaiken hyvin vähällä vaivalla mutta hyvillä tuloksilla. Quick witted kun olen, nähtävästi.
Kyllä minä silti aina sitä kesälomaa odotin. Oli se vaan kiva päästä kesälaitumille, olla vapaana, ilman pakkoja. Veikkaan, että vaikka tyttärestä nyt tuntuu siltä, että on harmi, ettei kesällä ole koulua, keväällä on ihan yhtä loman tarpeessa kuin minäkin. Vaikka koulu toivottavasti silloin yhä on hänestä kivaa, onhan se raskasta pelkästään jo herätä joka aamu aikaisin. Sen näkee kyllä. Aamu-unisia kun ollaan kaikki.
Kesällä ehtii sitten taas ladata patterit ja syksyllä uudella innolla toiselle luokalle. Toivottavasti tyttären kouluinto ei lopahda vielä pitkään aikaan. On hienoa pitää uuden oppimisesta. Toivon sen säilyvän aikuisuuteen saakka hänelläkin. Minäkin nautin yhä siitä, että saan työssäni jatkuvasti oppia uutta. Se on etuoikeus 🙂
System Failure for the Masses 
Minulla oli erikseen koulukaverit ja sitten kotikaverit, vaikka se paras koulukaveri asui tien toisella puolella. Muutos tapahtui oikeastaan vasta yläasteella. Olin varmaan aika kiltti lapsi ja tein läksyt huolellisesti. Tosin äitini ilmoitti, että sinä et ymmärrä ollenkaan tuota matematiikkaa (toisella luokalla!Olin monta viikkoa sairaalassa syksyllä ja meillä pohjoisessa alkoi jo peruskoulu elikkä matikassa ns. joukko-oppi, mitä äiti itte ei oikein ymmärtänyt!)! No, jotain viidennellä minulle tuli ihan superhyvä ope matikkaan ja sain jopa 8-9 kokeista! Meillä oli yläasteella tasokurssit ja ope kehotti valitsemaan matikasta laajan kurssin! No, yläasteella matikkaan tuli koulun reksi, joka tuli tunnille puolisen tuntia myöhässä, aina! Läksyjen oikeat vastaukset olivat valmiiksi taululla ja reksi tuli sitten kertomaan mitkä laskut seuraavaksi läksyksi. Varsinainen opetus jäi täysin minimiin. Vaihdoinkin keskikurssille sitten kasilla…jossa ope oli taas tosi hyvä, vaan sitten iskikin murrosikä!!! Koulussa oli ihan kiva olla, tosin tietty huonojakin päiviä löytyi…meillä oli sadistinen äikän ope, sama immeinen myös luokanvalvojana yläasteella. Pisti tunnin aluksi aina yhden lukihäiriöisen pojan, joka myös änkytti lukemaan ja jäsentämään lauseet…maha oli kipeä jatkuvasti, sillä ope sanoi aina jotain ikävää ja tuhahteli…Historian ope oli joku okkultisti ja muutoinkin erikoinen henkilö. Enkun ope piti minihametta ja hyvin avonaisia paitoja (napa näkyi!), teknisen opelta puuttui sormia (mä en saanut silmiäni irti niistä käsistä)…opetti myös sellaista ainetta kun kansalaistaito. Uskonnon ope oli samalla joku sotilaspastori ja täysin naisvastainen, tyttöjen liikunnan ope oli saanut lukuisia varoituksia ja jossain vaiheessa hänellä oli itseään "huomattavasti nuorempi poikakaveri", itse ope oli jotain 50+. Meidän opet olivat kaikki tosi persoonia, koulussa ei ollut koskaan tylsää…Omat lapset eivät nyt rakasta koulua, mutta hommansa hoitavat…mitä nyt vanhin ottaa ihan turhan rennosti hommat!