At home in Helsinki

Jokainen joka minut tuntee, tietää kuinka ytimiäni myöten helsinkiläinen olen siitäkin huolimatta että olen viimeiset neljä ja puoli vuotta reilusti sanottuna viihtynyt landella Klaukkalassa. Siellä oli omalla tavallaan kivaa kyllä, lapsilla hyvä olla ja itselläkin paljon tilaa ympärillä. Mutta silti se aina tuntui lähinnä Helsingin etäpesäkkeeltä, kun kaikki muu elämä kodin ulkopuolelta oli Helsingissä.
Paitsi lapsilla. He ovat klaukkalalaistuneet ansiokkaasti. Heillä on siellä kaverinsa ja pieni elinpiirinsä – todellakin pieni verrattuna siihen, mikä oli vaikka oma elinpiirini esikoiseni ikäisenä! Lapsethan eivät edes pääse eroon viikkorahoistaan, kun ei heidän kulkureiteillään ole kaupan kauppaa ;) Lapset asuvatkin vielä kevään ajan Klakessa, kuten minäkin joka toinen viikko. Sitten neljännen polven stadilaiset palaavat hekin synnyinseuduilleen, joskaan eivät tänne kaipaa kuten äitinsä.
Eilen toin tänne faijan asuntoon, joka siis nyt on minun väliakainen korteerini, ensimmäisen kuorman kamaa, tänään loput. Tänään matkalla totesin jättäneeni viimeisen viinipulloni Klaukkalaan, mutta punkkua teki mieli, joten ajoin vaihteeksi kilpaa kellon kanssa kohti Munkkivuorta ja Alkoa. Olin Alkossa klo 17:59 ja anelin päästä vielä hakemaan yhden vaivaisen viinipullon. En bongannut sieltä etsimääni tempranilloa, joten kiireesti nappasin yhden Santa Helenan cabernet sauvignonin ja päästin ystävällisen kassan ja vaksin lauantain viettoon.
Ostarilta on matkaa tänne kotiin puolisentoista kilometriä, mutten ollut vielä puolivälissäkään, kun huomasin unohtaneeni myös ostaa suodatinpapereita aiemmin kauppareissulla, vaikka kahvipaketin ostin kyllä. Tärkeää saada aamulla kahvia ;) Ei sillä, olisihan tuota pikakahvia ja mikrokin. Kurvasin kuitenkin Professorinsillan yli Munccaan ja Perustien kautta luulin suuntaavani Ärkälle. Kyllä tuli kotoisa olo siinä kapealla Perustiellä huristaessani :)
Ärkälle asti en koskaan päässyt kuitenkaan sillä Alepa siinä matkan varrellahan oli auki! Vaikka kello oli jo yli kuuden. Ei siis muuta kuin auto parkkiin ja Alepaan. Ovesta tsekkasin, että se on auki joka päivä klo 23 saakka! Hyvä tieto ;) Kun sitten hetkeä myöhemmin lähdin siitä ajamaan kohti Munkkivuoren kotiani, oli jotenkin huumaava olo, ihanaa olla ihmisten ilmoilla, missä kaupatkin ymmärtävät olla auki myöhään. Tuolla landella kun ei ole huoltsikatkaan kymppiä myöhempään avoinna.
Nyt on punaviinilasi edessä ja vähän juustopalloja kulhossa. Reissari-chevré toast syöty ja muutama tavara löytänyt paikkansa. Ensimmäisenä tietty viritetty nettiyhteys, telkku ja stereot ;) Green Day – jonka konserttiin muutama päivä sitten ostin liput :) – soi taustalla. Jotenkin on outo olo, mutta jotenkin niin mukava. Olen kotona. Monellakin tapaa. Viis siitä, että lähes kaikki tavarat on vielä sekaisin pitkin pientä asuntoa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.