Viime viikolla ennen Lumon tuloa meille, perjantaina ja lauantaina lapioitiin ja kärrättiin hiekkaa tuolla pihalla koko perheen voimin. Perjantaina siinä oli naapuritkin omalla pihallaan tekemässä ulkohommia, hieno ilma kun oli. Naapureilla oli radio ulkona, siellä soi joku iskelmä- ja mustelmateollisuus, suomalaista iskelmää kumminkin. Tuli siinä bikinit päällä ja huivi päässä huhkiessa jotenkin mieleen vanhat kotimaiset elokuvat. Lauantaina otin pihalle meidän radion, ja sain työllä ja tuskalla soimaan Cityn – asutaan alueella, jossa ei tunnu paljon muu kunnolla kuuluvan kuin iskelmä…

Maanantaista viime yöhön olin lasten kanssa kisu-vauvasta huolimatta käymässä tuolla Savossa sukulaisten lehmätilalla, missä on tavattu käydä silloin tällöin ja viime vuosina kerran kesässä. Vähän lyhkäisemmäksi jäi vierailu kuin oli alun perin aiottu; oltiinkin vain yksi yö kahden sijasta. Ei maltettu olla pitempään – sitä paitsi Lumo olisi tänään joutunut olemaan täällä yksin jos olisi tultu kotiin vasta tänään.

Lapset olivat jälleen ihan intopiukkana lehmistä, auttamassa lypsytouhuissa ja vasikoiden hoitamisessa. Tytöt pääsivät juottamaan maitoa vasikoille ja ajamaan lehmiä takaisin laitumelle tilan omien lasten kanssa. Ihmeen vähän tytöt noita isoja otuksia arastelevat! Esikoinen ei juurikaan, tosikoinenkin vain vähän – paljon enemmän typy arasteli talon innokkaita ja villejä koiralapsia, jotka kieltämättä innoissaan tulivat päälle sellaista vauhtia, että minuakin uhkasi vähän ahdistaa.

Illalla päästiin tunnelmalliseen rantasaunaan saunomaan. Minäkin, joka yleensä olen varsinainen vilukissa vedessä, lähdin talon emännän – joka on siis noin viides serkkuni tai jotain ja ollaan tunnettu siitä kun oltiin lapsia itse, kun minä kävin samaisella tilalla isäni kanssa – kunnon naku-uinnille auringon painuessa hiljalleen metsän taa, luoden kauniin oranssin hehkun järven ylle. Lapset melskasivat matalahkossa rantavedessä.

Eilen päivällä ajoin käymään Kuopiossa ja jätin lapset maatilalle, missä tosikoinen ainakin pääsi ihan pitkälle traktori-ajelulle talon isännän kanssa ja esikoinen touhusi jotain muuta pikkuserkkujensa kanssa. 90 kilometriä suuntaansa, harmaata maantietä metsä- ja järvimaisemien vaihdellessa auton ikkunoissa. Kuopiossa tapasin ystävää, jota en ollut nähnyt livenä vuosiin. Oli mukava istua juttelemassa tovi.

Eilis-iltana lähdettiin ajamaan kotiin iltalypsyn aikaan. Pysähdyttiin iltapalalle upeisiin järvimaisemiin Mehtojärvellä jossain Suonenjoen ja Jyväskylän välillä, Tiinan tuvalle, missä Tiina laittoi meille mehevät sämpylät vielä lämpimistä itse leivotuista sämpylöistä, kinkusta, juustosta ja paistetusta kanamunasta. Mukaan ostin siitä puolikkaan kalakukon. Iltapalan jälkeen ajettiin kotiin pysähtyen vain kerran tankkaamaan ja käymään vessassa.

Kotona meitä odotti kisuliini, joka oli sillä välin saanut kiipeilypuun ja ottanut kodin haltuun entistä paremmin. Tänään on oltu kotosalla, tytöt ovat leikkineet Lumon kanssa, riidelleet Lumosta, istuneet kuin tatit Lumo sylissä… huoh. Ehkä tämä elämä kissan kanssa joskus normalisoituu! Minä kävin päivällä katsastuttamassa autoni ja ostamassa ruokaa ja kissantarvikkeita.

Lumo on luonteeltaan meidän perheeseen niin sopiva kuin voi olla. Utelias ja energinen, vilkas ja rohkea, lempeä ja seurallinen. Hyvin pian se lakkasi arastelemasta meitä ja uutta kotiaan. Se leikkii lasten kanssa vaanien ja hyökkäillen hiirilelun kimppuun. Se hakeutuu välillä rauhoittumaan yksikseen – tosin sen tuntuu olevan vähän vaikea päästä sohvan alta pois – mutta se ei halua olla pitkään yksinään vaan tulee sinne, missä ihmisetkin on. Ja kun tytöt ottavat sitä syliin, ei se koskaan yritä raapia tai purra, vaikka vähän rimpuilisikin sylistä pois.

Viime yönä kun se naukui sohvan alla ja autoin sen sieltä pois, istuin sen kanssa lattialla pitkät tovit. Lumo kierteli ympärilläni, "kuin kissa kuumaa puuroa" 😉 aivan minussa kiinni. Se työnsi päätään kättäni vasten silityksiä kerjäten ja kiepsahteli selälleen bellyrubia varten. Välillä se kiipesi puoliksi syliini ja työnsä märän pienen nenänsä niin lähelle kasvojani kuin yletti. Ja kehräsi koko ajan kuin pieni sähkömoottori. Maltoin palata nukkumaan vasta kun se oli selkeästi asettunut uudelleen lepäämään, sohvan alle.

Tänä aamuna miehellä oli loman jälkeen ensimmäinen työaamu, joten kello soi johonkin suht epäinhimilliseen aikaan. Mies nousi, ei löytänyt Lumoa mistään kunnes se jälleen naukuili sohvan alla, jolloin mies avusteti sen sieltä ulos. Meidän aamu-uninen tosikoinen heräsi siihen kun mies laittoi Lumolle tuoreeet ruuat. Ja esikoinen heräsi siihen kun pikkusisko heräsi. Ja minä heräsin ääniin, huolissani ettei perhe ole löytänyt sohvan alla jumissa piileksivää kisua 😀

Me taidetaan olla vähän kissasekaisin koko porukka! Illalla en meinannut saada lapsia nukkumaan ennen kuin olin saanut ne vakuutettua siitä, että Lumokin jo nukkui sohvan alla eikä enää jaksanut leikkiä. Enkä itse ollut päästä nukkuman, kun kisulainen kaipasi seuraa. Ja aamulla oli koko perhe pystyssä seiskaan mennessä, myös lomalaiset. Paitsi että minä palasin sänkyyn ja torkuin kahdeksaan asti kuunnellen leluhiiren jatkuvaa kilinää…

Että pieni mustavalkoinen karvakerä voikin saada isotkin ihmiset ihan hassuiksi 😀

Aamu valkeni pilvisenä, kuin sadetta enteillen. Pakattiin kuitenkin perhe autoon ja ajettiin Porvooseen päiväreissulle. Ensimmäinen etappi oli Brunbergin tehtaanmyymälä, mistä näkee suklaatehtaan sisälle. Minä kävin yhteen aikaan usein työkeikalla siinä lähistöllä ja silloin tulin siellä käyneeksi toisinaan, hakemassa pussin tai toisen jotain suklaata kotiin. Lasten kanssa on siellä käyty kerran aiemminkin, mutta eivät he siitä enää mitään muistaneet. Suklaatehtaissa on meidän perheelle ihan oma vitsi, koska tosikoisen lempikirja oli aikoinaan Utelias Vili suklaatehtaassa.

Pussillinen erilaisia suklaita, lakuja, marmeladeja ja Alku-toffeita ajettiin seuraavaksi vanhan Porvoon Linnamäelle. Muistin että siellä olisi ollut jotain linnanraunioita vielä tutkittavana, mutta muistin väärin. Siellä on toki ollut puinen linnoitus 1300-luvulla, mutta nyt se on enää rehevä kukkula, jossa on valleja, vanhoja puita, runsas kasvillisuus ja metsämansikoita, mustikoita ja villivadelmia. Marjoja etenkin mies ja tosikoinen intoutuivatkin poimimaan ihan tosissaan, esikoisen "ei me tultu tänne marjastamaan, tulkaa jo!" -valituksista huolimatta.

 

 

 

 

Alkuloma nukuttiin tavan takaa yhteentoista aamuisin. Kyllä se uni enimmäkseen maittaa vieläkin, mutta ollaan myös alettu heräillä aikaisemminkin. Eilen aamulla heräsin kummalliseen inspiraatioon, pää täynnä ideoita. Samoin tänä aamuna. Nousin jo puoli yhdeksän aikaan laittamaan itselleni kahvia, ja istahdin koneeni ääreen duunamaan sitä yhtä web-sivustoa, jonka olen heinäkuun aikana luvannut saattaa ainakin jonkinmoiseen kuntoon. Parina päivänä olen sitä nyt työstänyt muutaman tunnin kerrallaan ja olen siihen todella tyytyväinen 🙂

Samalla kun olen saanut aikaiseksi webbi-sivuja, järkkäillyt valokuvia ja tietenkin reissaillut niin perheen kuin mutsinkin (joka siis meillä lomailee kuukauden päivät) kanssa, on lukeminen vuorostaan jäänyt vähemmälle. Rhett Butlerin porukat luin tuossa joku ilta loppuun kyllä, nyt Scarpetta odottaa aloittamista. Katsottiin me mutsin kanssa lauantaina Shopaholic-leffakin, joka oli niin pahasti co-häpeän rajoilla, että kiemurtelin sohvalla. Ja sunnuntaina minusta tuli kummi miehen siskontytölle, joka ensin liittyi kirkkoon ja sitten konfirmoitiinkin.

Reissailujen lomassa tytöt ovat vuoroin viihtyneet yhdessä hyvinkin ja sitten taas ei. Viime viikolla taisivat leikkiä monena päivänä putkeen jotain kotileikin tapaista, jossa molemmilla oli oma vauva ja äidit kävivät välillä töissä (tosikoinen naputteli muumi-läppäriään olkkarissa ja oli kuulemma palaverissa) ja välillä tekivät etätöitä kotona 😉 Aterioillakin oli vauvat mukana, minä olin muistaakseni leikissä sisäkkö tai jotain. Melkoisen varakkaita vissiin, eikun ainiin, minähän raadoin palkatta 😉

Tässä loman aikana neidit ovat pitkästä aikaa myös intoutuneet hoitamaan kuukausitolkulla pausella olleita tamagotchejaankin. Toisella oli tyttö, toisella poika, ja yhdistelivät niitä monta kertaa päivässä niin että lopulta alkoi tamppojen romanssi kukoistaa ja "yäk! ne pussaili kuun valossa!". Lopulta tampat menivät naimisiin ja saivat kaksospojat, joista toinen asusti äidin kanssa ja toinen isän kanssa – taisi vauvaelämä rasittaa tamppojakin, kun heti tuli asumusero ja lapsetkin jaettiin 😛 Nyt on jäljellä enää pojat, vanhemmat lähtivät vuoron perään jonnekin lipettiin. Tamagotchi-elämä on outoa.

Mies puolestaan on ehtinyt laitella tuota meidän pihaa eteenpäin. Tilasi ja asensi viime viikolla tukimuurikivet tuohon rajalle, ettei rinne valu meidän tontille. Ja nyt levittää tuolla asennushiekkaa, meinaa tässä jossain vaiheessa saada pihakiveystä laitettua autotallin eteen ja kulkuväylälle etuovelle. Mutsin huoneena toimiva perähuone tuli laitettua kuntoon ja pari viikkoa sitten (vain sähköt puuttuu). Ja aika paljon aikaa on mennyt erinäiseen suunnitteluun tuon pihan suhteen.

Miehellä on nyt viimeinen lomaviikkonsa menossa. Näyttää siltä, että ollaan sittenkin enimmäkseen kotosalla, jotta mies saa vielä viimeisiä raksahommia tehtyä, mutta jotain Porvoo-reissua tms. on suunnitteilla. Ensi viikon olenkin sitten jo keskenäni lasten kanssa, ajattelin jonnekin hilpaista niiden kanssa pariksi yöksi – vaikkapa sukulaisiin keski-Suomeen jos heille sopii.