Kaikenkarvaista elämää

Se oli puoltoista vuotta sitten heinäkuussa kun varmaan parin vuoden vatvomisen jälkeen päätettiin lopulta ihan extempore ottaa kissa. Ja kuten kaikki päätökset elämässäni, kun ne viimein syntyvät, alkaa saman tien tapahtua. Joten kun eräänä sunnuntaiaamuna sain sitten päähäni, että kyllä me se kissa otetaan, oli iltaan mennessä luoksemme muuttanut juuri perjantaina kolme kuukautta täyttänyt mustavalkoinen piskuinen Lumo. Lumsku on nyt reilu puoltoistavuotias leikattu kissaneiti, “virallisesti” tosikoisen oma kisu.

Erossa kisu jäi exälle, joka kesäkuussa lomansa alkajaisiksi otti Lumolle kaveriksi harmaan tiikeriraitaisen kolli-kissan joka sai nimekseen Diego. Diegosta tuli “virallisesti” esikoisen oma kisu, esikoinen kun oli alun alkaenkin toivonut tikru-kissaa. Alku aina hankalaa ja kuin isosisko konsaan oli Lumo vähintäänkin mustasukkainen uudesta tulokkaasta eikä meinannut sietää ärsyttävää pientä karvapalloa ollenkaan. Ei saanut enää syödä rauhassa eikä nukkua rauhassa ja mokoma vei vielä ison palan ihmisten huomiostakin!

Lumsu oli muuton ja Diegon tulon jälkeen pitkin kesää suorastaan vähän masentunut ja ilmeisesti sairasti yhden kuumeenkin siitä hyvästä. Syksyn mittaan kissojen välille kuitenkin syntyi se sellainen normaali sisarusten viha-rakkaus-suhde (vaikkei ne siis ole sisaruksia oikeasti), ja kun Diego kävi kastroitavana, oli kuulemma Lumolla selvästi suorastaan ikävä pikku-pest-Diekoa. Vaikka aika lurjus tuo Diego on, tänäkin aamuna oli viedä antamani makupalan suoraan Lumon suusta ja sain pidellä ronttia sylissä kunnes Lumo oli syönyt.

Exä sen sijaan syksyn mittaa kyllästyi kissoihin edesottamuksineen ja oli jo välillä antamassa niitä pois. Joten minä pohdin aikani ja päätin, että jos exä haluaa kissoista eroon, minä otan ne sitten. Ne ovat lasteni kissat, ja vaikken välttämättä minäkään ehdoin tahdoin ole ollut ottamassa lemmikkejä, tykkään noista kisuista ja uskoin – uskon – loppujen lopuksi tykkääväni siitä että nuo katinlurjukset ovat täällä.

Eilen siis uuden vuoden kunniaksi kissat muuttivat luokseni samalla kun tytöt tulivat taas tänne isältään. Kiersivät kämppää ympäri koko illan malttamatta juuri pysähtyä makoilemaan, edes tuo laiskempi Lumsku jolle kuitenkin moni huonekaluista – ja minäkin – on ennestään tuttu. Mutta paikka on uusi. Diegolla ja minulla on vähän tutustumista, vaikka olenhan minä käynyt syksyn mittaan välillä kisuja exällä ruokkimassa joten en ole ihan vieras kuitenkaan.

Ja hyvin noiden kanssa on mennyt tähän asti :) Iltaa myöten eilen alkoivat katit rauhoittua ja yö meni rauhallisesti. Kerran aamuyöstä jompikumpi kävi vähän raapimassa oveani, mutta se jäi yhteen kertaan. Aamulla kun avasin makkarini oven, minua katsoi vastaan kaksi paria killittäviä silmiä, enkä pannut ollenkaan pahakseni :) Se oli oikeastaan aika mukavaa. Annoin kisuille aamuruokansa ja menin hampaiden pesulle – ja kohta huomasin taas kahden silmäparin katselevan minua uteliaasti. On ne kyllä halutessaan aavemaisen hiljaisia liikkeissään nuo kissat!

Mutteivät aina :D Eilisillan katselin niiden touhuja, kun näytti siltä kuin olisivat koko ajan leikkineen “ei saa koskea lattiaan” -leikkiä. Ja tänä aamuna täällä on jo vedetty pari kierrosta täyttä rallia. Ja minä olen taas ihan kissankarvoissa, en muistanutkaan kuinka karvaiseksi sitä tulee noiden kanssa. Ja nyt jotenkin tuntuu että koko huoneiston ilma on täynnä niitä karvoja ja niitä on naamalla ja silmissä. Kutittaa vähän… toivottavasti en allergisoidu noille. Ja toivottavasti astmakaan ei ärähdä.

Toisaalta, pakkoko se naama on jatkuvasti työntää noiden karvakerien turkkiin? Pakko :D Ne on niin suloisia pehmoisia lutusia… ♥

One thought on “Kaikenkarvaista elämää

  1. Umpisuloisia ovat molemmat. Kisuista on paljon seuraa ja sellaista positiivista energiaa niistä tulee, tosin jonkin verran vaivaakin!Vennin tulo kyllä aiheutti aivastelua ja nenän vuotamista porukassa, mutta selvästi nyt alkaa jo paremmin siedättyä. Näemmä eri kissoissa on vähän erilaista hilsettä sitten. No, takapakkia tuli kyllä kun kuusi tuotiin sisään ja kaikki 10 joulukukkaa, mutta kyllä se tästä. Lissestä aivan tippuu taas karvaa. On pitänyt joka toinen päivä imuroida makkarin pikkumatot, kun jostain syystä pitää juuri siellä kissojen painia ja tapella!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.