Sunnuntai toi toivon takaisin. Sunnuntaina heräsin jälleen hyvinvoivana. Vähän skeptisenä, vähän varovaisena. Mutta hyvinvoivana. Ja sunnuntai-iltana menin nukkumaan hyvävointisena. Mutta kuinka ollakaan, heräsin yöllä kipristelevään vatsaan, josta pyrkivät ylös pelkät hapot. Liian vahvat mahahapot kenties? Kipristely meni sillä ohi ja aamulla heräsin jälleen voimissani.

Toisin kuin esikoinen, joka valitti vatsaansa sunnuntain vastaisena yönä, eikä olo ollut maanantainakaan hyvä. Olin jo lähdössä töihin, kun totesin, että pakko jäädä lapsen kanssa kotiin. Lähdin kuitenkin viemään auton huoltoon tuohon parin kilometrin päähän. Puhuin automekaanikolle jakopäähihnasta kun tarkoitin laturin hihnaa ja sanoin rekkarinikin väärin. Vähän maanantai. Taisin minä saada 50% lauseistani kerralla oikein…

Kävelin takaisin kotiin siinä hirvittävässä tuulessa. Kotiin päästyäni naamani oli jäätynyt omituiseen irveeseen ja lopun päivää poskipäitäni kuumotti. Esikoinen relasi, minä tein töitä, ja puoli kolmen aikaan lähdin hakemaan autoa huollosta. Sää oli jo vähän lämmennyt, oli mukava kävellä kevätauringon lämmössä.

Haettuani tosikoisen hoidosta laitoin lapsille eväät ja lähdettiin kirjaston kautta tanssitunneille. Mies ja tyttäret ovat Tinteistä innostuneet, haettiin Kallion kirjastosta lainaan kaikki Tintit, jotka löydettiin. Tosikoinen ei oikein ollut tajuta kirjasto-konseptia ollenkaan. Sillon kun tosikoinen oli alle kahden, asuttiin vielä Helsingissä ja kävin tyttöjen kanssa kirjastossa kuukausittain. Ja esikoinen on sittemmin lainaillut koululla käyvästä kirjastoautosta kirjan jos toisenkin. Mutta tosikoinen ei ole kirjastossa juuri käynyt. Kieltämättä, me aika paljon ostetaan kirjoja. Joten tosikoinen oli kovasti ostamassa kirjoja kirjastostakin 😉

Illalla pääsin minäkin tanssitunnille pitkästä aikaa. Tuntui niin hyvältä! Parin viikon tauko pääsiäislomineen ja mahatauteineen tuntui sen verran, että kun sieltä ajoin himaan, vapisivat jalkalihakset, kun piti painaa poljinta pohjaan asti 😀 Ihana päästä taas treenaamaan. Kuukauden päivät tosin sitä enää jäljellä, sitten on siitäkin kesäloma. Jos vaikka tänä kesänä jaksaisi edes kerran viikkoon juosta lenkkiä. Vaikkei se tanssin veroinen nautinto olekaan.

Tänään meni esikoinen taas kouluun, joten minäkin ihan toimistolle asti. Eilen aloitettu netintonginta jatkui, ja sai minut hetkeksi lähes lamaantumaan. Tiedon määrä on joskus niin valtava, että on vaikea erottaa jyvät akanoista ja löytää se, mitä oikeasti tarvitsee ja etsii. Mutta yleensä sieltä jossain vaiheessa löytyy se avainsivu, jonka avulla voi uida tulvavedestä kuiville. Niin tänäänkin. Vihdoin iltapäivällä löysin sen, mikä selvitti sopan. Ja pääsin vauhtiin siinä, mihin olin tähdännyt researchilläni – joten kun oli aika lähteä kotiin, olisin ollut juuri parhaassa vauhdissa.

Juna kulkee taas. Ja aivotkin on taas kärryillä.