Vaihteeksi reissunpäällä

Ah niin rakastamassani Kokkolassa. Ei sillä, ei paikassa nyt mitään vikaa, ihan kaunishan tuo kaupunki tuossa ympärillä on, etenkin se vanha puuosuus siitä. Huomenna suunnittelin käyväni vähän juoksemassa siellä, kun viimeksi se tuli jo katseltua läpi kävellen. Tyttärille tosin pitäisi myös ehtiä jossain välissä keksiä jotain tuliaisentapaista, jotain olen aina koittanut viedä, kun olen yön yli reissussa. 

Ei siis kaupungissa itsessään mitään, mutta tänne lentäminen noilla sardiinipurkeilla – jotka kuitenkin tuntuvat ihan kiitettävästi ilmassa pysyvän – aiheuttaa aina tähän tulemiseen sellaisen sarkastisen värin, joka saa kaikesta esiin jotain vähän nyrjähtänyttä. Kuten nyt vaikka siitä, että noita japanilaisia kamerakauloja näyttää riittävän tännekin, ja tuo alakerran respan täti on aina jotenkin yhtä, en minä tiedä, hidas. Niinkuin tämä hotellin langaton verkkoyhteyskin. Kännykkänikin on nopeampi. Taitaa olla liian monta lintua yhtaikaa langalla.
Tänään on vietetty päivä oikeastaan kokonaan koko perheen voimin melkein siihen saakka kun minun oli aika lähteä kentälle. Aamulla pelattiin sulkista, mies ja minä tiukka tasapeli-matsi ja sitten taas vähän "sulkiskoulua" tyttärille. Niillä kehittyy pallosilmä ja lyöntitekniikka huimaa vauhtia! Kotona laitoin siskonmakkarasopan valmiiksi (mutta koska laitan keittoja niin harvoin nykyään, olen näemmä vähän ruosteessa, kun pippurit unohtui kokonaan :D ) ja lädettiin uimaan. Uimasta kotiin syömään pippuritonta siskosoppaa ja pakkaamaan.
Kun mies lähti heittämään minua lentokentälle, olivat tytöt jo luikahtaneet naapurin pihalle leikkimään ilmoittaen, etteivät jaksa tulla mukaan. Kävin lähtiessäni naapurissa halimassa lapsille heipat ja lähdin. Mies heitti minut entiselle kotimaan terminaalille, pyynnöstäni, vaikka aavistelinkin aivan oikein että niinhän se Finski tsekataan sisään sitttenkin entisestä ulkomaanterminaalista, olipa sitten lento Japaniin tai Kokkolaan. Ei se mitään, reipas pieni kävely T2:een, check-in ja turvatarkastus jokakertaisine ruumiintarkastuksineen (korkokengät piippaavat aina), ja lyhyt shoppailu kentällä ennen portille menoa.
Lentokentällä on kaikenlaista sellaista, mitä ei tule koskaan ostettua muualta. Ihan tuolla EU-alueellakin. Kaipa sitä kaikkea jostain saa, Stockalta tai jotain, ja ainakin pienemmissä pakkauksissa. Mutta minulle on muodostunut tietty ostoslista, jos suinkin ehdin sen verran kentällä haahuilla ennen koneen lähtöä, eikä niinkuin eräänkin kerran, että sain syöksyä juosten suoraan koneeseen. Ostoslistalla on mm. iso pussi M&M’sejä ja Stockalta suklaapäällysteisiä *jotain*. Viimeksi tummalla suklaalla kuorrutettuja omenapaloja, nyt taateleita. Nam!
Suoriuduin portille, commuter-bussiin ja sardiinipurkkiin kirja kädessäni. Parasta matkustamisessa on, että ehtii lukea. Minä en jaksa availla ja sulkea konettani eestaas lyhyillä pätkillä, enkä halua edes! Lentokoneessa istuminen on lukemis-aikaa. Perillä odottelin lentolaukkuni hihnalta (en tosiaan ole mikään light traveler, nytkin on lenkkikamatkin mukana huomista varten… siinähän ne menee koneen ruumassa, shampoopullojen takia laukun tarvis kuitenkin mennä ruumaan) ja lysähdin dösään joka toi minut tänne hotelliin. 
Nyt pitäisi mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna työpäivän, asiakkaalla. Tiistai-iltana sitten taas kotiin. 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.