Pentuset

Tosikoisen elämä kisun kanssa on alkanut hivenen kivikkoisesti. Alkuun ei tyttö oikein osannut käsitellä kissaa ja molemmat taisivat kärsiä siitä, vaikkei Lumo mitään koskaan tosikoiselle tahallaan ole tehnytkään. Kerran raapaisi vahingossa peukalontyveen, mutta kynnenjälkiä tässä on siellä täällä itse kullakin. Tosikoinen kuitenkin suuttui siitä kissalle ja painui sänkyynsä mököttämään. Tyttö oli varma, ettei Lumo pidä hänestä ollenkaan ja päätti ettei hänkään sitten pidä Lumosta ja olisi parempi, että koko kissa vietäisiin pois.
 
Eikä asiaa auttanut ollenkaan, että vähän aikaisemmin eilen oli sattunut niinkin, että Lumo loikkasi suoraan tosikoisen mahaa vasten kynnet ulkona, kun kisu yritti päästä pöydälle sitä kautta. Siitä sai neiti vallan hurjan raivarin, huusi ja parkui ja raivosi kissalle ja meille kaikille muillekin. Eilinen päivä oli muutenkin tosikoisen kanssa aivan hurjan vaikea. Viime talven päivittäiset raivarit olivat jo kirjaimellisesti menneen talven lumia, kunnes kissa tuli taloon. Tyttö oli kissalle järjettömän mustasukkainen!
 
Luulen että tuon oman pikku-pentuseni tuskaa helpotti vähän se kun peuhasin illalla typyseni kanssa hyvän tovin ihan kaksistaan. Ei kissaa, ei isosiskoa, vain minä ja tosikoinen. Sen jälkeen oli jälleen meillä paljon aurinkoisempi tytär. Ja sen jälkeen ei tosikoinen ollut enää kissallekaan vihainen, vaikka taisi tuo vielä illalla sängyssä sanoa, ettei olisi sittenkään pitänyt ottaa kissaa. Vähän samaa rataa pohdittiin jo illalla miehenkin kanssa, kun niin sekaisin on kaikki mennyt katin vuoksi. Mutta eiköhän tämä kaikki ainakin vähän tasoitu!
 
Tänään lähdin tyttöjen – kaikkien kolmen – kanssa meidän landelle. Minä, esikoinen ja Lumo vain muutamaksi tunniksi käymään, tosikoinen jäi sinne muutamaksi päiväksi isäni ja isoäitini kanssa. Lumo ei oikein pitänyt autoilusta. Kuljetuskopissaan se oli ihan ok, kunnes auto hurahti käyntiin. Kisuvauva-ressukka itki ja maukui koko vajaan tunnin matkan landelle. Se oli säälittävää! Ja super-empaattinen tosikoinen alkoi melkein itkeä itsekin ja koitti peittää korviaan, ettei kuulisi kissan itkua.
 
Perillä landella laitettiin Lumo valjaisiin. Tosikoinen sai huolehtia kisulin mäkeä alas polkua pitkin. Lumo ei oikein osannut seurata polkua, joten aina välillä tytär otti kissaa syliin, ja laski taas alas. Perillä mökin luona Lumo olisi halunnut mennä kaikenmaailman koloihin, joita vanhan mökin ympäristössä ja alla on paljon! Joten kissa oli valjaissa ja flexin päässä tiiviisti. Kaikki äänet ja hajut saivat sen ihan hassuksi, ja se vaani jotain (kait sisiliskoja, niitä minäkin näin) ihan jatkuvasti. Matalana, häntä lippuna heiluen. Mutta eihän se mitään kiinni saanut, kun me sitä pidäteltiin.
 
Muutoin landereissu kissavauvelin kanssa sujui kivasti, paitsi että esikoinen pitkästyi heti jollei saanut kulkea ympäriinsä Lumon kanssa – ja välillä sekin halusi lepäillä ja nukkua! eikä Lumo osannut tehdä tarpeitaan mihinkään! Se on 110% sisäsiisti, eikä osannut tehdä mitää luontoon sen paremmin kuin normaalihiekkaankaan. Eikä tullut vahinkoja mihinkään, vaikka kotiin tultua se teki saman tien tarpeensa laatikkoonsa. Kotimatkakin sujui kisun kanssa menomatkaa paremmin – Lumo itki taas kyllä alkumatkasta, mutta nukahti pian ja nukkui kopissaan kaksi kolmannesta matkasta.

3 thoughts on “Pentuset

  1. Kyllä se elämä siitä tasoittuu kun kisu kasvaa. Meilläkin meinasi mennä hermo ekan viikon jälkeen kun ei saanut edes rauhassa syödä kun aina piti jonku mennä katsomaan kun Lisse touhusi jotain jossain elikkä kuului huolestuttavia ääniä. Kantsii semmoset särkyvät (ittelle arvokkaat) koristejutut pistää nyt vähäksi aikaa talteen. Meillä tuli tyttärillä riitaa siitä aluksi kuka saa silittää, kenen sylissä istuu, kuka antaa ruokaa jne. Eikä se tosiaan ollut ihan helppoa edes ensin tyttöjen sitä kattia kantaa kun sehän on semmonen kieppuva karvakerä. Olihan meillä ollut niit hamstereita, mutta ne ovat tavallaan paljon rauhallisempia otuksia! Me yritettiin totuttaa autoilureissuille ottamalla ostomatkoille mukaan, mutta eipä se onnistunut…itkee kokoajan kun moottori hyrisee. Eikä meidän kissakaan suostu muualle kun omaan hiekkalaatikkoonsa pissimään ja kakkimaan. Nuorimmainen taisi myös olla välillä mustis kissasta ja varsinkin oli naama mutrulla kun hänen ehdotustaan ei otettu nimeksi.

  2. Ai niin sekin piti opettaa tyttärille, että kissan pitää antaa syödä ja nukkua rauhassa. Vieläkin ovat jatkuvasti menossa sitä pussailemaan ja silittämään kun nukkuu. No, jos Lisse haluaa olla täysin rauhassa, meillä on sille semmosia nukkumispaikkoja, mihin tyttäret eivät pääse…elikkä keittiön korkeiden kaappien päälle. Siellä on tosi paksu pyyhe laitettu ihan koisimista varten.

  3. Hehee, hyvä tietää, että samanlaista muillakin on. Ja kyllähän itellekin muistuu mieleen se kun meille tuli kani mun ollessa jotain 9 ja sisko siis 3 tai 4…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.