Missä ja jossain

Meillä nykyisin hyvin usein käytettyjä sanoja. Viimeksi tänä aamuna tosikoinen kysyi, missä hänen Nalle Puh -lehtensä mahtavat olla, mihin minä vastasin, että siellä ne  jossain ovat. Meillä on kaikki jossain ja useimmiten se olen minä, joka mietin – kuten esimerkiksi eilen illalla lopulta olohuoneen lattialla istuen – missä se jossain mahtaa olla missä se etsittävä asia – eilisessä tapauksessa uudet paristot – oikein voi olla.

 

Joskus ja heti

Joskus kauan sitten, tänään tasan 14 vuotta sitten menimme mieheni kanssa naimisiin. Joskus mietin, miten siitä voikin olla jo niin kauan. Elämä on sen jälkeen ollut välillä seesteistä, välillä heitellyt pahastikin. Juuri nyt taas heittelee, syynsä siihenkin, mutta jospa joskus tämä tästä vielä hellittää, kunhan tuo taloelämä helpottaa? Ja ehkä meillä toimii nettiyhteyskin kotona vielä joskus, sähkärin ongelma taitaa sen kanssa olla, ettei se tiedä ja osaa sitä puolta oikein kunnolla. Alkaa vain nyt jo olla niin, että kärsivällisyyteni on pahasti koeteltu ja halauaisin, että kaikki olisi kondiksessa nyt heti.

 

Eilen, tänään, huomenna, koskaan, aina ja ikuisesti

Asiat ja ihmiset on. Jotain muuttuu, jotain pysyy. Mikä muuttuu, mikä ei, sen näkee vain kun aikaa kuluu. Kun elää tässä hetkessä, tuntuu että aika on pysähtynyt, ettei mikään voi koskaan olla toisin, että kaikki on aina näin. Ja samalla toivoo, että olisi jo huominen, se huominen jossain tuolla valovuosien päässä, jolloin kaikki olisikin toisin. Mikään ei kai kestä ikuisesti, ei edes tämä vaihe.