Keskiviikko. Kello on kuusi ja istun toimistolla. Eilen starttasin täältä yllättävän aikaisin, peräti jo kymmentä vaille kuusi (ja siinäkin olin jo ehtinyt vain jutella työkaverin kanssa viimeiset puoli tuntia). Maanantai oli ympäripyöreä päivä, viime viikollekin osui aika monta noin 9-tuntista päivää. Tänäänkin tulee sellainen. Lähden puolen tunnin päästä tanssitunnille, vaikka olisi tässä huomiseksikin vielä valmistautumista.

 

Huominen päivä mennään siis vankalla kokemuksen selkänojalla, vaikkei se pieni preppaus tällä kertaa olisi pahaa tehnyt. Illaksi sitten jään taas tänne tekemään loppuun yhtä proggista – olenkohan edes muistanut mainita asiasta miehelle? noh, ehtii sen aamullakin… Mies laittaa kohta jääkaapin oveen pyynnön: voisitko laittaa tähän kuvasi, jotta minä ja lapset muistaisimme, miltä näytät. Kuten eräs työkaverini kertoi poikaystävänsä joskus kauan sitten tehneen (heillä tosin ei ollut lapsia). Mutta minkäs teet, kun deadlinet paukkuu. Kyllä se tästä taas, ensi kesään mennessä.

 

Mutta vähän alka jo tuntua, kieltämättä. Eikä asiaa auta varmaan sekään, että piskuinen alkava flunssa (taas!) on pahentanut astmani oireita – niin "sain" eilen – kait se oli eilen? ei voi muistaa, kun tekee tällaisia päiviä, tuntuu kuin viikko olisi jo vierähtänyt eilisestä – astmadiagnoosin, mutten vielä ole voinut aloittaa lääkitystä, vaikka reseptit tuossa pöydällä jo makaavatkin, sillä eilen vielä kuvattiin keuhkot ja poskiontelot, jotta muut mahdolliset syyt saadaan poissuljettua. Edellyttäen siis, että ko. kuvat näyttävät normaalia tulosta, pääsen aikaisintaan perjantai-iltana aloittamaan astmalääkitykseni. Jospa sitten edes osa elämästäni helpottaa?

 

Perjantaina siis pitäisi kai mennä sitten vähän kauppoihin. Lasten kanssa, tai ainakin toisen. Esikoinen valitti aamulla, ettei hänellä ole kuin kahdet pitkät housut (kun vihdoin olen näemmä saanut menemään läpi, ettei kouluun mennä verkkareissa, jee!), joten niitä housuja pitäisi ostaa. Ja lauantaina on tosikoisen kaverin synttärit, tarvis kai lahjakin ostaa 😉 Ja kun tarkkoja ollaan, pitäisi kait ostaa esikoisellekin lahja, ei siihen syyskuun tokaan päivään enää niin kamalan pitkä aika ole… Mitähän ihmettä sitä neidille ostain? Kaikki toiveet alkaa olla niin hitsin kalliita.

 

Mutta ainakin yksi minun toiveeni on tässä toteutunut, meillä on toimivat (lue: asentajan mukaan toimiva) nettiyhteys himassa! JEE! Ei tosin ole sähkäri vielä saanut ainuttakaan ethernet-piuhaa kytkettyä mihinkään, mutta onhan purkisa wlan. Käy sekin alkuun. Kaikki ajallaan 😉 Kuten pesukone. Tänään olisin kovasti kaipaillut mustia rintsikoita, mutta ovat pahukset pyykissä kaikki, eikä pesukonetta pääse meillä vieläkään käyttämään. Toivottavasti p i a n pääsee, sillä lupasin isoäidille, etten enää käy siellä (alkoi jo hermostua, kun kohta tulee itse takaisin stadiin), mutta pyykkilaatikko pursuaa jo uhkaavasti.

 

Huokaus. Kymmenisen minuuttia ehdin tässä vielä orientoitua huomiseen, sitten lähden tanssitunnille. Se on henkisesti kuitenkin virkistävää, vaikka muutoin nyt kyllä väsyttääkin. Niin maan vietävästi!