Uups, I did it again

9.6.2008 MarilkaLeave a comment

Britney Spears? Nah. Whose line is it anyway? Could be, but nah. Plain ol’ me. I did it, again. Went and bought shoes. Colored my hair.

On friday evening, or probably it was barely saturday already, when we were leaving the wedding, I told my mom how I wanted to have this and that kind of shoes – even tho I have a lot of shoes already. She probably hadn’t read my blog too carefully, for she commented that I’d had too much to drink. Hah! Like I need to drink to want shoes! I mean, when it comes to shoes and clothes I’m hopeless. I could buy a new pair (or two or three) of shoes like every day. New clothes like every day. Each time I go anywhere near shoes or clothes, I either fall for them or, if my husband’s lucky, I hold my resolve by repeating the "I don’t need anything" mantra over and over again. When do I need rehab?

Anyway, today I went to Jumbo’s Prisma on my way home, simply in search of the new hair color, toothbrushes, some food, big black plastic sacks for the moving and maybe card board boxes if lucky enough. And went straight to the clothes dept, repeating "I don’t need anything, I really don’t need anything". Took a look at nice pants. "I don’t need them, I don’t need anything." Took a turn towards the hair colors and toothbrushes, but somehow ended up fitting the sandals. Such nice sandals! Perfectly fitting sandals! Perfect for replacing the old revenging-blond-strap-sandals that I really don’t like ’cause they don’t fit nice. And so I bought the sandals. Just take a look at them!

Classy, don’t you think?

I did get the hair color too, tho. And the toothbrushes. And the plastic bags and even big card board boxes – for once I was in a store on the day they were unpacking lots of stuff and card board boxes were everywhere! So I took as many as I could.

And then went off to the grocery dept. I was totally lost! The kids still aren’t home, what do we really need? What do we want to eat? What DO we eat, normally? I took a carton of milk, two mini ciabattas, sliced chorizo, sliced parma ham, brie, gouda, some mad croc, a bag of cashew nuts and dried fruit, some apples and nectarines, an avocado… Like, so weird stuff (for us anyway). Nothing like my normal shopping cart. I was simply clueless. Or maybe just taking advantage of the situation 😀 When the kids are away, I don’t need to rational in the grocery store 😀

The thing is, that when the mice are away, the cats dance on the tables. (Okay, so maybe that’s not an idiom in english, but it is in finnish, or rather the other-way-round version is 😉 ). The thing is, that when the kids are away, this house looks even more terrible than normally. Nobody bothers to wash the dishes or fold the laundry away or nothing. All that awaits next week… Now I need to work and pack. Yup, was going to just pack, but as it turns out, I’ve still got work to do today. So I’ll start packing tomorrow.

Um, so, I came home with my shoppings – most of it sort of necessities anyway, in a weird kind of way if nothing else – and re-colored my hair again. I did mention a month ago or so, how Schwartzkopf Live colors make my scalp burn? So I tried this new product I found, Schwartzkopf too, but branded Brilliance. The red seemed great on the box and it actually delivered good too!

It was a much nicer compound in itself, my scalp feels perfectly healthy and the color is fabulous too. A bit darker than I anticipated, but that’s pretty much the story with most colors since my own hair color is so dark and I don’t bother to de-color my hair first. Way too much work 😛 Just like every now and then I toy with the idea of shiny black stripes in my hair, but then I always conclude that I’m really not up to maintaining them… So I just stick to changing the shade of red every once in a while.

Ok, time to get some work done, finally. Eh, right after I take some photos of our messy home for the new occupants (moving from a-far) – I’d so totally forgotten that promised deed too… Blah.

Another one bites the dust

8.6.2008 Marilka1 Comment

Onpa viikonloppu ollut taas täynnä menoa ja huisketta. Perjantaina aloitettiin viikonloppu aikaisin, kun lähdettiin vähän ennen kahta jo töistä ja mentiin Seurasaareen kummitätini pojan häihin. Vihkiminen oli siis Seuriksen upeassa puukirkossa, mistä jostain Turun läheltä se sinne onkaan tuotu. Penkit sellaiset hankalat hyllyt, että kerrankin oli suorastaan mukavaa, kun käskettiin seistä seremonian aikana 😉 Ja seinillä oli käsiä, jotka piteli kynttilöitä – melkein odotin niiden syttyvän itsestään… Mutta itse seremonia oli kaunis ja muistoja jostain lapsuudesta herätti sulhasen isän kitaransoitto ja laulu, jota olen edellisen kerran kuullu joskus lapsena.

Hääpari lähti kirkosta upealla punaisella Cadillacilla, hääväelle oli tilattu yhteiskuljetus juhlapaikalle double-deckereillä. Sulhon isä kun on britti, sopi se teemaan loistavasti. Juhlissa oli tosi hyvää ruokaa, mukava nähdä ihmisiä joita näkee tosi harvoin (osaa olen nähnyt viimeksi lapsena), jutella ja tanssia. Siellä oli bändiä soittamassa, Elvistä laulamassa ja tähtiä tv:stä tanssimassa vähän rumbaa ja muuta. Ja jos muistatte meemiini kirjatun haaveen dance with the one who brought you, sen kirjaimellinen versio toteutui mieheni poikkeuksellisesti ilmaantuessa tanssilattialle ja tanssittaessa minua peräti kolmen biisin verran :)) Ihanaa :))

Kotiuduttiin bileistä yhden jälkeen – diili oli, että mieheni, joka ei niin noissa viihdy, oli kuski jotta päästiin kotiin autolla, ja minä puolestani siitä hyvästä lupasin, että lähdetään pois ajoissa (kun siis muuten oletusarvo oli, että pitkäänkin olisin ehkä voinut viihtyäkin). Lauantaina heräiltiin umpihiessä kymmenen aikaan, kun täällä on niin järjettömän kuuma, vaikkei edes ole vielä ollut niitä luvattuja helteitä! Yhden aikaan mies lähti raksalle ja heitti samalla minut tuonne dösä-asemalle. Minä lähdin siitä stadiin tapaamaan lapsuuden parasta ystävääni, jonka kanssa ollaan löydetty toisemme uudestaan 🙂

Nähtiin ystäväni kanssa kolmen maissa, mentiin ensiksi katsomaan Helsinki Samba karnevaalia (ja hytistiin kylmässä tuulessa espalla varmaan puolitoista tuntia aivan liian vähissä vaatteissa, mutta odotettiin, että nähtiin kaverini kaveri siellä tanssimassa) ja siitä sitten Koffin puistoon Basso festareille sulamaan lämpimään aurinkoon. Basso festarin loputtua kuuden jälkeen suunnattiin kulkumme kiinalaisen kautta take-away kainalossa ystäväni luo, missä syötiin ja juteltiin ja juotiin mm. aivan ihanaa Bailey’s smoothieta.

Puolilta öin sonnustauduttiin Helsingin yöhön, missä nähtiin sekä kaverini serkkua että vähän muitakin kavereita. Jossain vaiheessa jo unohdin luvanneeni itselleni tulla kotiin viimeistään viimeisellä dösällä, kun oli vaan niin kivaa yhdessä, joten pilkkuun asti tuli taas oltua. Kävin vielä kaverini kavereiden kanssa kebabilla siinä hyvää vauhtia sarastaneessa aamussa, minkä jälkeen mainiosti kaappasivat minulle taksin – kun kotimatkani on niin pitkä – ja olin himassa noin puoli kuusi aamulla… Eh. Ja juuri olin päässyt vinoilemasta edellispäivänä Mialle moisesta lipsahduksesta. Tulee mieleen jotain katajia ja kuusia ja nilkkoja, muttei mitään ihan täysin järjellistä sananlaskua juuri nyt 😀

Nukuin viitisen tuntia ennen kuin miehen kanssa puoli yhdentoista maissa heräiltiin. Hiukan on tänään ollut väsy, vähän on uponnut kahvia ja sokeritonta Mad Crocia, mutta ihan urhoollisesti olin raksalla tänään monta tuntia, konttasin pitkin taloni lattioita raapimassa seinien tasoituksen roiskeita lattioista ja oviaukoista ja nielemässä pölyä (kun happinaamari ahistaa) ja saamassa sitä silmiini (kun suojalasit ahistaa), tulemassa kuuroksi imurin melusta (kun kuulokkeet ahistaa) ja saamassa päänsärkyä lattioiden primerointi-aineen hajusta. Minua ei ole luotu raksahommiin, kaikki suoja-asiat ahistaa 😛

But don’t get me wrong, oli kiva olla raksalla, tehdä jotain oman talonsa eteen 🙂 Ihan oikeesti! Olen viimeisen viikon aikana laittanut vesieristeitä, laastia ja laattoja seiniin, tehnyt noita lattia-asioita, kaikkee. Minulla ei ole sitä pitkäjänteisyyttä, jonka tuo byggaaminen oikeasti vaatii, mutta näin kun ei ole lapsia huollettavina, siellä on ihan kiva tehdä juttuja ainakin jonkin verran. Nyt en tosin paljon sinne ensi viikolla ehtine, kun muutto (tavarat taloon, itse evakkoon) häämöttää ja tämä lukaali pitäisi pakata pois. Huhhuh, taas kerran ja pahinta laatua tähän mennessä. Uuh…

Tänäänkään en siellä sitten kuitenkaan ihan iltaan asti ollut, mies siellä tekee hommia vieläkin. Minun työni varjopuolia on, että sunnuntai-iltana saa jo kääntää vivun päässä kohti seuraavaa viikkoa, joten lähdin kuuden pintaan talolta tänne himaan valmistautumaan huomiseen ja laittamaan vähän kuvia ja kirjoittamaan blogia ja asentamaan web-camia – juu, nyt minullakin on sitten sellainen! Ja jo juttelin lasteni kanssa skypessä heti, nyt hekin sai nähdä äitin webin kautta 🙂

Kävelin sieltä talolta himaan, sen 6,5km. Ensin ihan varpikkaat jalassa, mutta ne alkoivat hiertää varpaidenvälejä, joten viimeiset ehkä 4km kävelin paljain jaloin. Paljasjalkainen stadilainen ei asfalttia pelkää. Hiukan oudoksuvia ja huvittuneita katseita sain, mutta evvk 😀 Nyt pitäisi mennä suihkuun ja hoidella nämä jalat työkuntoon taas. Paljain jaloin kävelyhän on jalkalihaksille hyväksi, mutta asfalttipinta ei todellakaan ole jalkapohjien nahalle hyväksi. Vaikka pidänkin kuuman asfaltin tunnusta jalkojeni alla melkein enemmän kuin nurtsista. Outo-stadin-lintu kun olen.

Vielä vähän päästä ja vähän vielä muustakin

5.6.2008 Marilka2 Comments

Kyllä vaan se ixus sai hiukka parempaa aikaan kuin onneton kännykkäni. Tässä pari kuvaa uudesta päästäni:

Mutta kyllä on oikeasti sisus heikoilla, eilen taas siitäkin hyvä esimerkki. Huomenna on kummitätini pojan häät. Häälahja on vieläkin ostamatta, koska jollain on niin vajaatoiminen pää. Vietin koko eilisillan stadissa, kaupoissa, mutta muistinko ostaa sen häälahjan? EN! En, vaikka se oli ostoslistalla numerolla 1! Mutta kun ostoslista oli vain päässäni, ei paperilla tai kännykässä, muistin kyllä kohdat kaksi ja kolme (uusi ripsiväri ja miehelle after-shave geeli), mutten siis sitä häälahjaa. Onneksi on paikallinen lahjatavarakauppa ihan tuolla Klaukkalassa, pitää käydä siellä tänään kotimatkalla…

Kaupoissa siis eilisillan pyörin. Ja luonnollisestikin vaatekaupoissa, kuten tunnin-pari(!!) Forumin Hentsussa ja ehkä parissa muussakin kaupassa. Ja Kampin Modassa. Onneksi huomasin vasta kotiin lähtiessäni, yhdeksän jälkeen, että asemaa vastapäätä makkaratalossahan olisi iso GinaTricot! Jos olisin sinne päätynyt, olisi mukaan kotiin lähtenyt takuuvarmasti paljon muutakin kuin vain housut, toppi ja hame.

Nimittäin yhä vaan on pääni aivan sekaisin vaatteista (ja kengistä). Lohdutin ostoksiani hämmästellyttä miestäni eilen hiukan kyseenalaisesti: "Tietäisitpä vain, minkä kaiken jätin ostamatta!". Oikeasti, olisi taas ollut niin paljon kaikkea ihanaa, mitä olisin halunnut kaupasta kotiin kantaa, niin vaatteita kuin kenkiäkin, mutta pitäisi vain olla niin paljon enemmän rahaa!

Enhän minä silti miestäni siitä voi syyttää, että vähän jo kuittailee ostoksistani. Viimeisen viikon saldo kun lienee suunnilleen tämä: viisi (hups…) uutta CD-levyä (Korn, Shania Twain -kokoelma, Foo Fightersin uusin, Serj Tankian, Green Day), läjä alusvaatteita (jotain, mistä mies ei valita ollenkaan 😉 ), kaprit, hihaton/naruton toppi, (vain yhdet) kengät (vaikka kaksia olisi tehnyt mieli, Mian tapaan kahta eri väriä – ja sitten haluaisin vielä sellaiset nyöritettävät ja…), bolero ja sitten nuo eiliset vaatteet.

Ehkä koitan taas vähän aikaa pysyä kaupoista kaukana. Eihän minulla muka pitänyt edes olla aikaa shopata!?

Pää sisältä ja ulkoa

4.6.2008 Marilka1 Comment

Ulkoa pää on taas vähän uuden näköinen. Olen jo kai pari vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti harkinnut hiusten kasvattamista pitemmiksi, mutta aina kuitenkin leikannut ne takaisin lyhyiksi heti kun niistä on tullut se sellainen hallitsematon pörrö, jollaiseksi tämä luonnonkihara kuontaloni (vilkutus vaan Tepulle!) menee kun se vähän kasvaa muodostaan ulos. Ja minulla kun EI riitä aika ja kärsivällisyys ja mikään muukaan siihen (eikä päänahkanikaan oikein siedä useimpia aineita pitkäaikaisesti), että oikein laittaisin hiuksiani aamulla. Niiden pitää olla muotoilusuihkauksella ja kahdella haraisulla kunnossa.

Niin siis, nyt olen sitä kasvattamista jälleen sekä harkinnut että yrittänytkin. Mutta tänään noita kiehkuroita katsellessani kyllästyin jälleen. Ja painelin kampaajalle (meillä on tässä työpaikan lähellä sellainen hirmu hyvä pieni kampaamo, johon melkein aina saa silti ajan samana päivänä). Jotain edistystä silti, sillä tällä kertaa en sanonut, että pidetään malli, lyhennä 3cm joka puolelta, vaan peräti ilmaisin ääneen ajatukseni vaihtaa vähän lookia ja pidentää vähän hiuksiani.

Lopputulos on malli, joka ei nyt niin kamalasti vielä ero entisestä (ainakaan sitten kun itse pääsen sitä taas pörröttämään – kampaajahan ne laittoi niin nätisti että!), mutta jossa on jo tätä kasvatusajatusta huomioitu. Eli korvat jääkin nyt tarkoituksellisesti hiusten peittoon, takatukka leikattiin suorassa linjassa ja jahka tämä tästä vähän kasvaa ja taas tasataan, olisi tarkoitus olla sellainen polkkatukkamainen hiusten alaosa ja selkeämpi otsatukka, mutta takaraivo ja päälaki menee yhä kerrostetusti.

Yritin ottaa tästä kuvia, mutta a) kännykkäkuvat on niiiin surkeita ja b) ei tämä kuvissa sitten kuitenkaan niin kovin erilaiselta näytä kuitenkaan… Katsotaan myöhemmin, jos vaikka ixus deliverais paremmin 😉

Sisältä päin pää on paljon masentavampi. Sitä kun ei oikein uuteen kuosiin saa millään. Se tehokkaampi prosessori, lisämuisti ja isompi kiintolevy olis vieläkin tilauksessa vaan kun ei kukaan osaa kertoa, mistä sellaiset päähänsä saisi ja miten ne sinne vielä asennettaisiinkin. Nimittäin olen tullut aivan 100% kalenteri/muistutus/tehtävä-riippuvaiseksi. Päässäni ei pysy enää oikein mikään. Joskaan se nyt ei ole mitään uutta, johan sitä olen valitellut ainakin viimeisen reilun vuoden, ellen pitempäänkin…

Kaikenlaista siellä on kyllä. Lähinnä sitä sellaista pitkäkestoiseen muistiin tallentunutta dataa oikein kiitettävästi. Tässä kun on kevään mittaan tullut aika lunastaa näitä lupauksia täällä töissä, olen omaksikin hämmästyksekseni huomannut osaavani ja tietäväni paljon paljon enemmän kuin edes kuvittelin. Sieltä se asia vaan suoltuu jostakin takaraivosta kun sitä oikeasti tarvitsee. Hurjaa!

Mutta sitten kun pitäisi muistaa maksaa laskut. Laittaa lapselle eväitä päiväkodin metsäretkeä varten. Viedä lapsi hammaslääkäriin (tai röntgeniin oikomisseulontaa varten). Varata aika lääkärille. Valita lastenhuoneiden seinien maalit. Soittaa isoäidille! Ottaa pää, tietokone ja avaimet mukaan töihin. Muistaa, mitä tekee huomenna tai ylihuomenna töissä tai illalla – seuraavasta viikosta puhumattakaan!

Syvä huokaus kertoo kaiken. Kalenterini (joka sujuvasti sykronoituu Outlookin ja kännykän väliä, joten esim. tässä koneen ääressä istuessani san muistutksetkin oikein tuplana 😉 ) on täynnä merkintöjä, kuten "tee metsäretkieväät", "soita lääkäriaika", "tarkista leiriaikataulu" jne. ja Outlookini ToDo-lista täynnä tehtäviä "valmistele se-ja-se", "tarkista tuo", "ota ne-ja-ne mukaan" jne. Toisaalta, onhan se hyvä, että edes on moiset apuvälineet olemassa 😛

Ehkäpä sitä syksyllä taas on vähän paremmalla mallilla taas pää sisäpuoleltakin, kun saa kohta levätä koko piiitkän (5 viikon 🙂 ) loman? Toiveajattelua, luulen… Mutta ainakin pääni on ulkoisesti varmaan loman jälkeen paremmassa mallissa? Vai liekö sekin vain toiveajattelua, ei kai tämä minunkaan tukkani niin nopsaan kasva? Oh well, palataan asiaan, öh, joskus?

Se olis sitte kesä

2.6.2008 MarilkaLeave a comment

Niin se vaan tuli. Se kalenteri-kesä. Esikoiseni on nyt kunnialla ja kiitoksella (aivan kirjaimellisesti, sai erinomaisen todistuksen 🙂 ) suorittanut ensimmäisen luokan koulua loppuun ja siirtyy tokaluokkalaiseksi. Viime torstaina tyttären koulussa oli kevätjuhla illalla, musiikkipainotteinen juhla, jossa tyttönikin lauloi, että kesä katsoo ikkunasta. Lauantaina heti aamusta saivat koululaiset todistuksensa ja kyllä sai äiti tosiaan tokarille hymyillä 🙂 Äitin tyttö 😉 Minun pikkuinen peikkovauvani, josta on kasvanut jo iso peikkotyttö.

Tuotiin todistus kotiin sohvalla torkkuneen iskän nähtäväksi, pakattiin auto täyteen tavaraa, napattiin vielä tosikoinenkin mukaan ja lähdettiin ajamaan kohti appivanhempieni mökkiä, minne tytöt jäivätkin sitten pariksi viikoksi peräti. Matkalla jo iski tosikoiselle ikävä, itki autossa isi-ikävää. Ja sunnuntaina, kun olin lähdössä, oli minulla pieni apinanpoikanen sylissäni, eikä meinannut typykkä millään hellittää otettaan. Jäi silti sinne reippaana siskon ja serkkujen kanssa mummin hoiviin.

Minäkin siis vietin mökillä aikaa noin vuorokauden verran. Lauantaina torkuin laiturille, kuunnellen toisella korvalla tosikoisen touhuja, todeten, että niin kauan kuin ei kuulu molskahdusta, neiti lienee vielä kuivalla maalla. Kyllä oli lämmintä ja ihanaa! Ja appivanhempien(kin) mökki on hurjan kauniilla paikalla 🙂 Siellä kelpaa kyllä. Vesi oli vielä silti kylmää, pinnasta rannan tuntumassa 16 asteista, joten eipä paljon tehnyt mieli uida. Mutta pulahdin minäkin sentään, lasteni jälkeen, eli ne kylmätakit (vai miksikä se esikoinen niitä talviturkkeja tässä jonain vuonna kutsui?) tuli heitettyä sentään!

Ja tottahan sitä tuli saunottua ja syötyä muurikkalättyjä ja paistettua makkaraa ja siiderinkin join siinä saunan päälle. Ja loikoiltua riippumatossa ja tapettua miljoona hyttystä. Kyllä sitä näköjään yhteen vuorokauteenkin saa mahtumaan koko mökkielämän must-listan, jos ei enempää aikaa mökkeilyyn ole 😀

Hiukan haikeana tyttöseni sinne sitten seuraaviksi kahdeksi viikoksi. Kyllähän ne siellä pärjää, en minä sillä, mutta toki tulee ikävä puolin ja toisin. Ja himpun verran haikeutta lisäsi toisaalta se että esikoinen on pikkuisen flunssainen (toivottavasti ymmärtää noudattaa ohjeitani, jotka itse pyysi minua kirjoittamaan oikein paperille ja toivottavasti pian paranee) ja tosikoinen jää ihan tavan takaa esikoisen ja samaan ikäkastiin kuuluvan serkkupojan leikeistä ulkopuolelle ja on siitä aina yhtä murheissaan 😦

Huolimatta ikävästä (joka ei lähtöikävää lukuunottamatta ole vielä ehtinyt iskeä), on aikamoisen nautinnollista olla miehen kanssa kahden pitkästä pitkästä aikaa! Ollaanhan me päivät töissä, mutta tänään sitten jo yhdessä raksalla – minäkin hommissa oikein 🙂 – ja huomiseksi meillä on oikein date: mennään elokuviin ja syömään kunnolla, ja perjantaina päästään kaksistaan yksiin häihin. Ja onhan se mukavaa olla ihan vaan kotonakin kaksin. Ilman ilta- ja aamuhärdellejä. Omassa aikataulussa vaihteeksi. Sehän on jo puoli lomaa lapsellisille!

Eikä niitä lapsiakaan tietenkään unohdeta. Jo me eilen illalla päästiin heti heidän kanssaan skype-juttelemaankin. Kännykkäkin kävis ihan hyvin, mutta anopilla on oikein web-kamera, joten olihan se kiva nähdäkin ne likat siellä 🙂 Täytynee hommata web-kamera itsellekin; onhan sille käyttöä sitten maamonkin kanssa jutellessa sinne kanarian suuntaan, kun mutsi sinne elokuussa kokonaan muuttaa. Oi aikoja, oi tekniikkaa. Ja miten hassua, että tietokone-arat äitini ja anoppini ovat ne, jotka patistavat meitä nuorempia hommaamaan sitä web-kameraa 😀

Niin, ja ehdin minä eilen illalla mökiltä palattuani yhdet hurjan hauskat hobititkin tanssia – StepUpin kevätjuhla (johon tosikoinen ei tänä vuonna harmikseen päässyt 😦 ) on jo monen monta vuotta ollut minulle aivan olennainen kesänaloittajainen!