Aamushokki

Olin jo sulkemassa kahvinkeittimen suodatintelinettä ja painamassa keitintä päälle, kun viime hetkellä hogasin että kahvinporot voisi olla ihan hyvä laittaa keittimeen myös ennen kuin pistää kahvin tippumaan. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta kun luulen keittäväni kahvia, mutta jotain puuttuu tai on on väärässä paikassa – kuten vesi vielä pannussa eikä keittimessä, tai pelkkä suodatinpussi paikallaan tai porot telineessä ilman pussia tai… Tuossa kahvinkeitossa on niin monta liikkuvaa osaa.

Ensimmäistä kahvikupillista ryystäessäni avasin Iltiksen etusivulta uutisen, jonka teaseri-teksti kuului  “Tee aamuista vähemmän stressaavia näillä viidellä yksinkertaisella ohjeella”. En edes odottanut lukevani sieltä mitään mullistavaa, mutta pitihän se nyt katsoa, mitä joku klikkausten kalastelija tällä kertaa on keksinyt juttunsa täytteeksi. “Valitse vaatteet illalla”, “siivoa käsilaukkusi kerran viikossa”, “osta riittävästi niitä vaatteita joita aamuisin etsit” – selvästi naisen kirjoittama teksti. Muttei silti kolahtanut.

Ei minulle vaatteet ongelmia aamulla tuota. En edes voisi valita niitä illalla, sillä valinta menisi pieleen vähintään joka toinen kerta – puen aamulla kunkin päivän fiiliksen mukaan, joskin saatan suunnitella pari vaihtoehtoa jo illalla. Ja niitä aivan varmasti on ainakin “tarpeeksi”, tai siis koskaan ei voi olla liikaa ;) mutta kyllä niitä on.

Sen sijaan jos keittäisin normaaliaamuisin kahvini keittimellä, keittimen lataaminen illalla olisi kova juttu. Normaalisti kuitenkin tyydyn aamulla hätäiseen mukilliseen pikakahvia – mukillinen maitoa mikroon, lusikallinen pikakahvia joukkoon (sen muistaa viimeistään sitten kun ottaa ensimmäisen hörpyn pelkkää kuumaa maitoa).

Nyt kun olen ollut koti-officella, olen keittänyt sitä oikeeta kahvia. Se onnistuukin ihan hyvin yleensä, jos saan nousta vähän myöhemmin, vasta kahdeksan jälkeen, mutta tänä aamuna piti herätä ensimmäistä kertaa tänä vuonna ennen seitsemää, kun tosikoisella oli kasin kouluaamu. Ja heti mätti kahvinkeitto. Ja jugurtinkin söin aivan liian aikaisin, vatsa meni sekaisin. Aikaiset aamut (lue: herätys ennen kahdeksaa) ei vaan sovi minulle. Elimistöni ei herää niin aikaisin, eivätkä aivot.

Eikä paljon paremmin näyttänyt tänään menevän tyttärillänikään tämä aamu. Toinen oli lähdössä kouluun ihan väärään aikaan, toinen istui aamupalapöytään mehupurkin kanssa tajuamatta ottaa lasia. Istui ja tuijotti mehupurkkia tyhjä katse silmissä. Kouluun siitä selviytyivät silti kumpikin. Tästä se taas alkaa, kevään rupeama. Ensi viikosta alkaen on taas normaali rytmi kaikilla. Ei se aamuja tee sen helpommiksi vaikka niin luulisi. Mutta shokki menee sentään ohi.

Hiihtolomareissua mutsin luo Kanarian lämpöön odotellessa…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.