Keskiviikkona alkoi flunssa. Pää on ollut kipeä jo viikonlopusta asti, keskiviikkona lisäksi silmät vuotivat ja aivastelin koko päivän. Iltapäivällä alkoi olla sellainen olo, että totesin viisaimmaksi jättää tanssitunnin väliin. Kävin sen sijaan katsastamassa autoni – ihan viime hetkiä siihen – ja moikkaamassa systeriä stadissa. Varma sairauden merkki: kun lähdin autolle Kampinkeskuksessa, mietin ohikiitävän hetken että kävisinkö sittenkin vielä parissa vaatekaupassa, mutta totesin, etten yksinkertaisesti jaksa!

Illalla totesin kuumeenkin nouseen ja yöllä oli kurkku aivan järisyttävän kipeä. Korvia vihloi ja pää tuntui räjähtävän. Joten en sitten mennyt torstaina töihin. Lepäilin kotona koko päivän, olisin vain nukkunut, mutta sen esti tosikoinen, joka niinikään oli kotona, yskänsä kanssa. Tosikoinen on tällä viikolla yskinyt aika railakkaasti, keskiviikkoiltana ei saanut siltä nukutuksi ja tuli minun kainalooni nukkumaan. Jossain vaiheessa ehdottelin, että tytär olisi siirtynyt omaan sänkyynsä, kun en oikein saanut nukutuksi siinä, mutta tosikoinen totesi minulle: "Eihän se haittaa, koska mä olen sun lapsi." Tavallaan ihan naulan kantaan 😀

Torstaina oltiin siis molemmat kotona, mutta eihän se lapseni ollut kipeä ollenkaan. Vähän yski juu, mutta muuten oikein virkeä. Minä siis pelasin ensin hänen kanssaan (sängyssä) tunnin verran uunoa, sitten tyttö katsoi vähän dvd:tä ja pelasi vähän tietokoneella – minä muka yritin nukkua samalla, mutta eihän siinä nukuttua saanut, kunhan makoilin sitten. Esikoisen tultua koulusta luulin voivani relata vähän paremmin, mutta tyttäret huutelivatkin minua kymmenen minuutin välein, kunnes lopulta sain nukkua peräti puoli tuntia ennen kuin piti nousta ylös, mennä esikoisen koululle arviointikeskusteluun. Oli muuten hienoa kuulla taas pelkkä hyvää lapsestaan 🙂

Tänään on tosikoinen hoidossa ja esikoinen koulussa ja juuri soitti kysyäkseen voiko mennä kaverille. Tänään olenkin nukkunut vain, viimeistä tuntia lukuunottamatta. Ei tosin oikein tiedä, miten pitäisi olla, kun makuuasennossa pää uhkaa räjähtää paineesta ja pystyasennossa se alkaa hetken perästä surista. Sairastaminen on aika vihoviimeistä puuhaa.