Siirryttiin talviaikaan. Sillä on seurauksensa. Kyllä.

 

Tänä aamuna sisäinen kelloni herätti minut kuudelta. Yritin puristaa silmiäni kiinni ja jatkaa uniani kellon soittoon asti. Mutta sisäinen kelloni tolkutti koko ajan, että nukun laina-ajalla. Kun kello viimein soi, nousin äärimmäisen sekavassa olotilassa ylös. Myh.

 

Talviaika toi myös talvikelin. Lapset kertoivat, että päiväkodin pihalla, tuossa kilsan päässä, oli jo aamupäivällä satanut ensilumi. Jaiks! Ja huomenna sitä kai on luvassa muuallekin kuin vain päiväkodin pihalle.

 

Tosikoinen liukastui meidän pihalla, koska siinä oli jäätä. Lämpötila oli tänään vain hilkusti nollan yläpuolella, nyt on jo taas pakkasta.

 

Minä olen vaihteeksi kipeänä. Nyt on sitten poskiontelontulehdus. Sinnittelen töissä – tämä on vähän kevyempi viikko. Joten kyllä tämä tästä, en halunnut enää saikkua. Mutta antibiootit otin vastaan kyllä, jospa ne vaikka katkaisisi tämän sairastelukierteen. Hiukan epäröin kylläkin, johan tämä on kolmas kuuri puolen vuoden sisään, kun viime keväänä söin kaksi. Tai no, puolitoista, eka yritys ei tehonnut. Ehkäpä siksi olen tänä syksynä niin sairastanutkin? Oma vastustuskyky häipyi stydin antibioottikuurin myötä? Mistäs sitä tietää… Ja kyllä, syytän talviaikaa tästä flunssasta – talviaikashokki 😀

 

Lähdin töihin valoisassa, mutta palasin kotiin pimeässä. En tiedä oliko se yhtään sen parempi kuin toisin päin. Etenkään kun tietää, että aamut ovat kohta pimeitä ihan all over again.

 

Onko siis mitään järkeä koko kellojensiirrossa? No, ainakin sitä voi syyttää monesta 😉