Pink noise in black&white

Kaksi naista, kaksi miestä. Kaikki valkoisissa, mikrofonit kädessä. Accapella saa uuden määritelmän – tai oikeastaan on saanut jo useampi vuosi sitten, sillä onhan Fork jo aika monta vuotta kirjaimellisesti soittanut suutaan. Tai ehkä suullaan. Sillä ihan perinteistä moniäänistä laulua ei heidän ohjelmistonsa todellakaan ole, lukuunottamatta Kiss from a rosea ("just to show we can"), vaan rokki kuulostaa ihan rokilta heidän esittämänään, vaikkei mukana ole instrumentin instrumenttia. Vain neljä taitavaa artistia, neljä mikrofonia – ja soundman.

Pink Noise rock show -ilta oli alkamassa Svenskanilla. Olin kuullut Forkista, nähnytkin joskus telkkarissa jossain musiikki-showssa mukana. Alkusyksystä näin pätkän Pink Noisea aamuteeveestä duunissa ja tuumasin, että tuo show on nähtävä. En etukäteen tiennyt kuitenkaan juurikaan, mitä odottaa – luulin kyseessä olevan jonkinlainen juonellinen tarina rock-accapellan siivittämänä. Mutta sehän oli oikeastaan konsertti. Tai rock-spektaakkeli. Ja komea sellainen olikin!

Ensimmäisen "näytöksen" Fork oli valkoisissa. Lauloi minulle tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin biisejä, mukana mm. U2:takin (jota on kuulemma vaikea saada coverata). Spiikkasivat vuoronperään jotain väliin englanniksi "because it’s so much cooler". Laulattivat yleisöä Roxetten She’s got the lookilla ja lauloihan Svenskan. Tunnelma yleisössä oli teatterissa paljon tiiviimpi kuin missään stadionkoserteissa, Jätkäsaaresta puhumattakaan, niin komea kuin joku Madonnan show olikin. Väki oli mukana ihan täysillä, mikä on suomalaiselta yleisöltä varsin harvinaista. Suomalaisuuden huomasi ehkä parhaiten siitä, että standing ovationia ei nähty ;)

Forkin Pink Noise -ohjelmisto koostui pääasiassa ulkomaisesta rockista, poikkeuksena "Fork at it’s hemligaste", laulamassa mm. Virve Vicky Rostin sataa salamaa ja Kirkan asemalla hengailua, ja jotain ruotsinkielistä jota en tunnistanut. Toisessa näytöksessä kööri oli mustissa ja setti oli huikea metalli-sikermineen ja pyroteknisine tehosteineen, joihin show näytti jo päättyvän – mutta oikeastaan siitä vasta alkoikin ainakin minun mielestäni kaikkein komein osuus.

Ihan siellä lopussa, ensimmäisen feikki-lopun jälkeen, kun yleisö tömisti Forkin takaisin lavalle, oli vuorossa aivan upea Jackson-pätkä Smooth Criminaleineen ja Thrillereineen. Jackon biisien jälkeen lisää vimmattua taputusta ja tömistystä. "So it’s ok with you we do one more?" J se loppuhuipennus! Loppui upeimpaan mitä on – tai no, ainakin yhteen upeimmista rock-historiassa – Queenin Bohemian rhapsodyyn. WOW!

Aivan liian lyhyeltähän se tuntui. Niin ne aina. Lähdettiin kaverin kanssa ulos toistellen sitä, miten komea show oli. Ja hauskakin.  Nyt pitäisi vielä löytää jostain sopivasta nettikaupasta Pink Noise teepaita (asenne-teepaitojeni kokoelmaan, missä on jo Avenue Q, Ratkaisija, Happy Cat ja Radio Rock) ja voisipa sitä ostaa myös Forkin levyn. Kyllä sitä kuuntelee ihan ilman lavashowtakin!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.