Ihan vähän vaan sarkasmia… Saisi tämä lumentulo jo ihan oikeasti loppua, vaikka se täällä päin maailmaa suht saman päivän aikana pois sulaakin (tosin Klaukkalassa se vieläkin kertyy vanhojen päälle). Yritin aamulla epätoivoisesti saada silmiäni auki ja päätä ylös tyynystä, kun kuulin keittiöstä miehen äänen: "siellähän sataa taas lunta!", jolloin kaivauduin syvälle peittoni uumeniin ja päätin, etten nouse tänään ollenkaan. Valitettavasti vaan ei arkena tuollaisilla päätöksillä ole merkitystä, joten olihan sieltä kömmittävä ylös yhtä kaikki.

 

Aika pitkään siellä sängyssä silti sinnittelin, joten vaikka olin suunnitellut lähteväni tosikoisen kanssa ovesta ulos kahdeksalta, oltiin autossa vasta 20 yli. Joten yhdeksäksi kouluun menevä esikoinen liftasi kyytiini myös, koulu kun on matkani varrella. Oltiin päästy ehkä noin sata metriä lapsen noin 400 metrin koulumatkasta, kun painoin jarrun pohjaan. "Sullahan on tänään luistelua koulussa!" Ja auto ympäri, takaisin kotiin hakemaan kamoja. Tytär kipaisi hakemaan luistimet sillä välin kun käänsin autoa uudemman kerran omassa pihassa. "Otitko kypäränkin?" "No enhän mä muistanu!" Ja uudestaan käymään sisällä.

 

Peräti puolen aikaan oltiin koulun ohi ja sain viimein vietyä tosikoisen päiväkotiin. Mies oli ehtinyt jo laittaa ruuhkasta tekstaria, että Klaukkalan keskustan läpiajo kestää parikymmentä minuuttia, vaihtoehtoinen reitti voisi olla hyvä valinta. Olisin sitä ajanutkin, jos olisin lähtenyt suoraan duuniin himasta, mutta päiväkoti on jo niin väärällä puolella vaihtoehtoreittiin verrattuna, että ajelin vaan keskustaan. Ja siihen aikaan aamusta se vetikin kivuttomasti.

 

Toisin kuin kolmostie. Moottoritie seisoi jonnekin kauas Klaukkalan liittymän taakse – ja tietty myös eteen. Kävelyvauhtia madeltiin melkein kehä-kolmoselle asti. Matkalla oli yksi auto nokka tulosuuntaan päin ojassa, poliisiauto siinä tien sivussa. Sen jälkeen veti hetken aikaa hyvin, kunnes vähän kehä-kolmosen jälkeen taas alettiin ryömiä. Manskun risteystä lähestyttäessä bongasin edeltä suola-auton. Selvisipä syy sekä hitaanlaiseen ajoon että siihen, miksi jossain kehä-ykkösen tienoilla alkoi tuulilasiin tulla puhtaan rännän sijaan kuivaa likaa. Kiitti vaan.

 

Sen verran kauan kesti tuo muutenkin jo liian myöhään alkanut työmatkani, että olin varma, etten saa autoa talliin enää. Mutta ihme kyllä, siellä oli vielä peräti kolme paikkaa vapaana! Yhden niistä vei juuri edelläni talliin ajanut työkaveri, toisen minä ja jäljelle jäi jollekin onnekkaalle vielä yksi paikka. Tuntia myöhemmin kävi toinen työkaveri tässä huikkaamassa, että jätti oman autonsa minun autoni eteen, ts. taakse. Normaali kuvio, niin meillä melkein päivittäin joku blokkaa siellä jonkun – ja loput joutuu viemään autonsa ulkoparkkiin.

 

Toimistoon asti päästyäni totesin jättääneeni kännykän autoon. Ja kun olin sen hakenut, menin hakemaan kahvia ja totesin pannut tyhjiksi, otin sitä gourmet-espressoa automaatista 😛 Ja omenan, jonka kara katkesi ja putosi rinnuksilleni. Miksi maanantai on aina niin maanantai? Etenkin jos tulee lunta vaikka on jo maaliskuu…