Argentiinassa vangit ovat nälkälakossa protestina ylipitkistä oikeudenkäyntien odotusajoista. Koti-Suomessa Sannan aivosoluista ainakin puolet on noin maanantain ja tiistain välisenä yönä aloittanut työnseisauksen protestina – ööö? huonosti nukutuista öistä? Jostain syystä se toinen puoli aivosoluista ei ole viime öinä osannut ajaa toimintojaan alas ollenkaan ja olen nukkunut levottomasti senkin vähän, mitä yöstä on ollut jäljellä, kun nukkumatti viimein on saanut minut uneen.

 

On jotenkin hämmentävää olla hitaalla. Olen normaalisti nopea havainnoissani ja reaktioissani. Ehdin huomata asioita, jotka vilahtavat vain ohimennen ja menevät useimmilta kokonaan ohi. Mutta nyt. Tuntuu, että kaiken rekisteröityminen aivoihini kestää moninkertaisen ajan. Etenkin silmien kyky välittää näkemänsä ja aivojeni kyky prosessoida silmien data kestää ja kestää. Silmien liikekin on jotenkin jähmeää.

 

Korvat eivät toimi paljon sen tehokkaammin. Tänään olin hammaslääkärissä (jeejee, paikattavia reikiä nolla!) ja minulta kyseltiin niinkin vaikeita kysymyksiä kuin milloin viimeksi hampaani on tarkastettu? harjaanko hampaani päivittäin? tavallisella vai sähköhammasharjalla? jne. Kysymysten rekisteröityminen kesti luvattoman kauan, puhumattakaan vastauksen vasteajasta…

 

Niin, se puheen tuottaminen. Sanat ovat kateissa. Oli kyllä masentavaa eilen, kun olisi pitänyt edes kuulostaa prolta, niin sanat hävisivät jatkuvasti. Pätki pahasti. Eikä asiaa auttanut sekään, että muutenkin liikuttiin osaamiseni rajamailla. Mutta että ne sanat katoavat ihan hammaslääkärissäkin. Ja työkavereiden kanssa jutellessa (englantia en meinannut saada suustani ulos ollenkaan meidän ulkomaalaisen harjoittelijan kanssa kun koitin jotain läpistä).

 

Joopa joo. Ehkä ne aivosolut sieltä taas palaavat työmaalle, jossain vaiheessa. Harmaa massa yhdisty.