Olisi epäreilua sanoa, ettei mies ole nykyään koskaan kotona tai muuten minun ja lasten kanssa, koska viime viikonloppunakin oltiin yhdessä (tai sitten minä olin vuorostani menossa) oikeastaan koko viikonloppu. Nyt on sattuneista syistä viime aikoina ajeltu työmatkojakin yhdessä (tosin ei tänään enää) ja mies on aina piipahtanut työpäivän jälkeen kotona vaatteita vaihtamassa ennen tontille menoa, joten oikeastaan ei varsinaisesti vaikuta siltä, että se on joka ilta poissa.

 

Mutta onhan se ja tuntuuhan se. En minä valita, siellä se raataa meidän talon eteen, minkä ehtii. Ja minä yritän huolehtia lapset ja nykyisen kodin sillä välin. Nostan kyllä hattua yksinhuoltajille, kun kaikesta selviytyvät yksin, aina.

 

Niin mukavaa kuin meillä tyttöjen kanssa onkin, tytöt kaipaavat iskää. Sen huomaa sekä ihan sanoista (millon isi lähtee meidän kanssa pyöräilemään? mä haluisin, että iskäkin tulis meidän mukaan retkelle. jne.) että siitä, millä intensiteetillä vaativat huomiota minulta. Äiti, kato! Äiti, tule auttamaan! Äiti, voiksä tehdä… Äiti, voiksä lukea… Äiti äiti äiti, sitä, tätä, tuota ja viittä muuta. Eilenkin yritin vain täyttää tiskikonetta ja siinä kesti kauan kun koko ajan jompi kumpi huusi äitiä.

 

Sanotaan, että äiti on kaunein sana maailmassa. Mutta jos sitä kuulee liikaa, siitä alkaa saada näppylöitä. Eilen tunsin tukehtuvani jatkuviin äiti-huutoihin. Jossain vaiheessa olin jo varma, että jos vielä kerran kuulen sanan äiti, alan kirkua. Sitten tuli hengähdyshetki, tytöt pelasivat tietokoneella (eri koneilla) ja minä tein jotain omallani. Äiti-huudot harveni, jouduin nousemaan vain noin viiden minuutin välein 😉

 

Siis oikeasti on paljon hauskempaa viettää aikaa lasten kanssa, pyöräillä, pelata, lukea tai jotain, kuin tehdä kotitöitä. Mutta kun nyt se alkaa taas pahasti näkyä himassa. Siellä olisi pakko imuroida, laittaa pyykkejä ja siivota vähän muutenkin. Mutta heti kun ryhdyn kotitöihin, lapset huutavat tauotta äitiä. Kun ei ole ketään muutakaan, keneltä huomiota pyytää hoitopäivän jälkeen. Enkä jaksa siivota enää ysin jälkeen illalla.

 

Viime yönä näin unta, että lapset hyörivät villeinä ja minä yritin paimentaa heitä aivan epätoivoisena. Tytöt huusivat isiä ja minä yritin selittää, että isi nyt on siellä tontilla, eikä vähään aikaan ole tulossa kotiin. Heräsin unesta hiestä märkänä. Samaan aikaan kuin esikoinen omasta painajaisestaan. Siirryin joksikin aikaa nukkumaan tyttären viereen, kunnes minulle tuli kylmä (tytär nukkuu peittonsa päällä) ja palasin omaan sänkyyn. Loppuyön näin unta SharePointista. Voi tätä elämää.