Mobiili-elämän eskalaatio

Minä täytän muutaman kuukauden kuluttua 34. Olen siis sinänsä vielä varsin nuori, vaikka aika usein tunnen itseni hyvinkin vanhaksi tämän hyvin keski-ikäisen elämäni keskellä. Ja vielä vanhemmaksi aina kun pysähdyn miettimään teknologiaa minun lapsuudessani ja vertaamaan sitä siihen, mitä se on nyt omien lapsieni elämässä. Etenkin kun näen lasten ilmeet aiheesta puhuttaessa ja kuulen epäuskoiset kommentit "siis eiks teil todella ollu…?!"

Teini-iän kynnyksellä suurin haaveeni oli saada oma puhelin huoneeseeni. Siis ei mitään omaa linjaa, sehän olisi ollut hulluutta! Vaan ihan vaan mahdollisuus puhua omassa huoneessa yhteisen hallin sijaan. Kuudentoista vanhana puhuin ensimmäistä kertaa matkapuhelimella – soitin jonkun NMT-jötikällä mutsille, kun systeri oli katkaissut jalkansa mäessä partion lapinreissulla. Luuri oli tuttuun tapaan langan päässä, mutta hämmästyttävästi se mötikkä ei. Sillä voi soittaa vaikka bussista. Vau!

Muutama vuosi siitä eteenpäin, ja meillä oli miehen kanssa langaton kotiluuri. Se toi jo aivan huikean vapaudentunteen puhelimessa puhumiseen himassa. Vähän samanlaisen kuin tämä langaton verkko ja pieni ja kevyt mutta akkukestävyydeltään hyvä miniläppäri -yhdistelmä nyt netin suhteen. Alkuun minäkin tein tuttavuutta netin kanssa yliopiston atk-luokassa, mutta me hommattiin modeemi melko varhaisessa vaiheessa kyllä. Tai no, oli siinä jo ehtinyt vuoden päivät radiosta kuulua mainosten perässä weeweeweitä, joista ei oikein tajunnut ensin mitään.

28-kiloinen modeemi vaihtui hyvin pian 56-kiloiseksi, mutta noin satanen ISDN-linja tuntui utopialta. Kunnes hankittiin ns. laajakaista, jossa laajaa oli vain nimi. Ensimmäisen ADSL-yhteytemme nopeus taisi olla 256kiloa ja tuumattiin, ettei sen kummempaa tarvitakaan. Valtavaa oli jo se, että linja oli käytettävissä koko ajan! Mikä huikea uusi vapaus jälleen! Ei tarvinnut miettiä kuinka pitkään netissä roikkui, vaan kiinteällä maksulla sai netin ulottuvilleen 24/7.

Siinä välissä oli ehditty niitä kännyköitäkin ostaa, joten ADSL:n myötä tehtiin silloin hurjalta tuntunut päätös lopettaa lankapuhelinliittymä kokonaan. Ihan ensimmäinen kännykkä, jonka ostoon osallistuin, oli näytötön NMT, joka ostettiin appiukolle synttärilahjaksi, vähän tosin myös kaikkien lainattavaksi mökkireissuille. Pari vuotta siitä, ja meillä oli jo oma GSM, yhteinen tietty, oma tuntui ihan älyttömältä alkuun. Mutta vuoden päästä kännyn ostosta ei enää, ja minulle ostettiin 2110i, tuo Nokian helmi, jossa soi Säkkijärven polkka eikä pelkkää pirinää!

Siihen mennessä kun meiltä se lankaliittymä lakkautettiin, oli kännykkäni jo vaihtunut kerran tai parikin, syytä en tosin enää muista (paitsi ehkä koko), sillä monen muun tapaan muistelen 2110:aa yhä tietyllä nostalgisella haikeudella – siihen sai vielä erikoismaalattuja ihania kuoriakin ja minun kännyäni koristi värikäs akvaario. Sittemminkin kyllä vielä hankin joka kändeen jotkut kivemmat kuoret aina siihen asti, kun puhelimeni alkoivat olla noita persoonattomia bisnespuhelimia.

Silti, en vaihtaisi enää takaisin. On ne toiminnallisuudet ehdottomasti kuoria tärkeämpiä! En enää todellakaan vaihtaisi pois puhelinta, joka on melkein enemmän jotain ihan muuta kuin vain puhelin. Puhelinta, jolla pääsen nettiin, voin lukea sähköpostini, ottaa kuvia, mesettää… U name it. Ei ole mokkulaa, jotta voisi tämän miniläppärin saada nettiin missä vaan ja koska vaan, joten tuo minitietokone-kännyni on nettiriippuvaiselle aivan korvaamaton!

Neljän vuoden takainen kännyni, se joka vaihtui reilu pari vuotta sitten Nokian E70 malliin, oli jo edistyksellinen edeltäjiinsä verrattuna. Sillä pääsi lukemaan vähän uutisia ja sillä sai jotenkuten Exchangen meilit tsekattua, joskaan sitä ei todella jaksanut veivata kuin hätätapauksessa ;) E70 sen sijaan oli jo aivan sensaatio! Täysi qwerty-näppäimistö, meilit suoraan kännyyn siivosti ja helposti – löysin meilit ennen kuin keksin mistä löytyy osoitteisto :D – kamerakin ihan toista kuin edellisessä ja naamakirjat, blogit, flickrit olivat ulottuvilla puhelimen kautta. Wow.

Mutta ei sekään vielä mitään! Nyt minulla on tuo HTC. Siinä on huonot puolensa ja se saa minut välillä repimään hiuksia päästäni. Mutten vaihtaisi pois. Olen tykästynyt siihen, että minulla on mobiili pieni tietokone koko ajan mukana, sellainen, jossa on ihan oikea  qwerty-näppis ja jolla voi ihan oikeasti surffata netissä ja ihan oikeasti postata blogientryjä tänne tarvittaessa.

Nyt alkaa kännyni olla viilattu nimittäin aika hyvään kuntoon jo, kun eilen tosiaan laitoin siihen sen ShoZu:n (jolla siis onnistuu kuvien ja tekstien lataaminen eri palveluihin joustavasti) ja tänään vielä gmail-clientin. Niin, ja sain viimein laitteen myös ymmärtämään hands freeni ja keskustelemaan duuniläppärini kanssa, joten se toimii tarvittaessa modeemina sille (saisikohan sen juttelemaan tämän miniläppärinkin kanssa? win mobile ja linux… i don’t think so…). Niin, eikä enää tietty tarvitse kuunnella säkkijärvenpolkkaa, eikä edes ladata kalliita "soittareita" netistä vaan puhelimeni soi Shinedownia ja Def Leppardia ja Mötley Crüeta, niin ja Dazen Tamagotchia esikoisen soittaessa :D

Sinänsä mielenkiintoista, miten merkitykselliseksi asiaksi on noussut se, ettei ole kommunkaatiossaan paikkaan sidottu. Sellaista osannut kuvitella edes mahdolliseksi kymmene-kaksikymmentä vuotta sitten, ja nyt se on ihan elinehto ;) Ai niin, OCS:n mobiiliversio pitäisi muuten asentaa käyttöön vielä myös – se siis yrityksen sisäinen live meetingin sisältävä mesen-vastine.

Mitähän kaikkea on silloin, kun omat tyttäreni ovat päälle kolmenkymmenen? Nyt heille on itsestäänselvää, että äiti voi surffata netissä takan ääressä, ja että google on paras tiedon lähde, ja että googlemapsilla voi katsella maailmaa kotisohvalla istuen – siitä nyt puhumattakaan, että jokaisella on henkilökohtainen puhelin, joka mahtuu taskuun ja että musaa voi ladata mp3-soittimeen vaikka kuinka paljon ja kuunnella missä vaan. "Ai mitkä on korvalappustereot? Ai yks kasetti kerrallaan? Niinku cd-soittimessa vai?" Niitä silmälappuvideoita odotellessa…

One thought on “Mobiili-elämän eskalaatio

  1. Toisaalta tulee mieleen, että mihin tätä kaikkea oikeasti tarvitaan????Aika paljon löytyy tuota uudenuutta munkin omistuksesta, mutta pärjäisin ehkä ihan ilmankin. maailma muuttuu, eskoseni, se on se vanha kuuluisa sanonta…ja paikkansa pitävä toden totta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.