3-year AN-niversary

Three years ago today it was Wednesday. At 6:45 I was sitting in the lobby of Töölö hospital right here in Helsinki, waiting for the lab to open so I could have my final labs taken before the surgery. At this time, 10:45 I was already way under, my head open, maybe two hours into the surgery. After everything went dark due to the anesthesia around eight, nearly ten hours passed before I opened my eyes again. I was already two hours out of the surgery, lying in the ICU, when I woke up to the urgent thought that I need to make dinner for the kids. I opened my eyes to a bright fluorescent lamp practically blinding me, thought “oh, nevermind then” and went back to sleep.

The next two, three days were a blur. I mostly slept, waking up enough to eat and talk with visitors for maybe five minutes at a time. Eventually I was forced up, to the toilet and to the shower and walking more and more each day. I was terrified at first, since simply sitting up gave me vertigo, but with each try, everything gradually got better. After five days in the hospital it was time to return home, to our house of three floors, where I could not avoid walking stairs if I wanted to. In retrospect, that was probably a good thing, recuperating my balance faster.

The first weeks were tough, the first of everything making me dizzy, but slowly but surely it all got better as my head got used to everything again. In no time I was taking our dog for walks again, I was driving again, I was going to the store again, I was able to shower properly again. Truly it felt to me like I was learning everything in life again. No part of normal life was a given anymore, and sometimes it felt like I’d never be the same again. I was reading about the new normal and tried to adjust.

Now, three years out of surgery, I am almost completely recuperated. My new normal is almost the same as my old normal. My balance in everyday life is as good as needed – sure, I gave up dancing from frustration due to balance issues – and the biggest nuisance is the SSD, the single-sided-deafness, but even that doesn’t bother me too much generally. I notice things like if I have been doing physical work (home renovations, yard work etc.) for a full day, I get so tired physically that I start to stumble and trip. Then again, I have always had the skill to trip on flat surfaces and bump into doors and whatnot. My mom used to call me “konkkelokoipi” when I was growing up. Basically it means clumsy in a bambi-like manner. I guess my AN just enhanced the skill ;)

it-takes-real-skill

As for the SSD, I remember the early weeks like yesterday. After the surgery my head had a constant hum inside, like there was a huge truck on idle inside. I thought I might just go crazy if it persisted, but it didn’t. Now the truck only visits my head after a particularily noisy or exhausting day. Sure, there is tinnitus all the time. but mostly I tend to forget all about it, ignoring it fully.

The first time I tried to watch a movie after the surgery, in our nice tv room with full surround 5-speaker home theater system, I burst out crying when I realised I could not make out a single word of the movie dialogue due to the separate speakers all around the room. I needed flat sound and even then, subtitles for support. Now, I have gotten used to watching everything with subtitles (English for hearing impaired or Finnish if the English is not available) and I don’t really think twice about it. I leave the volume adjustment to the fully hearing family members and that’s ok. Surprisingly enough, movie theaters are a pleasant experience and mostly I can actually follow the dialogue without reading the subtitles there.

I have also gotten used to asking people to switch places with me at lunch so that I can be at the correct corner to maximize my hearing abilities. With friends from work, I usually don’t even need to remind them of the reason, and even if I do, it’s enough to touch my deaf ear. Many of them remember anyway, sometimes even better than I do myself! I am not bothered by needing to tell strangers about my SSD either; I do it rather matter-of-fact and people are ok with that. And, when it gets real noisy and I simply cannot hear, I let the others know that now it’s impossible for me to hear. What happens then depends on the situation and how important it is for me to hear what they’re saying.

Maybe the most annoying thing about SSD in my opinion and experience is the inability to understand where a sound comes from. Like when I lose my phone (which happens frequently for I am aloof and just set it down *somewhere*) and I need other people to help me locate it even when I hear it ringing. Once this happened in a store… Or when I sit at a doctors’ office in the waiting room and then the doctor calls my name, from behind a corner (very bad practice in my opinion, by the way – note this if you happen to be a doctor!) and I have to ask the other patients where the call came from. Or when I call some family member at home and even they don’t bother to elaborate on their location. Highly frustrating!

ssd

Yet, all in all, like I already noted, I mostly feel completely recovered. I can walk, I can work, I can climb (walls and trees), I can dance (if not really able to advance like before), I lead a completely normal life. My stamina is not what it used to be – I tire very easily – but hey! at least I sleep way better than ever before, thanks to the bright side of the SSD: when my good ear is against the pillow, I don’t hear all those disturbing noises that used to wake me up before, as I am a very light sleeper by default.

Aikamatka

Katsaus menneeseen – ja vertailuna edellinen 9 vuoden takaa.

10 vuotta sitten, vuonna 1998 – 10 vuotta sitten, vuonna 2007
1. kirjoitin graduani kovalla tohinalla – opiskelin duunissa softakehitystä
2. suoritin psykiatrian appron – aloiteltiin talonrakennusprojektia
3. sain ajokortin – aviokriisikin oli aluillaan jo

5 vuotta sitten, vuonna 2003 – 5 vuotta sitten, vuonna 2012
1. tosikoinen syntyi (keväällä) – seurustelin toista vuotta nykyisen mieheni kanssa
2. olin siis kotiäitinä, päivät kuluivat puistoillen ja Itiksessä hengaten – vietettiin kaksi viikkoa kesälomaa Tinoksella koko viiden hengen poppoolla
3. esikoinen oli kirkon päiväkerhossa – muutettiin syksyllä yhteiseen kotiin

3 vuotta sitten, vuonna 2005 – 3 vuotta sitten, vuonna 2014
1. palasin töihin, uuteen firmaan yritysjärjestelyjen mainingeissa – päästäni leikattiin kasvain
2. muutettiin Klaukkalaan, asuin ensimmäistä kertaa elämässäni maan tasalla! -otettiin toinen koira, Timmy
3. tytöt aloittivat ensin perhepäivähoidon, sitten Klaukkalassa päiväkodin – syksyllä oli muutto uuteen (yhteiseen) kotiin

vuosi sitten, vuonna 2007 – vuosi sitten, vuonna 2016
1. meidän talon rakentaminen aloitettiin – vanhemmasta tytöstäni kuoriutui poika
2. vaihdoin töissä osastoa, uusiin haasteisiin – keskimmäinen muutti asumaan äidilleen
3. esikoinen aloitti ekan luokan – nuorimmaisesta tuli virallisesti teini

tänä vuonna 2008, tähän mennessä (loppuvuodesta) – tänä vuonna tähän mennessä (tammikuussa)
1. olen kulkenut läpi harmaan kiven – ollaan allekirjoitettu uusi vuokrasopimus, muutto häämöttää kolmen kk päässä
2. olen ottanut härkää sarvista niiden uusien haasteiden parissa moneen kertaan – olen päättänyt jälleen parantaa leikkauksen jälkeen rapistumaan päässeet elintapani
3. muutettiin tähän meidän taloon – eipä tässä paljon normaalielämää kummempaa ole ehtinyt

eilen
1. olin ekaa kertaa elämässä seinäkiipeilemässä ja se oli mageeta! – käytiin mittailemassa tulevaa kotiamme (edesmenneen isoäitini koti)
2. minut (ja muutkin) meikattiin ja valokuvattiin duunissa – saunottiin kuten joka lauantai, ihanassa vanhassa puusaunassamme, jota tulee ikävä
3. kävin lekurissa ja aloitin antibiootit korvatulehduksen takia – korkkasin joululahjakirjani “Sinisen kuoleman kuva”; vaikuttaa oikein mainiolta kirjalta (ajankuvaa Viipurista kieltolain aikaan, poliisiromaani by Mikko Porvali)

tänään
1. huokaisin helpotuksesta erään haasteen ollessa ohi, kohtalaisin arvioin – heräsin unesta, jossa lapseni olivat taas noin 5 ja 3 -vuotiaita eivätkä totelleet mitä sanoin
2. vietin perheen kesken pikkujoulua glögin ja joulun ekojen luumutorttujen kera – olen kohta juonut cappucinoni
3. istun hiipuvan takkatulen ääressä kirjoittamassa tätä – kirjoitelen tätä koirien ja miehen vielä tuhistessa (olen hereillä hämmentävän aikaisin: heräsin jo 9:30!)

huomenna
1. leivotaan pipareita lasten kanssa – on taas työpäivä, kurssinpitoa
2.&3. vapaapäivä – en ole suunnitellut mitään piparinleipomista kummempaa – ystävien kanssa illastamaan eli ilojen ja surujen jakamista ja paljon naurua ja hyvää ruokaa tiedossa

ensi vuonna 2009 – ensi vuonna 2018
1. tosikoinen aloittaa eskarin – esikoinen täyttää 18 :o
2. mies täyttää 40v – aika aikaista sanoa paljonkaan :)
3. jaa-a, onneksi elämää ei ole kirjoitettu valmiiksi :) – ks. edellinen kohta

Lukutoukan anatomia

To-read list never seems to get smaller

Luin eilen loppuun kirjan “Lemmy – Ace of Spades”. Kirja oli oikein hyvä, mutta lukemista siivitti kyllä sekin, että OCD:nä minulla oli vaikeuksia suvaita sitä, että lukupinohyllyni oli kirjan verran liian täysi ja yksi kirja – luonnollisesti se, mitä luin – seilaili ympäriinsä omaa paikkaa vailla. Juuri nyt kaikki kymmenen kirjaa mahtuu sulassa sovussa tuohon sängyn vieressä olevaan kirjakoloon. Vaikka olen lukenut kirjan toisensa perään, pysyy koko itsepintaisesti täynnä ja toisinaan siis jopa vuotaa yli.

Siirryin jo vuosia sitten eKirjoihin, Kindle-lukijaksi. Kindlessäni on toiset kymmenen kirjaa jonossa. Ennen luin yhtä kirjaa kerrallaan, nyttemmin minulla on lähes aina kesken sekä Kindle-kirja että ihan oikea kirja. Ensinnäkin on kirjoja, jotka ovat hyllypaikan arvoisia. Toiseksi, kirpparilta tekee toisinaan kivoja kirjalöytöjä, samoin landelta (lainoja, sillä sinne kirjat palautan). Kolmanneksi, saan kirjoja lahjaksi. Kuten tuon Lemmyn ja seuraavana lukuun tulevan Mikko Porvalin “Sinisen kuoleman kuvan”. Kirjoja luen kotona, eKirjoja reissussa niiden kulkiessa niin kätevästi taskussa kännykän mukana.

Spending too much money on books, again

Voisin minä rahaa kai huonompiinkin asioihin laittaa. Kengät ja vaatteetkin on kivoja, ja oli aika elämässäni, jolloin ne menivätkin kirjojen edelle. Se oli kuitenkin vain väliaikainen vaihe ja syytän siitä aviokriisiä ja eroa. Kirjat ovat tuota muutaman vuoden jaksoa lukuunottamatta aina olleet minulle vaatteita ja kenkiä tärkeämpiä.

Sees movie: “the book was better”

Preferoin aina kirjoja. Joskus filmatisoinnit on mukiinmeneviä, joskus osaan nauttia niistä kaikesta huolimatta (vrt. esim. Okalinnut, Hithchiker’s Guide to the Galaxy ja Shadowhunters), joskus jää vaan katsomatta (vrt. vaikkapa Divergent – katsominen loppui yhteen elokuvaan). On toki niitäkin tarinoita, jotka olen vain nähnyt elokuvina, kuten Nälkäpelit ja Maze Runnerin – jälkimmäisestä tosin en ole katsonut kuin ekan elokuvan, sen jälkeen kun esikoinen oli nähnyt toisen ja sanoi sen olevan ihan huono (koska kirja). En kuitenkaan tykkää lukea kirjoja, jotka on kirjoitettu elokuvakäsärin pohjalta eikä toisinpäin.

Dream home includes a library with rolling ladders

Oi kyllä! Sellainen Beauty and the Beast -kirjasto! Tai edes ihan vaan tarpeeksi iso ja korkea sille kirjamäärälle, joka minulla nyt on! Sisältäen mukavan lukutuolin ja takan. Vaikka tuo lukeminen kirjastossa takan ääressä on ehkä enemmän sellainen “this is what I think I do” kuin “this is what I actually do” -juttu, koska tosiasiahan on, etten edes yleensä lue tai katso mitään olkkarissa vaan ihan sängyssä nyhjään kirjani tai läppärini kanssa. Silti, kirjasto, jossa jokaiselle kirjalle on arvoisensa paikka. Kirjat on minulle vähän kuin puput Snoopylle. Ooh, kirjoja! Minusta on ihanaa katsella kirjoja!

Maybe some day :)

Wishing there was a perfume of ink and paper or an Eau de New Book

En ole hajuvesityyppi, lähinnä koska olen hajusteallerginen. En ehkä haluaisi tuoksua itse kirjalta, enkä ihmeemmin nuuhki kirjoja. Nahkakansissa on oma viehätyksensä ja tuoksunsa tosin kyllä. Sitä paitsi pidän enemmän vanhoista kirjoita kuin upouusista, noin kirjoina. Niissä on sitä jotain. Ajan patinaa ja arvokkuutta. Yleisesti ottaen kirjan arvo on minulle kuitenkin enempi sen sisällössä kuin kansissa. Tuoksusta puhumattakaan.

The ideal date location is a bookstore or a library

Tämäkin on osaltani ehkä hivenen kyseenalainen juttu. Kirjat ovat minulle aika henkilökohtainen kokemus. Jaan siis mielelläni lukemaani, mutta kirjakaupoissa ja kirjastoissa tykkään kuljeskella yksin. Vain minä ja kirjat. Treffilokaationa tykkäsin suunnattomasti Kiasmasta. En olisi ehkä edes arvannut etukäteen, mutta taidekokemuksen jakaminen ensitreffeilleä oli huikean hienoa! Tutkin sitten kyllä toisen ihmisen kotoa löytyvän kirjahyllyn ja ainakin kuvittelen sen kertovan hänestä jotain. Omani ainakin kertoo jotain minusta.

Expert at doing things one-handed or walking around without glancing up

Monetkohan mannapuurot olen keittänyt (lue: polttanut pohjaan :P ) kirja toisessa kädessä? Montakohan kertaa olen törmännyt oveen nenä kirjassa (ei sillä, törmäilen niihin ilmankin :D )? Hyvä kirja on vaikea laskea kädestä, vaikka pitäisi laittaa lapsille iltapala tai viedä koirat ulos. Olen tietoisesti opetellut sitä viime vuosina, sillä ei ole kiva syödä pohjaan palanutta mannapuuroa, ja koirien kanssa ulkona kyllä pitäisi vähän kiinnittää ympäristöönsä huomiota ;)

Montakohan kertaa olen kirjaani uppoutuneena ajanut bussissa pysäkkini ohi ja löytänyt itseni päättäriltä? Montakohan kertaa olen mennyt pysäkin tai pari ohi vielä toiseenkin suuntaan? Jos kohta ADD:n onkin vaikea monesti keskittyä, kirjat triggeröivät minussa sen ylikeskittymisen ja koko muu maailma katoaa. Siksi on parempi, että ihan vaan irrotan itseni kirjasta kun pitäisi keskittyä tekemään jotain muuta, vaikka sinänsä toki puuron hämmentäminen toisella kädellä kirja toisessa kädessä onnistuukin.

AnatomyOfBookworm

The good, the bad, the meh and the books of 2016

Vuosi valuu kohti loppuaan. Aika katsoa taas taaksepäin ja poimia vuoden hyvät, pahat, ompahavvaan ja kirjat esiin. ** This year is nearly over, so it’s time to take a look back and pick out the good, the bad, the meh and the books of the year.

Tammikuu ** January

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Harvinainen illanistujainen Stadissa teinien toimiessa koiravahteina ** rare occasion of going out with husband while teens were dogsitting
+ X-Files season 10 <3
+ Star Wars: The Force Awakens

– R.I.P. David Bowie
– R.I.P. Alan Rickman
– Auto juuttui lumiseen ojaan ** Car stuck in snowy ditch

* Kauniit lumiset maisemat ** The beautiful snowy nature

Kuukauden kirja ** Book of the month: Serpent (by Clive Cussler)

Helmikuu ** February

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Puhdas pään MRI ** Clean MRI ogf head
+ Kissakahvila Helkatti ** Cat coffee shop Helkatti

– Kehä ykkösen nopeuskamerat ** The speed cameras on Ring 1
– R.I.P. Uberto Eco

*  Työmatka Harjavaltaan ** Businesstrip to Harjavalta

Kuukauden kirja ** Book of the month:  Daughter of Narcissus (by Lady Colin Campbell)

Maaliskuu ** March

Brussels

+ Boulderoimassa eli seinällä pitkästä aikaa ** Bouldering, ie. wall climbing for the first time in years
+ Tallinna kaveriporukassa ** Tallinn with friends

– Brysselin lentokentän pommi-isku ** Bomb at Brussels Airport

* Työmatka Brysseliin ** Business trip to Brussels

Kuukauden kirja ** Book of the month: Luostarin varjot (by C.J. Sansom)

Huhtikuu ** April  

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Aloin maalata ** I started painting
+ Escape Room ensimmäistä kertaa ** Escape Room for the first time
+ Sain iPhone SE:n ** Got my iPhone SE

– R.I.P. Prince
– North Carolina diskriminaatio-lait ** North Carolina discrimination laws

* Nuorimmaisestakin tuli teini ** The youngest one became officially a teen

Kuukauden kirja ** Book of the month: Viipurin kaunotar (by Kaari Utrio)

Toukokuu ** May

2016-05-11 16.16.39

+ Ilmavoimamuseossa vierailu ** Visiting The Finnish Airforce Museum
+ Äitienpäivä ja Mamma <3 -muki ** Mother’s Day and Mamma <3 mug
+ Seikkailupuisto Korkee ** Adventure park Korkee
+ Hanami-juhla ystävien luona ** Hanami party at friends

* Työmatka Jyväskylä/Tikkakoski ** Business trip to Jyväskylä/Tikkakoski
* Työmatka Pori/Yyteri/Rauma ** Business trip to Pori/Yyteri/Rauma
* Sokeriton kuukausi ** Sugar free month
* Tyttärestäni kuoriutui poika ** My daughter grew up to be a son

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Pursuit (by Janet Evanovich)

Kesäkuu ** June

2016-06-17 21.23.13-2

+ Esikoinen pääsi peruskoulusta ja pääsi haluamaansa lukioon ** Oldest kid graduated from “peruskoulu” (sort of like junior high, which in Finland ends the mandatory school) and was accepted to the high school which was his first choice
+ Tosikoinen pääsi ala-asteelta ** Youngest one finished the elementary school
+ Rakennettiin hieno workbench autotalliin ** Built a sturdy workbench for the mancave in the garage

– Myrsky, jonka seurauksena tosikoiselta jäi partioleiri väliin ** Storm, that caused the youngest one to skip scout camp

* Mökkireissu teini-nelikon ja koiran kanssa ** At the summer cottage with four teens and a dog
* Brexit

Kuukauden kirja ** Book of the month: Scar Tissue (by Anthony Kiedis)

Heinäkuu ** July

2016-07-18 14.19.08

+ Kesäloma ** Summer vacation
+ Lapin reissu ** Trip to Lapland
+ Grillibileet kavereiden kanssa ** Barbecue with friends
+ Seikkailupuisto Zippy omien teinien kanssa ** Adventure park Zippy with my teens
Valkealalaiset tytöt pelastivat pikkupojan hukkumiselta ** The two girls who saved a little boy from drowning in Valkeala

– Liki päivittäiset ukkoset, jotka pelotti Meggieä ** Almost daily thundering that scared Meggie
Surullinen ja pelottavakin uutiskuukausi ** Sad and even a bit scary month of news

* Pokemon Go

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Storied Life of A.J. Fikry (Gabrielle Zevin)

Elokuu ** August

2016-08-20 17.24.19

+ Ystävien ihanat häät ** The lovely wedding of my friends
+ Viikonloppu kummitätini luona ** Weekend with my godmother

– Räjähdyksiä Thaimaassa ** Explosions in Thailand
– Sähköisten lukiokirjojen hankinta ** Buying highschool eBooks
– Kahdet ylinopeussakot parin viikon sisään ** Two speeding tickets within two weeks
– R.I.P. Gene Wilder

* Työmatka Pori/Yyteri/Rauma ** Business trip to Pori/Yyteri/Rauma

Kuukauden kirja ** Book of the month: Tyttöteurastaja (by Riitta Lehvonen)

Syyskuu ** September

2016-09-23 19.00.34

+ Lyhennytin hiukset optimaaliseen mittaan ** Had my hair cut short(er), to an optimal length
+ Rapujuhlat landella ** Crawfish party at our summer place

– Surkea hotelli Iisalmessa ** Sucky hotel in Iisalmi

* Työmatka Iisalmeen ** Business trip to Iisalmi
* Työmatka Rauma/Pori ** Business trip to Rauma/Pori

Kuukauden kirja ** Book of the month: This is a Call: The Life and Times of Dave Grohl (by Paul Brannigan)

Lokakuu ** October

DSCN1714

+ Firman “pikkujoulu”matka Seefeldiin, Itävaltaan ** Company trip to Seefeld, Austria

* Aika mitäänsanomaton kuukausi noin muuten ** A pretty uneventful month otherwise

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Book Thief (by Markus Zusak)

Marraskuu ** November

2016-11-14 16.28.05

+ Konferenssimatka Wieniin ** Conference trip to Vienna
+ Ilta kummitädin seurassa ** Evening with my godmother

Trump
– Viikkojen kamppailu flunssaa vastaan ** Weeks of struggling against flu
– Parin päivän äänettömyys ** Being voiceless for a couple days

* Työmatka Iisalmeen ** Business trip to Iisalmi
* Työmatka Heinolaan ** Business trip to Heinola

Kuukauden kirja ** Book of the month: Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children (by Ransom Riggs)

Joulukuu ** December

2016-12-27 14.56.35-1

+ Tämäkin vuosi loppuu ** This year will come to its end
+ Joulu ja loma ** Christmas and vacation
+ Ei työmatkoja ** No business trips

– R.I.P. George Michael
– R.I.P. Zsa Zsa Gabor
– R.I.P. Carrie Ficher
– R.I.P. Debbie Reynolds
– Miehen jatkuva työreissaus ** The many business trips of my husband

* Saara Aalto (X-Factor Britain)

Kuukauden kirja ** Book of the month: Kenkäheinistä kännyköihin (by Riitta Lehvonen)