Isänpäivän tienoilla lapsilta aina kysellään, millainen heidän isä on. Vastaukset on aika hauskoja monesti, sellaisia kuin parrakas, voimakas, iso sun muuta konkreettista, niinkuin nyt lasten maailmassa kaikki on.

 

Viime sunnuntaina oli isänpäivä. Oltiin koko perhe meidän landella viettämässä sitä yhdessä isäni kanssa. Erittäin monet isääni liittyvät assosiaatiot liittyvät juuri landeen, tai muuhun ulkoilmaelämään. Veneretkiä ja puiden hakkaamista. Savuntuoksuisia erävaatteita. Metsässä patikointia ja puukkoja. Nuotioita ja tervaskantoja.

 

Minulla on hyvä isä. Ei täydellinen, kukapa olisi? Mutta hyvä. Lapsena joskus tuntui, että isä olisi voinut leikkiä tai pelata enemmän meidän kanssa. Lapsena joskus kyllästytti käydä museoissa, joskus kyllästytti metsäretketkin. Isä teki kotona arki-iltaisin paljon omia hommiaan suljetun oven takana. Mutta kyllä isä meidänkin kanssa oli. Ennen kaikkea hän vei meitä kaikenlaisille retkille. Opetti meille kaikenlaista luonnosta ja historiasta. Osa jäi mieleen, osa ei 😉

 

Aina en nähnyt isääni kovin hyvässä valossa. Vanhempieni eron jälkeen oli jonkin aikaa isälleni katkera, niinkuin vain lapsi – tai oikeastaan teini – voi olla. Enhän mitenkään voinut ymmärtää asioita kunnolla. Jossain alitajunnassa koin isän hylänneen minut ja se vaikutti tietenkin siihen, miten isääni suhtauduin. Etäännyimme. Tajusin sen erään kerran jo aikuisena, kun isäni kanssa vaihteeksi jutellessani huomasin olevani vieraskorea!

 

Pohja isäsuhteellani on kuitenkin hyvä. Tunsin lapsena olevani rakastettu, tunsin isäni turvalliseksi. Otin kerran – siis sen hvaintoni jälkeen -itseäni niskasta kiinni ja juttelin isän kanssa tunteistani ja vähän kaikenlaisesta. Se avasi oven suhteen eheytymiseen ja esikoiseni syntymä joudutti sitä entisestään. Mielenkiintoista miten paljon oman lapsen syntymä lähentää suhdetta omiin vanhempiin. Ainakin minulla se teki niin.

 

Isä on minulle tärkeä. On aina ollut, välillä vain suljin hänet elämästäni. Mutta nykyisin kaikki on välillämme taas hyvin. Ja minusta on ihanaa, että isäni tykkää niin olla lasteni kanssa. Että hänellä on suhde minun lapsiini. Minun isäni ja minun lapseni.