Meidän piti saada pesukoneelle vesiliitännät kuntoon kuluneella viikolla. Mies ei alkuviikosta kuitenkaan saanut aikaiseksi porata kahta pientä reikää ja kiinnittää pesuallasta pöytätasoon ennen kuin pitkiä työpäiviä koko viikon paiskinut vaimo torstai-iltana sai asiassa autettua – silloinkin lasten nukkumaanmenon jälkeen, sillä torstainakin olin kotona vasta kahdeksan maissa. Samaisena torstai-iltana mies laittoi tekstiviestin putkarille, joka ei koskaan siihen vastannut, eikä armaalla miehelläni ole tapana hätistellä. Ei kai siis ihmekään, että työmiehet kävelevät vain yli…

 

Tästä kaikesta johtuen siis meillä ei ole vieläkään pesukone käytettävissä. Perjantaina jo alkoi pyykkilaatikko pursua neljän hengen koko viikon pyykeistä – johan siitä oli viikko vierähtänyt, kun isoäitini luona kävin pyykkiä pesemässä edellisenä perjantaina-lauantaina. Jonnekin tarvi siis päästä pesukonetta käyttämään, sillä nyrkkipyykillä neljän hengen viikon pyykkien peseminen ei ihan innostanut 😛 Isoäitini pesukone oli kuitenkin poissuljettu vaihtoehto, sillä häntä alkoi jo hermostuttaa se, että pesin siellä pyykkini.

 

Kysäisin siis ihanalta siskolta, joskos hänen aikatauluihinsa mahtuisi isosiskon vierailu pyykinpesun merkeissä. Systeri oli tapaamassa muutamaa ystäväänsä päivällä, olivat hänen luonaan, mutta aina sitä iltasella sisko sekaan mahtui pyykkeineen. Kasin maissa soittelin systerin ovikelloa ja rappuun asti – olen joskus kirjoitellut ko. talon loistavasta äänieristyksestä – kuulin, että kaverit olivat siellä vielä. Piano soi ja naurua kuulu seasta. Ei se mitään, minähän en tunnetusti ole ujoa sorttia, joten sekaan vaan. Sitä paitsi, en tähän mennessä ole tavannut sellaista siskon kaveria, josta en olisi pitänyt. Hyvin valitsee seuransa 🙂

 

Siellä oli käynnissä Twister-matsaus, johon minut saman tien tempaistiin mukaan – het kun olin vaihtanut jalkaani toiset farkut, jotta sain autoni peräkoukun irrotuksessa ruosteeseen tahraantuneet farkut koneeseen. Niin, meillä on nyt omat autot, Mazda on nyt minun, mies puolestaan myy Toyotan ja ostaa jotain käytettyä tilalle itselleen. Minä sitten aloin heti eilen tuunata autoani: irrotin miehen avustuksella peräkoukun ja koitettiin soitintakin vaihtaa, mutta pahuksen liittimet eivät ole yhteensopivat. Maanantaina pitää koittaa etsiä jostain adapteri, jollainen toivottavasti myös löytyy, muuten tarvii viedä johonkin liikeeseen, missä osaavat tehdä kytkennät johdoilla, itse en niistä osaa selvää ottaa, kun väri ei oikein täsmää…

 

Twister oli pitkästä aikaa mielettömän hauskaa! Kaikenlaisiin asentoihin sitä taipuukin… Ensimmäinen erä minulla meni luovutusvoitoksi heti alkumetreillä, lämmittelyerä 😉 mutta sen jälkeen sitten ensin jäätiin systerin kanssa matolle kaksin tuota akrobatiaa harrastamaan – ja voitin – ja sitten systerin yhden kaverin kanssa – mistä lopulta sovittiin tasapeli, kun vaikka kuinka solmussa välillä oltiin joko omien raajojen tai yhteensä kummankin raajojen kanssa, aina vaan selvittiin tilanteista. Harvoin sitä ihan niin solmuun itseään saattaa, puhumattakaan siitä, että on toisen alla solmussa. Mutta todellakin, hauskaa oli!

 

Siskon kaverit lähtivät siitä sitten ennen pitkää, me jäätiin vielä systerin kanssa juttelemaan itse kunkin elämän muista solmuista. Tuntui siltä kuin siitä olisi ollut ikuisuus kun viimeksi juteltiin, puolitoista viikkoa sitten illallisella. Oli paljon updatettavaa, sillä mesettelykin oli tässä välissä kummankin hektisen elämän keskellä jäänyt vähemmälle. Tänään nähdäänkin sitten uudestaan, yhdessä mutsin kanssa (mutsihan lähtee jo tiistaina – vai keskiviikkona? – Kanarialle taas, tällä kertaa for good!).

 

Sitä ennen minun pitäisi kuitenkin saada aikaiseksi raivata tuonne meidän peräkammariin tilaa tiistaina tulevalle ikkunanpuitekorjaajalle. Helpommin sanottu kuin tehty – siellähän on vain vaatimattomasti valtaosa meidän irtaimistosta, siitä osasta mikä ei ole maannut autotallissa jo tammikuusta asti. Jee…