Category: Kirjat – books

October reads, 2025

MarilkaLeave a comment

Dark season is here. It doesn’t affect my reading habits one way or the other – I don’t read any more or less (I read most of my freetime anyway), I don’t choose my books according to season (spooky or any other seasonal theme) – I just keep on reading whatever suits my fancy at any given time. This month includes two books on ADHD as non-fiction, and The Great Gatsby as the classic I was curious about, among the usual setting of fantasy (mostly romantacy and dark academy) and mystery/crime.

  • De-Witched and Season of the Witch (books 2 and 3 of the Toil and Trouble series), by Sophie H. Morgan – fun witchy romantacy-mysteries, feel good books 💜
  • The Secret of Secrets, by Dan Brown – the long-awaited (10 years, I think Brown himself noted!) new Robert Langdon book and possibly the best one yet, or maybe it just feels like it, since it’s been 10 years since reading the previous book and way longer for the ones before, but definitely a fantastic book! It lingered with me for days (and nights) after finishing, a myriad of “what if’s” floating in my head, making me question and assess what could be and what I might believe. In the end, I am an agnostic so from my point of view, it all could be, but might not, and it really doesn’t change anything for me 😄
  • Alchemy of Secrets, by Stephanie Garber – she moved from YA to adult fantasy with such eloquence and style that it took my breath away! I hope she writes more adult fantasy; maybe a sequel to this one? The ending did leave that door open.
  • Petetty, by Max Seeck – the second Milo book took things highly personal for him, Milo the protagonist that is. Guaranteed quality crime, again. Excellent read!
  • Aloittamista vaille täydellinen – ADHD työelämässä, by Jaana Haapaluoma-Höglund and Eve Kottonen – a book about ADHD in professional life, by ADHD people themselves. Recommended read for ADHDers and neurotypicals alike, offering (self-)recognition, understanding and assistance with ADHD issues and strenghts specifically in working life. Personal experiences are complemented by chapters by professionals specialized in neurodivergency (most on the spectrum themselves).
  • Books 1-4 of the Moonlight Springs series (Starlight Antiques, Sweet Memories Bakery, Enchanted Bookshop, Painted Visions), by Lula Ward – cutesie sweet romantacy-cozy-mysteries with magic stirring and alliances forming and evolving into romance, allowing the protagonists to find themselves, their inner abilities connected to magic, and grow past trauma. The writing is a bit clumsy and repetitive, conversations often a bit redundant with same discoveries made multiple times, but I still enjoyed the stories enough to cringe and move on through the annoyances.
  • Arcana Academy, by Elise Kova – a dark academy novel starting a new series. An enemies to lovers romance in a story full of secrets and betrayal, where you never know who you can trust and nothing is quite as it seems. Left of on a cliffhanger, need to wait for a year or so for the next book 😭
  • Ai se olikin ADHD, by Laura Wáthen – another Finnish book about ADHD, written by an ADHD person. All about self-discovery and -understanding, aimed to help cope and deal with issues, which is the key to being able to use the strenghts and strive. Also, a lot of interesting history and facts about ADHD study and recognition in neuro-psychiatry and science.
  • Holly (book 3,5 of Belladonna), by Adalyn Grace -the Christmas themed bonus book in the Belladonna series, a cozy mystery kind of gathering of all the characters from the series in a Holiday celebration. Not usually my kind of a book, but I did enjoy spending some time with the crew!
  • The Great Gatsby, by F. Scott Fitzgerald – the classic I finally decided to read since it’s referred to in so many books. It surprised me – I really enjoyed it! One of those I’m sure I wouldn’t have been able to appreciate as a younger reader. Now I found a lot of profound wisdom and insight in it, even if the story itself is not exactly uplifting.
  • The Dark Lord’s Guide to Dating (and Other War Crimes), by Tiffany Hunt – a truly delightful dark romantacy where every chapter title has a sideline in parenthesis (yes, I love that kind of stuff, along with footnotes and other sidenotes). Another enemies to lovers romantacy, where villainy is not black and heroism isn’t white. Second book coming in the spring – can’t hardly wait!
  • The City and its Uncertain Walls, by Haruki Murakami – a bit of a disappointment this one, in my opinion. A bit of a been there read that story, the themes a bit old and already exhausted, the writing too detailed and dragging on, like Murakami tried to artificially turn a 150 page novella into a 450 page novel.

Oct 5, Reading Dan Brown’s Secret of Secrets, where Langdon quotes the opening line of ”one of his favorite novels” which just so happens to be Dan Brown’s very first published book, Digital Fortress 😁 I love finding easter eggs in books 😂

Oct 9, I loved Stephanie Garber’s Caraval and Once Upon a Broken Heart series – such devious mysteries with clever twists and turns – and so I jumped in excited expectation when I first saw a post about her then upcoming adult fantasy debut Alchemy of Secrets.

The book dropped into my Kindle two days ago upon publishing and immediately cut in my TBR line. The book is awesome! I can only call it fantasy noir as my head keeps creating this film noir scenery and music as I read.

Oct 24, Holiday themed books aren’t my cuppa in general, but since I so loved Adalyn Grace’s Belladonna trilogy, I couldn’t pass Holly, the bonus book 3.5. It’s a truly Christmasy story, sweet and cutesie cozy kind of mystery with plenty of Holiday spirit – among other spirits. Still not something I would read more of, but I did enjoy this story a lot 🥰 Also, the holly-garland growing throughout the book and the manga style illustrations made it a special kind of a treat!

Oct 25, If you’re gonna read a classic you’re not sure you’ll like, you might as well do it in style 😉 The Great Gatsby (by F. Scott Fitzgerald) is quoted and referred to in so many other books that I finally became curious enough to want to read it – and for me that means acquiring it in one form or another – so I bought this beautiful painted edition, and today, I read it.

I was surprised by how much I enjoyed the book! I have a more or maybe less warranted caution for classics; so many have bored me to no end. Gatsby, I truly enjoyed. And it amused me that he had a grumpy Finnish maid-whatever 😄

“…a sense of the fundamental decencies is parcelled out unequally at birth.” — “The rich get richer, the poor – get children” — “Let us learn to show our friendship for a man when he is alive and not after he is dead.”

Oct 31, Finished Murakami’s The City and its Uncertain Walls today. It was, in a way, Norwegian Wood all over again, but twice as long and magical, though apparently the story is old (novella from 1980) and the novel here is a rework of that. Be as it may, it was too long for the story itself, and I found myself rather bored halfway through, at which point I switched to speed-reading. The story picked up again at the very end when everything became fully confusing.

So, not the best of Murakami, not even close. Lacking the intellectual intrigue while repeating themes from other books (or maybe they repeat themes from this one? whatever). Actually, there are certain topics or themes that seem to be present one way or the other in all of his books, or at least most in most or so. Parallel/intertwining universes/realities, lost love from the youth, people’s shadows or lack of or being separated from, mental issues and/or autistic traits through trauma or by birth. This book had it all, but unfortunately the execution got a bit long-winded and reading a bit tedious.

September reads, 2025

MarilkaLeave a comment

September was a month with one birthday party (and baking for it) and one Sunday spent fully with my (adult) kids, a bit of shopping, eating and a concert in the evening. A regular reading month, though “only” 11 books, but some rather long ones in the mix, like Murakami’s Kafka and 1Q84 books 1-2 (one volume).

  • Midnight in Everwood, by M. A. Kuzniar – a retelling of Nutcracker, quite enjoyable, while maybe not exquisite
  • A Dark and Secret Magic, by Wallis Kinney – witches and warlocks, secrets and danger, love and courage, the perfect mix for a rather perfect book
  • Kafka on the Shore, by Haruki Murakami – maybe Murakami’s best known book, been in my library for some years, waiting for me to be in the mood. Great read, with its parallel universes kind of magical realism that only slightly twists the brain, but not too much
  • The Queens of Renthia trilogy: Queen of Blood, The Reluctant Queen, The Queen of Sorrow, by Sarah Beth Durst – where the spirits are torn between wanting to build and wanting to kill humans, only a powerful queen can keep them in control. A story with tragedy, love, hope, and deception. Loved it💜
  • 1984, by George Orwell – I was surprised by how much I liked this despite my prejudices. Excellent book about politics, power greed and human psychology
  • The Witch is Back, by Sophie H. Morgan – first of a series, a witchy romance. Cozy sweet read.
  • 1Q84 books 1-2 and book 3, by Haruki Murakami – inspired by 1984, though the connection is very loose. Magical realism, the best of Murakami in my opinion, excellently woven parallel stories with just a bit of mind twisting and suspence
  • Accomplice to the Villain, by Hannah Nicole Maehrer – just can’t get enough of Evie, Trystan et al! The mystery of the prophesy unravels slowly, as does the romance between Evie and Trystan, but there is more deception and destruction to come! One more (at least, you never know with these nincompoops, as the author stated) book to come, need to wait a year for it 😭

Sept. 13, I’m halfway through George Orwell’s 1984. I don’t exactly know how I avoided it in school, but I did, and it really never interested me; I was sure it would just infuriate and disgust me so I’ve been avoiding it until now. I’ve had a copy in my library for some years now, though, and the reason I’m reading it now is the reason I bought it to begin with: Murakami’s 1Q84, which is now next up on my TBR. So gotta read 1984 first.

I’m actually finding it an intriguing read. It resonates but is sufficiently distanced from reality that it reads like any dystopia, no more sinister than that even though a whole lot of the stuff IS reality to some extent. I found myself thinking that e.g. the Cancel Culture people should read it – but then immediately thought, just like Winston: they wouldn’t listen to him. I can relate to Winston in his musings on many levels, and he puts my ultimate feeling in words with the notion: “I understand HOW: I do not understand WHY.”

I think I wouldn’t have known how to appreciate the book when I was young. I think it’s better I didn’t get to it until I had a few more years behind me.

Sept. 20, At the end of 1984, I still did not understand the WHY. “Power” as a “why” makes zero sense to me. Anyway, it surprised me a bit how much I liked the book, despite my heavy prejudices. Those prejudices had leaked somewhat to my expectation of Murakami’s 1Q84, due to the connection, but at least that slate was wiped clean, then. I had put off reading 1Q84 for twofold reasons, fueled by its 1984 connection: 1) I “needed” to read 1984 first, 2) it’s long and what if I can’t stand it? I hate to DNF books.

Well, now I’ve finished book 1 of 3, and I have to say it is probably my favorite work of Murakami’s. The parallel universe twist is subtle enough to tickle the brain while not fully twisting it, the two stories are being woven together masterfully, one tiny strand at a time, and it is highly intellectual and intelligent, a real treat to one’s mind. The connection to 1984 is more inspirational than a real connection, but having read it, helps understand many of 1Q84’s nuances that might otherwise be lost on the reader.

As it goes, I select the books I read at any given time purely by mood, current interest, feeling, inspiration – and it pays off to listen to that and not try to push. Time was ripe for these two works now, and I am fully enjoying my experience!

Sept. 27, ”Someone once said unless you have those kind of opportunities [being in jail or having to hide out for a long time], you can’t read the whole of Proust.” – 1Q84, book3 (Haruki Murakami)

Well, I’ve certainly never even looked at Proust, doubt I ever will, but I definitely am enjoying these 3 books of 1Q84 by Haruki Murakami.

August reads, 2025

MarilkaLeave a comment

Back to work after summer holidays, and free weekends and even though I wrote a fairytale of my own (The Tale of the Twisted Tree), and did a bit of painting (Swan in Snowfall, Watching the World Burn, Hummingbird on Full Moon), I somehow ended up reading 17 books, just shy of 6000 pages. So, quite some reads to cover here, better get started:

  • Glorious Rivals (book 2 of The Grandest Game trilogy), by Jennifer Lynn Barnes – so much expected, only to (obviously) leave me on another cliffhanger in the end 😅 Such delicious suspence! Devious and clever, and now I’ll just have to wait a year for the finale.
  • A Curse of Crows, by Lauren Dedroog – first book of the A Curse of Crows and Serpents duology and I totally, fully enjoyed the book! The surprises, the secrets, the masks and facades, the fragile and sweet relationship between the protagonist and her love interest, but not void of banter and fun. Book 2 coming in the autumn.
  • George Michael: Elämäkerta (orig. The Life), by Emily Herbert – kinda like a book to read while waiting for an order to arrive 😄 Tragic life, but as a read, the book was mediocre.
  • The Enchanted Greenhouse, by Sarah Beth Durst – back to the world of the Spellshop, connected while not. Took me a while to get into the story, but then it flew and I totally loved it.
  • A Witch’s Guide to Magical Inkeeping, by Sangu Mandanna – so not disappointing! Wonderful, whimsical, heartwarming – a lovestory but also so much more. A story about finding your way Home.
  • The Glimmer Falls trilogy (A Witch’s Guide to Fake Dating a Demon, A Demon’s Guide to Wooing a Witch, A Werewolf’s Guide to Seducing a Vampire), by Sarah Hawley – surprisingly substantial examples of the genre of steamy(ish) romantacy. Mysteries, family issues, and personal growth.
  • The Library at Hellebore, by Cassandra Khaw – uh, I’d rather forget that I read the book. The sole purpose of the book was to showcase gore and disgusting stuff. So much so that I simply grew numb. Thin plot to support the, uh, gore.
  • Koira, joka pelastaa kissoja and Ginny, suurkaupungin enkeli (orig. The Dog Who Rescues Cats, and The Blessing of the Animals), by Philip Gonzales – my palate cleaners after Hellebore, sweet sweet true story that restores one’s faith in humanity. Or doganity. Or both.
  • Regency Secrets, books 1-3 (The Persephone Code, The Elgin Conspiracy, The Wordsworth Key), by Julia Golding – a bit of a Veronica Speedwell meets Robert Langdon but in the Regency era. I loved Dora and Jacob, and can’t hardly wait for book 4 (coming in November).
  • The Last Tale of the Flower Bride, by Roshani Chokshi – a dreamy, ethereal tale with the kind of uglyish undertone as is common for fairytales. Magic is insinuated, but never proven, leaving the reader forever guessing what is “real” and what simply the perception or fancy of the storyteller(s). I loved it.
  • Neverthorn, by Shannon Mayer – some good ole dark academy, book 1 of a duology, and gah I need to wait for a year for book 2! Actually adults (if young), and a proper plot with deception, surprises, and some bits of romance. Oh, and gotta love the frucking potty mouth rune gag!
  • The Baby Dragon Bakery (book 2 of The Baby Dragon Cafe), by A.T. Kureshi – Firends to lovers is not my thing I guess. Too much of this being too scared of ruining things to talk. I mean, I get it, but one pining already is ruining it. So when things start happening, maybe, um, talk? Also, I may be too old for 24yo immaturity (esp. the girl; the guy had shit parents so kinda excused). So, no, I didn’t enjoy this like I did the first book. Maybe book 3 with the enemies to lovers trope is more to my fancies again, I hope, bc I love this baby draggo world.

Aug 11, Every now and then you (or at least I) stumble upon the most bizzarre (I’d like to say disturbing but that would be dishonest and not quite right since I’m not actually DISTURBED at all) thing you’ve read since the previous most bizzarre thing you’ve read since… you know…

Right now that most recent most bizzarre thing is the book I just started: The Library at Hellebore by Cassandra Khaw (pic on the left), which is the most bizzare thing since I read Winterset Hollow by Jonathan Edward Durham (pic on the right) several years ago.

And by bizzarre, I don’t by any means mean bad or not good or not likeable – on the contrary. It’s good to get your mind twisted a bit now and then. So, high expectations for Hellebore – I certainly enjoyed Winterset Hollow!

Aug 16, Update: I’m a bit disappointed. The Library at Hellebore is definitely gory and then some, prolly to the point where it should be disgusting and disturbing – and I’m sure it would be if it was a movie, for the thing is that my brain does not visualize words to a level that would make anything vivid enough to truly bother me.

I find myself more like bored. Kinda like excessive chase or sex scenes bore me. Really, anything that becomes repetitive and goes on too long. The gore upon gore being most of the storyline, paired with complicated interrelational musings(also not something I endure wel), the actual plot seems thin at best, spun for the sole puprpose of offering a stage for the gruesome characters to be gruesome.

Aug 17, So, as a palate cleaner I wanted to read something heartwarming and grounding, which led me to finally reading the two books about Ginny the dog who rescues cats (The Dog Who Rescues Cats, and The Blessing of the Animals, by Philip Gonzales) which I have in Finnish because they used to belong to my grandma. I remember her talking about them and discovered that I actually gave her the other one back in !999, but just hadn’t gotten around to reading them yet. Now I did, and what a wonderful trip that was! Exactly the kind of story I needed, reminding me that there IS love and beauty in this real world ❣️

July reads, 2025

MarilkaLeave a comment

July, the summer vacation month. 4 weeks off work, and while I did a whole lot of stuff (we even had a guest for two weeks), I still found more time to read than during work days. So 16 books, a bit shy of 6000 pages. More print than digital (because more time to read during daytime since I read Kindle mostly in bed), a bit more non-fiction than average, a bit more in Finnish than average, multiple first books of a new trilogy/series. A good reading month all in all.

  • Helikopterilääkäri, by Heini Harve-Rytsälä – my goddaughter-colleague (whom I don’t know, though have met maybe a few times when we were kids) is a first-responder doctor on a medical helicopter and this is her book about what it’s like. Emotional, wonderful, heart-wreching book. I look at the yellow chopper zooming accross the sky above us multiple times a day with different eyes now, silently wishing “good luck, Heini!” every time it passes, for I know she’s on board that one on her shifts.
  • Enchantra, by Kaylie Smith – book 2 of the Phantasma trilogy, and kinda like more of the same, but not quite. A surprising ending, did not see THAT coming! Enjoyable, dark and sinister read.
  • The Baby Dragon Cafe, by A.T. Kureshi – had to take on something lighter after those previous books and this fisrt book of a magical realism (with dragons 💜) romance series was just the thing. I loved the sweetness of the book! For once people were who they said they were and families were supportive not manipulative, and you know, a hopeful and positive story with HEA.
  • Wishes Most Foul, by Emma MacDonald – dark academy with lots of magic in it. Also begins a series or maybe a trilogy, even though the book comes to a satisfying end and the next book seems to be a fully new mystery related but not dependent. Liked this one a lot.
  • Ystävänä jänis, by Chloe Dalton (orig. Raising Hare) – such a heart-warming true story of Dalton raising and befriending a baby hare without trying to tame it; she strives to maintain the hare’s ability to return to the nature. And how it all changed the way Dalton looks at the world and nature.
  • Servant of Earth, by Sarah Hawley – a fay story, kinda the usual where a young human girl ends up in the fay world one way or another and, well, you know. Needs to strive, conquer and become something more than mere human to survive. Book 1 of a trilogy, left me hanging for sure!
  • The Rushworth Family Plot, by Claudia Gray – book 4 of the Jonathan Darcy & Miss Tilney Austen-inspired mysteries. Very Austeny, witty and enjoyable, and really: will those two ever get each other??
  • Unnatural Magic, by C.M. Waggoner – we have a highly British society in a fully made up world where trolls are at the top of the food chain, and a girl whose magic it too much for the traditional men, but she doesn’t let it stop her. Also, the troll who doesn’t quite fit in, and an army deserter, and the mystery of troll killings. Curious and intriguing, verbally playful and fun.
  • Miksi lakkasimme lukemasta? by Riie Heikkilä – an academic study about the reasons people (of lower classes) don’t read (so much) anymore, and/or what they DO read. Interesting sociological study, which left me thinking and even questioning some of the study which in my opinion was still a very highlevel bare scratch of the surface, so I wrote a whole blog post about it.
  • The Ruthless Lady’s Guide to Wizardry, by C.M. Waggoner – loosely connected to Unnatural Magic, as in the love interest of the protagonist is the daughter of the troll and the soldier from the first book. A completely stand-alone mystery, which I actually liked way more than that first book.
  • The Undoing of Violet Claybourne, by Emilie Critchley – a gothicy story of tragedy, manipulation, and the need to fit in, to be accepted. Sinister and full of dark secrets and ruthless schemes, that make for a story that holds you in its grips to the very end. Yes, I enjoyed it very much.
  • Karvaisia kohtaloita, by Mikael Ilves – Ilves was a veterinarian (and actually treated my grandma’s dog too and once gave a full check-up to my stuffed doggo too 😄) who saw so much that he compiled a couple books with stories of pets he treated during his career. Some of them sweet, some of them tragic (the humans!), some of them simply outrageous!
  • Book Lovers, by T.B. Markinson (and Miranda MacLeod) – literary themed story about finding love and yourself. Sweet and cute with a twist or two and a HEA, but somehow the book was constructed in a way that every 20% I was wondering how the book can still go on instead of wrapping up in a chapter or two. So maybe not exactly the most thrilling of books, but nice, to use the bland word intentionally.
  • When the Moon Hatched, by Sarah A. Parker – definitely thrilling, on the other hand. Also begins a trilogy, and left off on a cliffhanger. I have high hopes that I might enjoy the next book(s) even better, since this was one of those cases where I love the book while really not liking the protagonist much; she starts to unravel a bit in the end so maybe she’s less annoying in the next book.
  • Upon a Frosted Star, by M.A. Kuzniar – the cursed woman and the smitten artist. Loosely based on the Swan Lake. I loved the story, the slow unraveling of the history and mystery of the swan lady, but if it had been a print book, I’d have thrown it in the end. Friggin’ ending killed me! And still I went and dowloaded another book by the same author…
  • Ariadne, by Jennifer Saint – a retelling of the story of Ariadne and a bit her sister Phaedra. Of the Minotaur and Theseus, mingled in with Dionysus and a bunch of other Greek mythology. the way the stories weave into each other. Excellent book, ethereal and dreamy while full of godly mischief and tragedy.

July 6, Popping into our local bookstore yesterday I found this book, Ystävänä jänis (orig. Raising Hare) by Chloe Dalton. I have always been a huge fan of rabbits of all kinds; our home is full of them in all different forms (items, that is, not live ones; I’ve a couple live bunnies too, when I was young). Such a lovely book this is 💜🐰 a bit of an interlude between my fantasy-gorging 😄

Miksi lakkasimme lukemasta – vai lakkasimmeko?

Marilka1 Comment

Yleinen media- ja somekeskustelu lukemisen ja lukutaidon tilasta on täynnä huolipuhetta: huolta rapistuvasta lukutaidosta, huolta yhä vähenevästä [perinteisten kirjojen, etenkin kaunokirjallisuuden, ja lehtien] lukemisesta. Samaan maailmanlaajuisesti kirjojen kustantaminen, valikoima ja myynti ovat kasvaneet, eivät kutistuneet. Globalisaation myötä kirjat leviävät laajemmalle, digitaalinen formaatti tekee niistä helposti saatavia ilman fyysistä toimitusta, erilaiset sosiaalisen median kirjakanavat promoavat kirjoja tavalla, johon perinteinen media ei ole koskaan kyennyt. Perinteisen kirjakritiikin ja korkeakirjallisuuden ihannoinnin ohelle on tullut popularisoituneempi kirjojen vertaisarvostelu- ja suosittelu.

PISA-tutkimusten valossa on siitä huolimatta todettava, ettei huoli lukutaidon rapistumisesta ole täysin turha. Some-keskustelujen yksinkertaistettu huolipuhe on kuitenkin juuri sitä: monimutkaisen asian yksinkertaistamista. Rapistuva lukutaito ei suoranaisesti tarkoita, että lukeminen olisi vähentynyt, eikä [perinteisten kirjojen ja lehtien] lukemisen väheneminen suoranaisesti tarkoita, että lukutaito olisi yleisesti rapistunut. Vaikka nämä väittämät ja huolet siis useimmiten niputetaan yhteen, ne eivät ole syy-seuraussuhteessa keskenään, eivät ainakaan täysin. Lukemisen muutokseen liittyy huomattavan paljon enemmän kuin vaikkapa koululaitoksen syyttely.

Käytänkin itse mieluummin lukemisen trendeistä puhuttaessa sanaa muutos, kuten Riie Heikkiläkin tutkimuksessaan “Miksi lakkasimme lukemasta? Sosiologinen tulkinta lukemisen muutoksesta”.

Lukeminen itsessään on ollut valtavirran taito vasta hyvin vähän aikaa. Vielä 150-200 vuotta sitten vain kansan “ylimystö”, koulutettu parhaimmisto, korkein luokka osasi yleiseti lukea, tai ainakin riittävän hyvin, että sitä voi kutsua lukutaidoksi. Ei työläisellä oikein ollut aikaakaan lukea huvikseen, eikä kyllä kummemmin kirjoja saatavillakaan. Länsimaissa alettiin vasta viime vuosisadan alkupuolella tarjota todellinen kouluopetus, aito lukutaito mukaan lukien, kaikille alimmista luokista alkaen.

Vähän aikaa, ehkä ensisijaisest ennen television tuloa, näytti siltä, että kirjallisuuden ja lehtien lukeminen oikeasti läpäisi koko yhteiskunnan. Telkkaria ja sittemmin Internettiä olisikin helppo syyttää tästä muutostrendistä, jossa näyttäisi ainakin siltä, että lukutaito ei ole enää yhtä kaiken kattavaa kuin ennen (tekninen lukutaito kyllä on, mutta pitkän ja monimutkaisenkin tekstin ymmärtävä lukutaito ei, ja SE on se PISA-tulosten mukaan rapistunut taito). Heikkilän tutkimuksen, ja monen muunkin tutkimuksen valossa nähdään kuitenkin, ettei asia ole näin suoraviivaista. Enemmän on kyse vanhoista yhteiskunnallisista arvo- ja luokka-asetelmista, joiden olemassaolon mieluusti unohtaisimme ja sivuuttaisimme – sivuuttaminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei niitä olisi.

Heikkilä käy tutkimuksessaan ensin läpi määrällistä aineistoa lukemisen muutoksesta erilaisten kerättyjen tilastojen ja tutkimusaineistojen perusteella. Näiden myötä hän tekee pari päätelmää:
1. Lukeminen on yhä enemmän korkeimpien luokkien juttu, kuten muukin perinteinen kulttuuriosallistuminen; matala koulutustaso ja alempi yhteiskuntaluokka johtavat todennäköisimmin vähäiseen lukemiseen
2. Internet ja televisio eivät ole suoraan johdannaisesti lukemisen syrjäyttäjiä, vaan ne kulkevat rinnakkain; paljon telkkari katsova ja vähän lukeva henkilö luultavimmin lukisi vähän joka tapauksessa, mutta telkkarin tilalla olisi jotain muuta toimintaa, ei kuitenkaan lukemista.

Tältä pohjalta Heikkilä keräsi joukon haastateltavia, joiden yhteiskunnallinen asema ja koulutustaso povasivat vähäistä lukemista. Koin haastattelujen pohjalta tehdyn analyysin hieman pintapuoliseksi, mutta palaan siihen.

Ensin haluan pysähtyä hetkeksi pohtimaan lukemisen määritelmiä ja tapoja määrällisen aineiston analyysissä. Ymmärrän, että aineisto oli kerätty muissa tarkoituksissa kuin tätä tutkimusta varten, mutta koin sen silti vähän yksipuoliseksi ja vanhahtavaksi, myös tavan käsitellä aineistoa ja puhua siitä.

Paperi vs. digi

Vaikka Heikkilä monessa kohti mainitsee eKirjat (ja äänikirjat, joiden kuuntelemisen määrittämistä lukemiseksi en ymmärrä, etenkään tieteellisessä tutkimuksessa, sillä vaikka tiedon tai tarinan kuluttaminen ko. tavalla olisi itsessään yhtä arvokasta kuin lukeminen, ei se kuitenkaan ole lukemista, mistä tässä tiettävästi oli kyse) ja digilehdet, ne kuitenkin määrällisessä analyysissä niputettiin muun Internet-lukemisen piiriin, eli samaan kastiin Facebook-kommentoinnin ja WhatsApp-viestinnän kanssa.

Ajalla ennen nettiä, lukeminen tarkoitti toki paperiaineistoja, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeisessä ajassa on teennäistä erotella kirjojen tai lehtien lukeminen formaatin mukaan. E-kirjan lukeminen Kindlestä tai digilehden lukeminen tabletilta on minun silmissäni verrattavissa printtikirjan tai -lehden lukemiseen, ei Reddit-kommentien lukemiseen.

Määrällisen aineiston analyysistä ei ihan suoraan käynyt ilmi kysymysten asettelu – eli kun kysyttiin lehtien tai kirjojen lukemisesta, määrittikö kysymys formaatin vai ei. Toisaalta, kun vertailtiin formaatteja, annettiin “perinteisen lukijan” määritteessä hyvin tiukasti kriteeriksi että lukee paperisia kirjoja JA paperisia lehtiä, mutta internet-lukijoiksi lukeutui kuka tahansa, joka ikinä lukee sanankaan netistä, ihan sama mitä se oli. Niinpä esimerkiksi itse en lukeutuisi edes “molemmat” -kategoriaan, sillä en lue lehtiä. En paperisena, enkä digilehtiä – vaikkakin luen digilehtien artikkeleita. Olen aika varma, että tällä kovin kummallisen teennäisellä jaottelulla pudotettiin iso osa lukijoista “ei kumpaakaan” -kategoriaan, joka käsitettiin ei-lukijoiksi (siitä huolimatta, että tämä epäkohta lyhyesti huomioitiin).

Voi olla, ettei tutkimuksessa vain menty pikkutarkkoihin tasoihin asti aineiston taulukoinnissa ja käsittelyssä, sillä toisaalta Heikkilä myös toteaa, että henkilöt, jotka lukivat paljon paperikirjoja, olivat myös todennäköisempiä digikirjojen kuluttajia. Ja että pelkästään “Internet-lukijoiksi” määräytyvät henkilöt todennäilöisemmin kuluttivat muuta nettisisältöä kuin digikirjoja. Jostain tämäkin päätelmä tuli, vaikka taulukoidussa aineistossa sitä ei suoraan näkynyt.

Laadullinen analyysi

Laadullinen aineisto koostui henkilöhaastatteluista ja ryhmähaastatteluista ja Heikkilä koosti niistä heijastuvat asenteet ja lukemistottumukset kolmeen puhetapaan: hyväksyvä, käytännöllinen ja uhma. Näissä itsessään ei sinänsä mitään vikaa – näkemättä aineistosta muuta kuin valikoidut pätkät, pystyin kyllä hyväksymään päätelmät ja jaottelun. Ainakin siis esiin tuodun osuuden valossa. Kaksi seikkaa minua kuitenkin jäi analyysissä ja tutkimuksen tässä osuudessa vaivaamaan, kaksi seikkaa, jotka mielestäni tekevät tutkimuksesta hieman vajavaisen ja pintapuolisen ja ehkäpä vähän haetun:
1. Vaikka kirjassa ja määrällisessäkin analyysissä huomioitiin perheen merkitys henkilön lukutottumuksille, ei tätä aspektia huomioitu laadullisessa analyysissä lainkaan.
2. Heikkilä pyrki analyysissään sitomaan havaintonsa ja tuloksensa aikaisempaan kulttuuri- ja yhteistkuntatutkimukseen, mikä itsessään hyvänä ja ymmärrettävänä minusta johti kuitenkin hieman teennäiseenkin negatiiviseen näkökulmaan.

Perhetausta vs. puhetapa

Haastateltujen henkilöiden taustoista ei puhuttu kuin heidän oman historiansa osalta, mutta Suomen kaltaisessa maassa, missä yhteiskuntaluokat eivät ole ihan niin suoraviivaisia kuin monessa muussa maassa, voi linja-autonkuljettajan vanehmmat olla akateemisesti koulutettuja tai yliopiston tutkijan vanhemmat linja-autonkuljettajia. Lapsuudenperhe on voinut olla kirjakeskeinen ja lukemista edistävä tai sitten ei, luokasta riippumatta.

Poissaolollaan loisti myös itse asiassa henkilöiden oman taustan osalta neuro-psykologiset tekijät, kuten neurodiversiteetti tai lapsuuden traumaattisuus tai muut mielenterveyden haasteet, jotka kaikki voivat vaikuttaa niin lukemishalukkuuteen kuin siihen asennoitumiseenkin.

Ehkä nämä katsottiin tutkimuksessa toissijaisiksi seikoiksi – sillä miten ja miksi henkilö on päätynyt alhaiseen koulutustasoon ja alempaan yhteiskuntaluokkaan ei tutkimuksessa ollut merkitystä. Minua itseäni olisi kuitenkin kiinnostanut näiden mahdollinen vaikutus henkilön lukutottumuksiin ja asenteeseen, ts. tutkimuksen kannalta puhetapaan, johon henkilö lukeutui. Oliko taustoissa nähtävissä trendejä – yhdenmukaisuuksia saman puhetavan sisällä, selkeitä eroja eri puhetapojen välillä?

Sosiaalinen erottautuminen

Heikkilän pyrkimyksessä kiinnittää tutkimuksensa tulokset aiempiin kulttuurisosiologisiin tutkimuksiin, hän käytti välineenä sosiaalisen erottautumisen, eron tekemisen, mekanismeja ja teorioita. Jokaisesta puhetavasta hän kaivoi, välillä hieman väkisinkin, esiin miten puhetavan edustajat tekivät pesäeroa ylöspäin tai alaspäin. Miten hyväksyjät puhuivat väheksyvästi juorulehtien tai viihdekirjallisuuden lukemisesta tehden näin eroa alaspäin, kun taas uhmakkaat puhuivat väheksyvästi kaunokirjallisuudesta tehden eroa ylöspäin, ja käytännölliset vähän molempia pelkästään sillä, että määrittivät lukemisensa “mun juttu”-lukemiseksi (samalla hyväksyen kaikille muille omat tottumuksensa, mutta leimaamalla “ei-mun-juttu”-lukemistot tylsiksi tai turhiksi).

En sano, että kaikki eronteko olisi ollut teennäisesti määritettyä. Etenkin ääripäiden retoriikka toi erottelut esiin hyvinkin selkeästi. Toisaalla tuhahdeltiin Harlekiini-kirjojen lukijoille, toisaalla naureskeltiin Aleksis Kiven lukijoille. Toisaalta pidettiin Tolstoin lukemista tai ainakin omistamista “tietenkin”-selvyytenä, toisaalla vitsailtiin sen kustannuksella, joka kehtasi tarjota luettavaksi mitään Biltema-luetteloa monimutkaisempaa.

Kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti tällainen erottautuminen ja sosiaalinen rajanveto on sosiologinen fakta ja tunnistan sen toki omassa elämässäni ja elinpiirissäni ihan yhtä lailla. Sosiaaliset luokat pyrkivät erottautumaan tosistaan määrittämällä, mikä on oikeaa ja mikä on hyvää ja miten tulee olla, mikä on esteettisesti ja moraalisesti luokan mukaista. Tätä erottelua ja määrittelyä ei tee vain korkeat luokat vaan alimmat luokat yhtä lailla. Ja toisaalta molemmissa luokissa on niitä, jotka pyrkivät tasa-arvon tai jonkin muun nimissä mukautumaan eri luokkaan kuin mihin muiden seikkojen valossa kuuluvat.

Väitän kuitenkin että väliin mahtuu paljon heitä (meitä), jotka luokkavapaasti arvottavat asioita hyvin henkilökohtaisesti, vailla pyrkimystä sen paremmin mukautua yhteen luokkaan kuin tehdä eroa toiseen. Käytännöllisen puhetavan henkilökeskeisyyden lukeminen erottautumiseksi molempiin suuntiin olikin mielestäni varsin teennäinen ja negatiivinen, vanhanaikainenkin, tulkinta. Se, että henkilö haluaa lukea sitä mikä kiinnostaa, muttei sitä minkä kokee pitkäveteiseksi ja tylsäksi, ei tarkoita että happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista vaan että henkilö haluaa lukea sitä mistä tykkää.

Ehkä otin tämän hieman henkilökohtaisesti, myönnän, mutta olen hyvinkin vakaasti sitä mieltä, että lukemisen tulee olla nautinto. Että jonkun kirjan lukeminen vain siksi, että joku on joskus päättänyt sen olevan jotain toista kirjaa arvokkaampi, ei ole itseisarvo. Lukeminen on itseisarvo, ja monipuolisesti omien kiinnostusten mukaan lukeminen on itseisarvo. En itse lue mitään vain kuuluakseni johonkin korkeakirjallisten joukkoon, koska yhteiskuntaluokkani ja -asemani noin periaatteessa minut sinne asettaakin. Kenenkään ei pitäisi pyrkiä nostamaan tai laskemaan itseään lukemisellaan. Ehkä jo tämän arvottamisen vähentäminen nostaisi monen halukkuutta lukea ylipäätään mitään kirjallisuutta.

Edelleen tutkimuksessa häiritsi se, että se nojasi niin vahvasti tähän vanhahtavaan kulttuuriosallistamisen kirjallisuusjakoon, missä kaunokirjallisuuden lukemista arvotettiin jo tutkijan näkökulmasta “populaarikirjallisuutta” korkeammalle. Tietokirjallisuuden suhteen tutkimus oli jotensakin neutraali. Ehkä olen tässäkin taas subjektiivinen, fantasian suurkuluttajana, mutta väitän lukevani ja lukeneeni sen verran monipuolisesti kaikkea, että minulla on jonkinlainen mandaatti todeta, että genre itsessään ei mitenkään välttämättä määritä kirjan monitasoisuutta, kompleksisuutta tai laatua.

Oma loppukaneettini

Vaikka tämä tutkimus oli jo huomattavasti yleistä “huolipuhetta” monipuolisempi ja moniulotteisempi, sekin yhä keskittyi hyvin perinteisiin sosiologisiin ja kirjallisiin rakenteisiin analyyseissään ja johtopäätöksissään. En ehkä itse näe Bilteman luettelon, WhatsApp-chattien ja Facebook-kommentoinnin lukemista saman arvoisena lukemisena kuin edes blogien lukemista, mutta toivoisin silti koko lukemiskeskusteluun enemmän avaruutta.

Niin kauan kuin kirjoja arvotetaan teennäisin perustein, niin kauan kuin lukemista arvotetaan oikeanlaiseen ja vääränlaiseen, oikeiden ja väärien aineistojen lukemiseen, siihen aina liittyy niin arvolatauksia kuin luokkalatauksiakin. Niin kauan kuin ylhäältä käsin kerrotaan, mitä jokaisen tulisi lukea, synnytetään vastareaktioita. Koulussa jo olisi hyvä ohjata oppilaita löytämään sellaista lukemistoa, joka kiinnostaa, ja tukemaan heitäkin, joille lukeminen on vaikeaa “teknisistä” (lukihäiriöt, neurodiversiteettiin liittyvät haasteet, ym) syistä, arvottamatta materiaaleja, luetun pituutta tai monimutkaisuutta sinällään.

Lukutaito on arvokas ja tärkeä taito, ja sen säilymisestä on syytäkin pitää huolta. Kaikista ei silti tule kirjojen tai lehtien suurkuluttajia, eikä tarvitsekaan. On eri asia osata lukea pitkiä ja monimutkaisia tekstejä, ymmärtäen lukemansa, kuin nauttia lukemisesta ja harrastaa sitä vapaa-ajalla. Niin paljon kuin itse arvostan nimenomaan lukemista, objektiivisesti on todettava, ettei kirjojen tai muiden materiaalien kuunteleminen ole sen vähempiarvoista itse materiaalin kuluttamisen kannalta – ja mitä pitemmälle ajassa mennään, sitä epäolennaisemmaksi todennäköisesti tulee kuluttamisen muoto versus kyky ymmärtää sitä.