Snow and water mixed

…sanoi kännykkäni tänään päivän säätilasta ja täytti ruudun kulmat loskalla.

Heräsin tänään viisi minuuttia ennen kellon soittoa siihen kun esikoinen pomppasi sängylleni: “Äiti, eiks pitäs olla jo hereillä? Siellä on muuten tullu lunta!” Raotin silmälappuani ja kurkistin kelloa: “Mun kello soi viiden minuutin päästä, vielä ei tarvii olla hereillä…” Oli viikon myöhäisin aamu, kun kenenkään meistä ei tarvinnut olla tänään missään ennen yhdeksää. Laitoin kuitenkin valon päälle ja kellon pois ja nousin ihmettelemään ensilunta.

Eihän siinä lumessa oikeasti siis mitään ihmettelemistä ole, joka vuosihan siitä saa kärsiä valitettavasti. Mutta piti katsastaa kuinka paljon sitä oikein oli tullut. Ja sitähän oli! Se ei kai teknisesti ottaen ollut talven ihan ensilumi edes pk-seudulla, mutta oli se nyt talven ensimmäinen serious snow. Sitä oli meinaan paikoin varmaan viistoista senttiä, kun sen läpi kahlasin bussipysäkille räntähiutaleiden piiskatessa kasvoja.

Bussi vs. oma auto -valinnalla ei sinänsä ollut mitään tekemistä lumen kanssa, mutta tuumailin minä silti että parempi istua dösässä “talvi yllätti etelä-Suomen” -tapahtumassa kuin kiroilla oman auton ratissa sitä miten on taas jengiltä kesän aikana kadonnut taito ajaa lumessa. Mutta siis, bussilla olisin mennyt jokatapauksessa näille asiakkaille jotka tänään olivat kalenterissani.

Duuniin tullessani olin kuin uitettu koira ja kysyin ensi töikseni, pitäisikö tästä säästä muka oikeasti riemuita. Olin koko dösämatkan lueskellut fb-statuksen toisensa perään, jossa porukka hehkutti miten ihanaa oli kun viimein tuli lunta. Sorry nyt vaan, mutta minä ihan oikeasti vihaan tuota märkää valkoista tavaraa! Olkoon sitten kunnon lunta (mitä se tänään ei vielä kuitenkaan ollut) tai tuota märkää nuoskaa ja loskaa. Sen verran myönnän, että vielä viheliäämpi on talvi kokonaan ilman sitä töhnää, sehän tuli todistettua pari vuotta sitten. Silti.

Minulta vaan puuttuu se talvi-geeni. Kylmä sattuu keuhkoihin ja sormista ja varpaista loppuu verenkierto. Palelen sisätiloissakin. Vihaan pakata päälleni kamalat määrät vaatetta tai paksut talvitakit. Ja ennen muuta vihaan sitä kun auton joutuu kuorimaan kinoksesta. Tänäänkin jouduin tekemään senkin. Ärisin ja murisin ja, ja, silleen, kun kauhoin auton päältä vähintään kymmenen sentin kerroksen raskasta valkoista pakkautuvaa nuoskaa ja mietin kuinka suuren osan illan pahantuulisuudestani uskallan laittaa lumen ja loskan piikkiin.

Tulin nimittäin sitten kotiin stadista dösällä, käveltyäni ensin märkiä katuja pitkin hyvän matkaa. Jalkani olivat märät ja kotipihalla näin tuon autoni, jonka tiesin kohta joutuvani putsaamaan kun oltiin vielä lähdössä tyttöjen kanssa kiipeilemään, joten olin jo kotiin tullessani jotenkin kiukkuinen. Ja kun neitoset armaat vänkäsivät vielä kaikesta mahdollisesta ja lähtö senkun kesti, olin autoa putsatessani jo valmiiksi äkäinen kuin mikä.

Mikä siinä siis oikein on, että lapsille ei kelpaa vaatteet jotka niillä on kaapissa? Yksiä samoja pitäisi käyttää jatkuvasti eikä niitä saisi pestäkään välillä kun sitten niitä ei saa päälle just sillon kun tarvis. Tosikoinen EI tänään käskyistäni huolimatta laittanut kouluun ulkkareita “kun ne ei oo kivat”, ja esikoinen meinasi jättää kiipeilyn väliin, kun yhdet tietyt verkkarit sattuivat olemaan pesukoneessa. Tavallaan tajuan – heh, minä jos kuka tajuan :D “style is everything” – mutta sitten toisaalta en kuitenkaan oikeasti tajua. Etenkään sitä että tänään ostettu magee pusero onkin huomenna niin out ettei sitä voi käyttää. ARGH!

Nyt muuten kännykkäni mukaan on vain Fog. ‘Nuff about snow anyway.

One thought on “Snow and water mixed

  1. Olen tässä lumiasiassa samoissa tunnelmissa ei oo talvi-geeniä, varsinkin kun minä olen ainoa meidän perheessä, jonka talvitakki on vielä ullakolla!!Hrr..prr…Tänään oli sitten -6C pakkasta, joten vihdoinkin annoin periksi ajatukselle laittaa farkkujen alle nailonit. Tänään kun lähdin työmatkalle, pamahti jotain auton pohjassa. Säikähdin ihan sikana, että mitä nyt tapahtui. Sellainen pään kokoinen lumimöykky tipahti auton pohjasta tielle. Toinen sitten n. kilsan päähän! Miten ne nyt sinne olivat kerääntynyt?! Ollut kuitenkin sen verran kylmää täällä Hämeessä. Eilen kyllä illalla törttöilin oikein kunnolla liikenteessä kun lähdin sinne teatteriin, vitsi kun mua ei saisi päästää rattiin yhtään väsyneenä. Kaikki osapuolet kuitenkin lommoitta ja hyvissä voinneissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.