Ainahan elämäni on kiireistä, ainahan menen päivästä toiseen jonkinlaista matalalentoa. Mutten onneksi ihan koko aikaa ihan tässä määrin kuin nyt viime ajat ja tulevatkin. Putki alkoi silloin puolitoista viikkoa sitten Lappeenrantaan lähdöstä. Kolme päivää siellä, kunnes keskiviikkona lensin himaan piskuisella noin 30-paikkaisella propellikoneella, jonka 2-henkinen miehistö tuli jostain ulkomailta – perämies väänsi englantia lähinnä skottilaisittain tai jotain.

Torstaina oli hyvä aikomus olla kotona ilta lasten kanssa, mutta tosikoisen ikävä vastikään Thaimaan reissulta palannutta parasta ystäväänsä muutti sen suunnitelman – tyttäret olivat illan kylässä siellä ystäviensä (siskokset) luona. Ja minä houkuttelin (mikä ei ollut itse asiassa kovinkaan vaikeaa 😉 ) ystäväni siskosten äidin kanssani Jumboon käymään. Agendassa oli kahvilla lörpöttelyä ja meidän tosikoisen synttärilahjan ostoa. Meikkipäätä ja geelikyniä taiteilevalle prinsessalle 😉

Perjantaina oli duunissa suunnittelupäivä, jonka päätteeksi illanviettoa, joka vähän venähti, kuten tavallista. Aikaiseen meni…

Viikonloppuna sai onneksi vähän hengähtää. Lauantaina kävin ulkona vain pikaisen ruokakauppareissun verran tosikoisen ollessa yksin kotona! Mies kävi esikoisen kanssa uimassa, ja sillä välin minä siis käväisin kaupassa – tosikoinen tosissaan tahtoi jäädä kotiin tekemään palapelejä ja harjoitteli vähän kännykän käyttöäkin siinä, itsenäistymisaskelia! – ja sitten tehtiin ruoka yhdessä tyttären kanssa. Ja sunnuntaina oli ystäväperheen lapsen 1-vuotissynttärit.

Eilen ei ollut yllättäen ollenkaan maanantainen päivä. Muuten kuin että huomasin vasta kesken työpäivän, että olin luvannut mennä yhteen vuosikokoukseen duunin jälkeen, ennen tanssituntia, joten se siihen kohti kaavailemani rauhallinen hetki hoitaa erinäisiä juoksevia asioita menikin siellä vuosikokouksessa. Missä sain sentään hyvää piirakkaa. Ja sieltä tanssitunnille ja puoli yhdentoista jälkeen kotiin.

Tänään olen sentään tullut töistä kotiin ajoissa, hakenut tosikoisenkin. Mutta oli pakko lähteä liikkeelle vielä illalla, Cittariin, hakemaan lauantaita varten jätskejä ja torstaita varten keksejä ja esikoinen tahtoi ostaa pikkusiskolle lahjan. Vielä pitäisi ehtiä tällä viikolla kauppaan ajan kanssa, ostamaan lopu juhlaherkkutarvikkeet. Koko viikonloppu menee tosikoisen 6-v synttäreitä juhliessa: lauantaina (esikoisen koulupäivän jälkeen…) lastenkutsut, sunnuntaina vuorossa sukulaiset ja ystävät. Ja minulla vaihteeksi vähän kovemman luokan leipomistavoitteet, parin laiskan vuoden jälkeen.

Ensi viikon piti olla hiljainen, mutta kattia kanssa, siellä on ripoteltuna kaikkea pientä joka päivälle. Onneksi sitten on pääsiäinen, pari ylimääräistä vapaapäivää! On sielläkin jo sovittua menoa anoppilaan ja siskon pitäisi tuleman meille miehensä kera pääsiäisaterialle myös. Mutta se on yhtä hyvä kuin lepäisi perheen kanssa. Siskoa on aina ihana nähdä eikä ateriankaan laittaminen ole sen kummempi kuin omalle perheelle.

Miten tämä onkin taas tällaista haipakkaa? Suoranaista palapeliä. Mutta toisaalta, tämän pelin palat ovat mukavia 🙂