Tänä aamuna aamupalapöydässä mies ja esikoinen kinasivat siitä, oliko meidät yöllä kahden aikaan hämmentävästi herättänyt din-don-din-don -ääni voinut tulla tyttären walkie-talkiesta vai ei. Esikoinen oli sitä mieltä, että koska oli illalla yrittänyt niitä laittaa päälle, mutta laitteet eivät olleet inahtaneetkaan – paristot nähtävästikin loppu – ei niistä voinut yölläkään ääntä lähteä. Mies argumentoi vastaan, että jospa niihin kuitenkin oli jäänyt pienesti virtaa ja toinen oli yöllä poiminut jostain jonkun randis-singaalin ja soittanut viimeiset soittonsa ennen lopullista paristojen kuolemaa.
Niin tai näin, tuo mystinen ääni jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Miehen kanssa yöllä yritettiin selvittää, mikä olisi voinut päästää sellaisen äänen – siitä kun puuttui kokonaan se sellainen kännyköille ja tietokoneille ominainen metallinen sointi. Se oli sellainen jotenkin kirkas ja soiva ääni. Sellainen, jonka olisin voinut kuvitella modernille soivalle ovikellolle – jollaista meillä ei ole, meidän ovikello on ihan perinteinen dinG-donG -kumistin. Kelattiin ja kelattiin, mikä yleensä meillä voisi varoitusääniä päästellä, mutta selitystä ei löytynyt. Walkie-talkiet ovat loogisin selitys. Mutta todistamaton sekin.
Esikoinen yritti ehdottaa, että jospa ääni kuuluikin pikkusiskon muumi-tietokoneesta. Siihen kun oli ihan vastikään lauantaina(kohan se oli?) vaihdettu paristot – tosikoinen etsi ihan itse tietokoneensa jätesäkistä, yritti laittaa sen päälle, diagnosoi loppuneet paristot, pyysi iskältä ruuvarin, avasi paristokotelon ja pienellä avustuksellani vaihtoi paristot, ruuvasi kotelon kiinni ja ryhtyi pelaamaan koneellaan – mutta ei, sekin pitää vääränlaista ääntä. Siellä narisee muumipeikon karikatyyri, sieltä ei kuulu niin kuulaita ääniä.
Sen sijaan tuossa meidän tosikoisessa on potentiaalia näissä teknisissä jutuissa. Sen olen todennut ennenkin. Muistuttaa tavallaan minua, muistan kuinka sellaisena eka-tokaluokkalaisena ruuvailin elektroniikkapelini auki, vain nähdäkseni mitä siellä on sisällä, ja kasasin sen takaisin kiinni. Näinköhän saataisiin meille se nettiyhteyskin nopeammin, jos antaisin homman tosikoisen hoidettavaksi. Sähkäri sen kanssa nimittäin junnaa vaan aina vaan vieläkin. Tai oli kai se tänään siellä saanut asian vihdoin jollekin mallille, mutta jotain kokonaisuudesta kuulemma puuttuu vieläkin. Itse nettiyhteyden kytkemisen lisäksi. *repii hiuksiaan*
*Repii hiuksiaan* muistakin syistä. Olin tänään kotona duunissa netittömyydestä huolimatta, ja tulin tässä viiden maissa tänne toimistolle tekemään asioita, jotka näitä yhteyksiä vaativat. Ensitöikseni vilkaisin kuitenkin omat meilini pitkästä aikaa, ja mitä siellä olikaan? Ilmoitus, että Norton on sujuvasti uusinut Internet Security -tilaukseni ja veloittanut sen luottokortiltani. Wooot!!! Nooo!!! Ja sitten sanoo työkaveri, että sellaisia veloitusviestejä on liikkeellä, että ne on viruksia. No just.
Asiaapa ryhdyin siitä selvittämään, etsin meilissä mainitut tiedot ihan suoraan Nortonin sivuilta, kulkematta meililinkkien kautta. Ja totta se oli. Viime vuonna annoin Nortonille luvan tehdä näin. Mutta ei, ei NÄIN! Pitää ensin ilmoittaa! Ei voi vain veloittaa! Joten kaivoin, kaivoin, kaivoin ja kaivoin, kunnes viimein löysin suomalaisen palvelunumeron Nortonille (tai Symantecille, whateva) – kun olin ensin napsutellut netissä erilaisia valintoja ja syöttänyt tietoja lomakkeeseen. Sain hyvin oudosti ilmoitetutn puhelinnumeron sekä prioriteettinumeron, joka – kun ensin olin naputellut puhelinnumeron, numeron sitä, numeron tätä ja ko. prioriteettinumeron – oikeutti jonottamaan prioriteetilla numero yksi.
Minulle vastattiin heti! Hurraa! Siellä vastasi sellainen murtaen suomea puhunut naisihminen, joka jaksoi olla kärsivällinen, vaikka minä annoin kerrankin turhautumiseni tulla ihan kunnolla. Poisti tilaukseni, poisti luottokorttitietoni, kunhan oli ensin laittanut tilaussumman takaisinmaksuun. Ja teki sen kaiken mukavan ystävällisesti. Kerrankin kiitokset ihmiselle kaiken hämmentävän tekniikan takana, jonka läpi jouduin kahlaamaan vain saadakseni ihmisen langan päähän. Jos kyse olisi ollut vähän pienemmästä summasta kuin 65 eurosta, olisin jo luovuttanut puolimatkassa…
Ja minäkin sentään muka jotenkin tekninen ihminen tämän kaiken keskellä. Välillä kuitenkin tuntuu, että asioista tehdään monimutkaisia vain monimutkaisuuden vuoksi. Onhan se tietenkin Nortonille helpompaa, jos ei soittoja tule.
System Failure for the Masses 
No voi itku, noi tommoset ihmeäänet keskellä yötä eivät ole kovinkaan kivoja. Minäkin heräsin tänään omituiseen ääneen, mutta syy oli siinä, että L oli räplännyt kännykkäni kaikkia ääniä. Isänsä kun osti eilen puhelimen ja minä sitten lupasin L:lle oman vanhani, kun jossain vaiheessa saisin isännän vanhan (meillä tämmöinen kiertokulku luurien suhteen, kun itse en niin välitä uusimmasta puhelintekniikasta). Eilen ei kuitenkaan vielä puhelinvaihtareita tehtykään, joten äänet jäivät L:n asetusten mukaisiksi.T: Susanna from syysvauvat (ensimäistä kertaa kommentoimassa täällä, niin en tiedä mitä tietoja tämä Windows Live minusta näyttää)