Joulun aikaan naapuritalojen katoilta tuli lunta alas rytisten. Meidän talon katolta oli lumet pudotettu juuri viikonloppuna, sillä omistaja pelkäsi lumikuorman vetävän kattotiilet taas mukanaan alas, kuten toissavuonna. Siinäpä kuuntelimme lumien ryskettä naapuripihoilta ja pohdimme, miten hyvä oli että oma kattomme oli puhdas.

Ja olikin hyvä, varmasti. Mutta niinpä vaan tänä aamuna herättiin siihen kun omalta katolta ryskyi jäälevyjä alas, ainakin yksi kattotiili mukanaan. Aivan talon takana olleen autoni eteen. Ikkunasta en nähnyt oliko autoni ottanut osumaa, joten painelin ulos talvikengät jalassa, untuvatakki aamutakkini päällä tarkastamaan tilannetta ja siirtämään kuin onnen kaupalla koskemattomana säilyneen autoni toisaalle.

Vuoden viimeinen päivä. Lähti aika rytinällä käyntiin. Kello tosin oli siinä vaiheessa jo yhdentoista, sillä vaikka muuten olisikin ollut työpäivä, päätän tämän vuoden flunssassa. Kurkku on sen verran kipeä, että eilen kävin jo lekurissa testauttamassa streptokokin, sillä tosikoisella oli joulun aikaan angiina. Sitä ei kuitenkaan nielustani löytynyt, ja lääkärin mukaan siis kärsin viruksesta ja kirjoitti tämän päivän siaraslomaa.

Jäi lekurista vähän sellainen maku, ettei ottanut ihan tosissaan, vaan piti minua(kin) lintsarina, joka vaan halusi ylimääräisen vapaan. Kiitos kysymästä, olisin mieluummin terve ja töissä kuin sängynpohjassa astmalääkkeiden, Duactin ja Buranan kanssa, koko pää tukossa ja tikari nielussa. No, toivottavasti tämä tästä hellittää. Huomiseksi koitetaan kaikesta huolimatta suunnitella jotain hyvää Uuden Vuoden ateriaa. Makuaistiani tämä ei sentään ole vienyt.

Viime vuonna tähän aikaan oltiin tyttöjen kanssa, kaikki viisi siis, Kiasmassa ihmettelemässä vuodenvaihteeksi järkättyä koko perheen valonäyttelyä, tai mikähän se oli. Illalla käytiin kävelyllä ja niinkin hassulla jutulla kuin “puhu kädelle” löysi mies tiensä esikoiseni siihen asti kovin tiiviin panssarin läpi.

Sen jälkeen on tapahtunut niin niin paljon! Taisin toivoa tästä vuodesta edellisvuosia seesteisempää. Ihan niin ei käynyt – elämäni ei todellakaan ole tylsää, enkä raportoi sitä kaikkea myöskään tänne 😉 Paljon on mahtunut siis tähänkin vuoteen, niin hyvässä kuin vähän vähemmänkin hyvässä. Eikä maailmakaan loppunut joulukuussa, vaikka välillä ihmiskuntaa ihmetellessä tulee mieleen, että joudettais kyllä pyyhkiytyä pois tämän maan kamaralta.

Tammikuussa vietettiin miehen kanssa vuosipäivää. Ei tosin silloin tammikuussa sitä ihmeemmin juhlistettu; säästeltiin juhlinta

helmikuun Amsterdamin reissulle.

Maaliskuussa kävin tyttöjen kanssa kolmisin mutsin tykönä Las Palmasissa.

Kesäkuussa siskoni sai vauvan, suloisen tyttösen, ja mutsi tuli sen kunniaksi Suomeen kuukaudeksi. Sinä aikana me tosin vietettiin

heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa Tinoksella, mistä hädin tuskin ehdittiin paluulennolle myrskytuulten haitatessa katamaraanien liikennöintiä.

Elokuussa myin uskollisen Civicini ja sain tilalle työsuhde-Insightin, hybridiauton, joka on vähän Civiciä pienempi mutta muuten mukava auto; pienuus haittaa lähinnä kolmen tyttären takapenkkimatkustamista.

Syyskuussa muutettiin miehen kanssa yhteiseen kotiin, ihanaan taloomme, jonka katolta juuri ryskyi lisää jäätä alas, siihen kohti missä autoni oli vielä muutama tunti sitten.

Loka-marraskuussa elettiin mielenkiintoisia vaiheita, tavallaan vähän vieläkin, mutta elämä kulkee eteenpäin päivä kerrallaan, ja olen onnellinen.

Jos jotain opin kuluneesta vuodesta niin sen, että elämässä mikään ei ole itsestäänselvää eikä kiveen kirjoitettua. Jokaisesta hetkestä pitää tehdä hyvä, sillä kukaan ei takaa, että seuraava päivä valkenee. Että rakkaat ovat olemassa huomennakin.

Clishé maybe, mutta onnea ei pidä pitää itsestäänselvyytenä eikä rakkaille ei voi sanoa liian usein, että rakastaa heitä. Ei edes silloin kun teini sanoo: “äiti, onks sun ihan pakko!?” kun annan suukon otsalle ja sanon rakastavani häntä. “On, kulta, on pakko,” vastaan hymyillen. Ja salaa teinilläkin on hyvä olla silmienpyörityksen takana.

Enpä arvannut vuosi sitten tähän aikaan, millainen vuosi minulle oli tulossa. Se kai se on elämässä parasta, aina se jaksaa yllättää 🙂 Aina kaikki yllärit ei ole positiivisia, ei viime vuonnakaan. Mutta se on vain elämää, ei sen enempää 🙂

Tammikuussa

…tähän aikaan olin sinkku, ja juuri saanut kämppiksikseni kaksi kissaa. Olin tuudittautunut ajatukseen, että tässä sitä elellään, joka toinen viikko vain kissat ja minä, joka toinen viikko lapset meidän kanssa. Mutta sitä ei kestänyt kuin muutaman viikon, kun tapasin mahtavan ihanan miehen ❤ ja hups! en ollutkaan enää sinkku 🙂 Ensitöikseen tämä mies vaihtoi autooni uuden akun ❤

Helmikuussa

…vietin elämäni parhaan Valentine’s Dayn ❤ jolloin paitsi nautin romanttisesta kynttiläillallisesta tuoreen miesystäväni kanssa, tutustuin myös ostereihin. Vietin myös tyttöjen kanssa pari ihanaa lämmintä viikkoa Kanarialla mutsin kanssa ❤ Viimeinen vierailu Playa del Curaan, nyt mutsi asuukin Las Palmasissa. Toivottavasti tänä vuonna päästään edes käväisemään siellä!

Maaliskuussa

…tuskastelin lunta, odotin kevättä ja nautin viikonlopuista, hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta ❤ Maaliskuussa oli myös TechDays.

Huhtikuussa

…pannutin pyörällä todella pitkästä aikaa palatessani himaan Vantaankosken kevättä katselemasta. Toisessa kämmenessä ja toisessa polvessa on arpi vieläkin, ja veikkaan että niissä on hiekkaakin vielä sisällä, kämmenessä ainakin. Aivan kuun lopussa lähdin 10 minuutin varoitusajalla Tallinnaan miesystävän kanssa ❤ Ad hoc, best hoc!

Toukokuussa

…sisko meni naimisiin ❤ Omassa elämässäni elelin onnellisena, ei sen kummempaa. Ei, lätkän MM ja pojan saunomiset (biisi, jonka olen muuten kieltänyt kotonani), ei kuulu minun elämäni highlighteihin vaikka toki siitä silloin iloitsinkin.

Kesäkuussa

…näin lavalla ensin Linkin Parkin ja sitten Bon Jovin. Ja täytin tietenkin vuosia, kuten joka kesäkuu. Taisinpas aloittaa lomaninkin kesäkuun puolella, Juhannuksesta.

Heinäkuussa

…jätin sydämeni Tinokselle, missä vietin kaksi unohtumatonta viikkoa miesystäväni ja tyttärensä kanssa ❤ Poltin siellä sormeni niin että niihin ehti juuri ja juuri sormenjäljet muodostua uudelleen ennen lokakuun alun jenkkireissua (whew!). Uin ihanassa Aegeian meressä. Biletin rikkaiden italialaisten shampanjasuihkussa Mykonoksella. Tanssin kreikkalaisissa kyläjuhlissa. Ja vaikka mitä muuta mahtavaa. Ensi kesänä taas ❤

Elokuussa

…kissat lähtivät. Kissat olivat ihanat, mutta olin tulla hulluksi siitä miten ne tuhosivat kotini. Ja niitä kävi sääliksi, kun joutuivat niin olemaan yksin. Highlightia oli saada oma koti omaksi kissojen valtakunnan sijaan. Mutta kissojen pois antaminen oli myös vuoden toinen lowlight. Eniten surettaa lapset, jotka joutuivat luopumaan lemmikeistään.

Syyskuussa

…oli vuoden kolmas lowlight, kun esikoisen ratsastuskoulun isoin talli paloi vieden mennessään 12 hevosta ja ponia. Syyskuun highlight oli kreikantuntien alkaminen. Harmillisesti vaan ne jäi kaikenmaailman kiireiden ja työmatkojen jalkoihin sitten loppujen lopuksi.

Lokakuun

…aloitin SharePoint-konferenssimatkalla Anaheimiin. Ensimmäinen matkani sille mantereelle, ja olihan sekin elämyksiä täynnä. Ja hyvää SharePoint-asiaa tietenkin.

Marraskuussa

…käväisin Tukholmassa miesystävän ja kaikkien kolmen tytön kanssa ❤ Ja sain Nokian Lumia 800:n ❤ Tänään Lumia sai kolme silikonikuorta (jotka piti tilata ihan sieltä samasta Saksasta saakka, mistä puhelinkin): lilan, pinkin ja perusmustan. Pimp my Lumia ❤

Joulukuussa

…ihastelin Pariisia vuorokauden verran firman pikkujoulujen puitteissa ❤ sekä esikoista tanssimassa ja laulamassa koulunsa musikaalissa ❤ Ja vietin ihanan joulun ensin lasten kanssa ja sitten miesystävän kanssa ❤ Sain joululahjaksi Bialetti espressokeittimen ❤

Summa summarum, sydämiä riittää. Elämä on (yleisesti ottaen yleensä 😉 ) aika ihanaa ❤

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2011 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

A New York City subway train holds 1,200 people. This blog was viewed about 4 700 times in 2011. If it were a NYC subway train, it would take about 4 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.

Tässä kohti vuotta on se kurkistuksen aika. Voi olla että vielä lähipäivinä pohdin mennyttä vuotta syvemminkin, mutta paketoidaanpa nyt tässä vaiheessa vuosi 2010 tämän “meemin” avulla tällä kertaa.

1. Viisi parasta muistoasi vuodelta 2010

– Tallinnan reissut viime uutena vuotena ja keväällä, ehkä yksiä elämäni onnellisimmista hetkistä
– Torremolinoksen reissu siitäkin huolimatta että se sisälsi myös paljon emotionaalista kipua
– GreenDayn, Musen ja U2:n konsertit, hienoja tapahtumia kaikki 🙂
– hiihto- ja kesälomat tyttöjeni kanssa, ihan kokonaisuudessaan
– aamuhetket latten ääressä kahvilassa

2. Viisi innostavinta asiaa, joita teit vuonna 2010

– erot – vai voiko niitä kutsua innostaviksi?
– työpaikan vaihto
– oman kodin laittaminen
– golfin aloittaminen
– töissä on ollut montakin innostavaa hetkeä 🙂

3. Vuoden mieleen painuvin päivämäärä?

– 6.7. silloin astui ero virallisesti voimaan

4. Vuoden mieleen jäävin tapahtuma?

– yhden miehen heittäminen ulos tämän katon alta

5. Tutustuitko uusiin ihmisiin ja tuliko heistä uusia ystäviäsi?

– tutustuin, moniin ihaniin ihmisiin ja toivon että heistä tulee pysyviä ystävyyksiä ❤

6. Oletko kehittynyt ihmisenä viimeisen vuoden aikana ja hyvään vai huonoon suuntaan?

– jaa-a. ainakin olen oppinut paljon itsestäni ja elämästä joten ehkäpä hyvään suuntaan

7. Oletko onnellisempi vai onnettomampi kuin vuosi sitten samaan aikaan ja miksi?

– onnellisempi. viime vuonna tähän aikaan oli avioeropaperit juuri laitettu sisään, lapsille juuri kerrottu erosta, olo oli yhtaikaa suunnattoman ahdistunut kun liki 20 vuotta kestänyt luku elämässäni oli päättymässä, ja suunnattoman helpottunut kun monivuotinen kriisi oli vihdoin saanut päätöksensä. nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni vapaa ja itsenäinen, poissa yhdestä ja toisestakin ahdistaneesta suhteesta, oman elämäni herra

8. Suurin saavutuksesi vuonna 2010?

– tiedän, toistan itseäni, mutta itsenäistyminen

9. Pahin mokasi vuonna 2010?

– se että annoin sen yhden ihmisen muuttaa kanssani – ja lasteni kanssa! – saman katon alle

10. Mitä toivoisit vuodelta 2011 sellaista, jota ei tapahtunut vuonna 2010?

– en tiedä, lähinnä kai toivon että vuosi 2011 olisi vähän vähemmän tapahtumarikas kuin kulunut vuosi. on asioita joita en halua kokea enää koskaan.