Harmaaksi en tätä kiireistä arkeani osaa kutsua, vaikka onhan tätä pyykinpesua ja tiskarirumbaa ja ruuanlaittoa ja muuta perushuoltoakin ihan riittämiin, sillä enempi minua (yleisesti ottaen, ei niinkään edes juuri nyt) ahdistaa se arjen toisinaan liiallinenkin kirjavuus kiireen muodossa. Ajan pitäisi oleman suhteellista – voisinko siis sittenkin jotenkin vaikuttaa siihen miten nopeasti oma aikani kuluu ja siten hidastaa elämääni, kuten kehotus kuuluu ja ajatus hyvä, toteutus vinkeistä huolimatta haasteellinen, kuten on jo todettu?

Vai pitääkö vain ottaa Wagnerin ajatuksesta Viivi ja alka sisustaa? Uusi sohva ja matto olkkariin siintelee mielessä jo kissojen tappamien tilalle, ja voisihan täällä uusia paljon muutakin. Ai mutta, kukahan sen maksaisi? Ja muuttaisiko se sittenkään mitään? Ehkäpä ei. Black Eyed Peas soimaan ja töihin. TGIF!