Mazda. Sain sen huollosta eilen. Melkein viikonhan se siellä makasi, odottaen että me ehdittiin kuskailla starttimoottoreita eestaas – rikkinäistä alkuperäiselle korjaamolle ja sieltä takuuna uutta tilalle. Ja kyllähän se tällä kertaa näytti starttaavan ihan säännöllisesti, sulaketta polttamatta. Mutta. Se nyki kakkosella. Siitä katosi vääntö 3000 kierroksessa. Se oli syöny öljyä paljon. Olin menettänyt jo luottamukseni siihen ja autokuumeeni oli noussut kovaksi Mazdan seistessä korjaamolla.

Johan sitä uutta autoa katseltiin alkuvuodesta. Koeajettiinkin yhtä Mazda3:a. Mutta ensinnäkin itse auto tuntui jotenkin huteralta, ei se muutenkaan oikein natsannut se homma silloin. Myöhemmin keväällä iskin silmäni Honda Civiciin, joten sellaisia oli alustavasti katseltu, mies autoista muutenkin helposti innostuvana ehkä minuakin enemmän. Ja oli sitten bongannut Automaasta käytetyn Civicin, jota vei minut eilen koeajamaan. Ei ehkä tarkoituksella ostaa, mutta… miehen olisi pitänyt tuntea vaimonsa vähän paremmin 😉

Enhän minä sieltä suostunut lähtemään ennen kuin oli nimi kauppakirjassa ja tuo 1.8 sport Civic minun! Siinä on peruutustutkaa lukuunottamatta kaikki herkut (automaatti-ilmastointi, luistonesto, vakionopeudensäädin, sähköikkunat ja -peilit, sadetunnistin, kahdet aluvanteet, mp3-cd:itä soittava soitin, kuusi vaihdetta…), se on ärtsy peli, joka kiihtyy nollasta sataan yhtä nopeasti kuin kuskinsa – alle 9 sekunnissa 😛 Pieni mutta pippurinen, kuten uusi omistajansakin (tai no, haltija, rahoitusyhtiöhän sen omistaa…). Ja se tuntui omalta heti ensi kaarteesta.

Kun vielä vaihtotarjous Mazdasta oli tuplat odotusarvosta, käytin ehkä vähän naisellisia painostuskeinojani mieheeni, kunnes oli tingattu myyjän kanssa sopimus, jonka mieskin suostui allekirjoittamaan. Nyt on minulla ensimmäinen oma auto! Tai no, ei aivan vielä, saan sen liikkeestä huomenna tai viimeistään torstaina. Mutta siis on. Vuosimallia 2006, ajettu silti alle 20 000km. Puoli vuotta uudempi kuin tuo Toyotamme, joka puolestaan oli miehen toiveiden mukainen auto. Joten ehkäpä nyt ollaan kumpikin tyytyväisiä, tasaveroisten autojemme kanssa. Vaikka minun onkin paljon vähemmän ajettu, mutta kumminkin.

Juuri nyt meillä on kuitenkin vain yksi auto. Mazda ei jäänyt suoraan liikkeeseen eilen, ei. Mutta se oli sunnuntaina laitttu jo nettiautoon myyntiin ja eilen mies alensi sen hintaa, joten tänään olikin yllättäen jo sille yksityisostajissakin kysyntää. Ja heti tärppäsi. Mies vei sen tänään yksityiselle ostajalle, joka maksoi meille siitä vielä vähän enemmän kuin autoliike! Kun hommat alkaa rullata, menee melkein pää pyörälle vauhdista!

Mutta minä olen melkein uudenkarhean Honda Civic Sportin onnellinen omistaja 🙂 Hymy on leveä 🙂 Ja mieli on malttamaton – ei millään jaksaisi odottaa vielä päivää tai kahta että saa tuon pelin alle!