Jarruvalot
Ajelin tänä aamuna koko matkan Klaukkalan liittymästä melkein Hakamäentien risteykseen asti sellaisen auton perässä, jolla paloivat jarruvalot koko ajan. Ihan koko matkan. Hämmentävää.

Aurinko
Päivällä taivaalla näkyi sellainenkin ihme kuin aurinko. Eilisestä en niin muista, mutta viikonloppunahan tuo myös näyttäytyi. Ihmeemmin en siitä ole tässä ehtinyt silti nauttia, sillä sisähommia on tehty niin kotona kuin tietenkin töissäkin auringonpaisteesta huolimatta. Sitä paitsi, ulkona on kylmä auringosta huolimatta.

Kylmäsormisuus
Joku aika sitten hämmästelin tännekin, miten pari sormeani olivat menneet eräällä kauppareissulla valkoisiksi ja tunnottomiksi. Sittemmin sitä on tapahtunut silloin tällöin uudestaankin ja tänä syksynä olen myös huomannut sellaisen hassun ilmiön, etten voi esimerkiksi mahallani nukkuessani laittaa edes jalkateriä ristikkäin ilman että alkaa heti tuntua kuin verenkierto lakkaisi varpaista. Minulla on aina ollut huono ääreisverenkierto, mutta nyt alkoi jo mennä hulluksi.

Tänään päätin, sen jälkeen kun eilen olin asiasta valittanut eräälle tanssikaverille ja melkeinpä jo diagnoosinkin saanut, että on aika puhua asiasta lääkärille. Joten näppärästi varasin netistä itselleni ajan työpaikkalekuriin ja sainkin sen heti samaksi aamupäiväksi. Lekuri kuunteli hassulta kuulostaneen vaivani ja sen jälkeen keuhkoni, mittasi verenpaineenikin ja haastatteli vähän lisää. Ja kirjoitti lääkkeen "kylmäsormisuuden hoitoon" kuten reseptissä lukee 😀 Kyseessä siis Raynaud’n ilmiö.

Kerroin tätä kotona iltapalapöydässä perheellekin, tuo reseptiin päässyt diagnoosi iski jotenkin nauruhermooni, ja huvittihan se perhettänikin. Mutta sitten totesi esikoinen: "Äiti, taasko sulla on uus lääke, jota sä joudut syömään aina?" Niinpä niin. Johan tuolla duunissakin päivällä päivittelin, että minä olen kai tulossa vanhaksi, kun tulee kremppaa toisensa perään… Vaikka taitaapa olla ennemmin niin, että viimeisen reilun vuoden henkinen stressi on alkanut puskea itseään ulos fyysisinä vaivoina. Sillä enhän minä vielä vanha ole. Lekurikin totesi lääkkeellä olevan mahdollisena sivuvaikutuksena nilkkojen turvotuksen, "mutta yleensä kyllä vasta keski-ikäisillä naisilla," sanoi noin ikäiseni mieslekuri minulle.

Lelu linuxilla
Eilen illalla matkalla tanssitunnilta himaan ajattelin, että syön vielä vähän iltapalaa koneen ääressä. Mutta kuinka ollakaan, mies oli koneella, enkä viitsinyt häätää poiskaan – ja työkoneeni oli töissä. En siis enää sinä iltana istahtanut netin ääreen ja se jotenkin vähän harmitti. Sattuuhan näitä muulloinkin, meillä kun on vain yksi varsinainen himakone, joskin tytöilläkin on omansa, mutta… Voisihan niitä lainata, mutta… On tässä muutenkin jo kypsytellyt mielessä kaiherrus saada ihan ikkari kone, joka on vain minun, ei edes työnantajan.

Joten tänään ostin itselleni miniläppärin samalla kun hain Gigantista likkojen läppäreihin langattomat verkkokortit (jotka vielä odottavat asennustaan, kun minä olen vain leikkinyt omalla lelullani). Tämä on pieni ja soma, painaa vain kilon – ja pyörii linuxilla! Jaiks! Voisihan tähän windowsinkin vaihtaa, xp pyörisi tässä ihan jees, vaikka muistia onkin vain puoli megaa. Mutta ajattelin olla rohkea ja pärjätä linuxilla. Ja niin kauan kuin vain seikkailen netissä, käyttiksen merkki nyt on melkoisen yhdentekevä.

Mutta täytyy myöntää, että windows-standardiin tottuneelle tuottaa lieviä vaikeuksia se, ettei voi vain hakea netistä jotain asennuspakettia ja avot, se on siinä. Kesti tovi ennen kuin tajusin, millaisia paketteja pitäisi yleensäkin hakea… En myöskään saa tämän natiivia meseä ymmärtämään msn-tunnustani, vaikka siinä msn im-vaihtoehto onkin. Enkä saanut asennettua vaihtoehtoiseksi meseksi aMsn:ää, väittää, että jotain puuttuu, mutten osannut hakea oikeaa asiaa netistä. Hotmailiinkaan tämä ei minua laske, vaikka eipä sillä niin väliäkään, kun en minä sitä varsinaisesti käytäkään. Tärkeimmät onnistuu sentään: naamakirjailu ja bloggaaminen 😛

Vielä jää kokeiltavaksi valokuvien lataaminen tämän minikoneeni avulla. Kortinlukijaa ainakin löytyy, joten miksei onnistuisikin vallan mainiosti – jollei siis suoraan kamerasta usbi-piuhalla, luultavasti ainakin suoraan kortilta (eikun ääh, samsungissani onkin sellainen isompi kortti, jolle tässä ei ole lukijaa… noh, we’ll see). Myös tämän open officen kyky tulkita normidokkareita on vielä kokeilematta. Niin ja musan lataaminen ja soittaminen! Ei ehdi kaikkea yhdessä illassa… Voipa olla, että ennen kuin olen satasella tyytyväinen, soi systerin kände muutaman kerran 😉