6.11.

klo 4:03
Jostain syystä olin havahtunut unesta aivan aavistuksen verran jo pari minuuttia akaisemmin ja juuri vaipumassa takaisin unten auvoisaan maailmaan, kun kännykkä sanoi beep. Tekstari se ei ollut, sen tiesin, mutta uniset aivot eivät yhdistäneet piippausta oikein mihinkään vaikka kyllähän kännykkäni samanlaista piippausta esittää päivittäin. Nousin siis kaiken varuiksi tsekkaamaan kännykästä, mitä se nyt oikein tiedotti epäinhimilliseen aikaan vuorokaudesta. TechEd in 15 minutes. No ei nyt ihan sentään, mutta näemmä oli sitten jäänyt koko viikon kalenterimerkintään vartin muistutus. Mutta mistä se arpoi tuon kellonajan?

klo 5:35
Olin painunut takaisin sänkyyn tietenkin, mutta koska tiesin herätyksen olevan vain puolentoista tunnin päässä, en tietenkään enää oikeasti nukahtanut. Aivot pyörittivät ajatuksia samaan tahtiin kuin pyöriskelin sängyssä vaihtaen jatkuvasti asentoa. Kunnes kello soi. Vaikka kovin mielelläni olisin vielä pitänyt silmäni kiinni vielä, oli oikeastaan suht helppoa nousta sängystä kun oli pyörinyt pelkässä horroksessa viimeiset puolitoista tuntia. Painuin siis suihkuun ja pakkasin viimeiset saniteettikamat matkalaukkuun ja olin kuuden pintaan lähtövalmiina.

klo 6:10
Vedin kengät jalkaani ja soitin itselleni taksin. Saatuani vielä takinkin päälleni keräsin laukkuni ja painelin ulos odottamaan taksia. Ehdin odotella ehkä viisi minuuttia ennenkuin auto kurvasi nurkalle ja kiipesin sisään. Ja viisi minuuttia myöhemmin olin lentokentällä ja viemässä matkalaukkuani baggage dropiin. Vaikkei ollut mikään kiire, siirtelin painoani kärsimättömänä jalalta toiselle, kun edessä oli pariskunta, jonka kanssa kaikki ei sujunutkaan ihan kahdessa sekunnissa. Kuten oma droppini hetken perästä.

klo 7:40
Katsoin kelloani täydellisen hämmästyneenä keräiltyäni omaisuuteni taas nippuun turvatarkastuksen jälkeen. Vastako puoli tuntia aiemmin olin lähtenyt kotoa?! No, olipahan aikaa istua kahville, joten tarkistettuani lentoni portin otin tiukasti suunnan kohti kentän Robert’sia kahvin toivossa. Siinä kahvinkiilto silmissä kävelin ohi matkaseuranikin, jotka nykivät hihasta ohi pyyhältäessäni ja saivatkin minut pysähtymään. Ja kääntymään, sillä Robert’s oli kuulemma ihan täysi, joten suuntasimme toiseen kahvilaan, jossa istuskelimme kunnes oli aika siirtyä portille.

klo 8:15
Oltiin lentokoneessa ja turvavyöt oli kiinnitetty. Kone lähti kohti Berliiniä suht suunnilleen ajallaan. Minä lueskelin kirjaani, join vielä koneessa kupin kahvia, ja torkuin loppumatkan. Eihän se lento paria tuntia pitempään kestänyt edes, joten ei siinä kauan ehtinyt torkkua kun jo lentoemäntä tuli ilmoittamaan, että viimeisen ikkunan luukkujen pitää olla laskun aikaan auki. Wot? No, avasin luukut.

klo 9:20 Berliner zeit
Kone laskeutui Berliiniin läpi hyvin matalalla roikkuneen pilviharson. Saatiin näppärästi saksalaisella tehokkuudella tilataksi kentältä ja tultiin vuokra-asunnollemme. Asettauduttiin taloksi ja käytiin kaupassa koleassa sateisessa säässä,  hämmästellen liikenteen ja ihmisten vähyyttä.

klo 11:50
Pohdiskeltiin aikaeroa ja todettiin, että kellohan on täkäläisittäin tosiaan vasta kahdentoista. Tai suomalaisittain jo yksi, jos ajattelee lasten tai ainakin yhden lapsen päiväuniaikaa. Aikainen aamu alkoi vähän jo ramasta kaikkiakin, joten kun kerran ilmakin oli vain koirille sopiva, vietetään rentoa päivälepoilua sisätiloissa. Eiköhän tässä vielä ehdi edes vähän tuota kaupunkiakin katsella jossain vaiheessa. TechEd alkaa kuitenkin kunnolla vasta tiistaina. Kunhan vaan en tule kipeäksi, flunssa yrittää päälle näemmä heti kun kiire laantuu edes hetkeksi.

7.11.

Käytiin eilen illalla vielä vähän kävelemässä tuossa keskustassa noin about twilightin aikaan ja haukkaamassa vähän bratwurstia iltapalaksi. Tänään oli kuitenkin kunnon kaupunkikierroksen aika. Käveltiin monta tuntia pitkin Berliiniä ja minä napsin kvuia kauniista facadeista ja gargoyleista talojen katoilla. Niitä on täällä ihan joka puolella! syötiin lounasta pizzeriassa jonkin juna-aseman alla, junien kolistellessa yläpuolella. POikettiin myös erehdyttävästi Stockaa muistuttavaan tavarataloon, jossa olisi ollut ihan kiva kenkäpari – hintaa vain 215euroa. Eli kauppaan jäivät.

Vähän myöhemmin päivällä käytiin Starbucksissa wlanin ulottuvilla syncaamassa meilit kännyköihin ja tsekkaamassa facebook ja sen sellaista – niin, tässä hotellissa siis ei ole wlania käytettävissä vaikka piti olla. Hotelliin palatessa haettiin Dunkin Donutsista jenkkityyliin 12pack donitseja (meitä on monta syöjää). Näin ollen olen täällä saanut taas pari Evanovich-must-taste juttua check-listiltäni kuitattua: frappucinon ja boston cream -donitsin.

10.11. Day3 of TechEd

TechEd on kutakuinkin puolessa välissä. Maanantain anti oli KeyNote joka ei juuri sytyttänyt myyntimäisyydellään, ja monta lasia punaviiniä Welcome Receptionissa. Eilinen oli luento-anniltaan vaihteleva. Joukkoon mahtui erinomainen 400-sarjainen Silverlight-sessio ja 300-sarjainen Blend-sessio josta poistuin kun luennoitsija oli puhunut kymmenen minuuttia erilaisista gradienteista,  ja loput siltä väliltä. Ihan hyvä päivä kaikkiaan 🙂 Ja hyvältä näyttää tämäkin tähän asti.

Syömäpuoli täällä on kohtailaisen mielenkiintoinen. Pitkin päivää on tarjolla viinereitä ja muffinseja ja suklaatäytteisiä croissantteja, Balisto-patukoita ja Twixejä (ja onhan siellä hedelmiäkin). Päivän ainoa suolainen on lounas, joka eilen ainakin oli kerrassaan loistavasti optimoitu kuudelle tuhannelle nörtille ainakin näin suomalaisittain eksoottisenoloisella kasvispainotteisuudellaan. Söinhän minä sitä, ihan ok, mutta aika köykäiseksi jäi. Ainakaan ruoka ei loppunut kesken vaikka syöjiä oli paljon… Mutta siitä pitäisi kyllä ottaa video, kun hunnilauma valtaa ruokasalin heti kun portit avataan.

Tämä saksalainen tehokkuus on kyllä muutenkin jotenkin koomista jopa. Siis toimivaa jollain tapaa, ei käy kieltäminen – en esimerkiksi koskaan ole nähnyt yhtä hyvin toimivaa narikkapalvelua – jonossa ei tarvii edes seistä, se liikkuu jouhevasti. Mutta ei voi olla huvittamatta se tapa, jolla joukko vakseja seisoo rivissä ja ohjaa porukkaa kuin karjalaumaa ennalta sovituille reiteille paikasta toiseen. Ja eilen naurettiin sille stricktiydelle jolla catering-nainen piti nälkäiset nörtit irti leivonnaisista kunnes kello oli tasan jotain ja joku antoi luvan päästää jengi pöydän antimien ääreen.

Berliinin iltaelämään ei ole vielä tähän mennessä kerennyt tutustua – onneksi tuli lähdettyä maanantain receptionistakin ajoissa kämpille nukkumaan – mutta ehkäpä huomenna, kun on vähintäänkin illallista tiedosssa… Ja lauantaina sitten taas jo kotio.