On ihanaa olla lomalla. Aurinko paistaa, on lämmin, ja voi viettää koko päivän pihalla tai rannalla lasten kanssa touhuten tai kirjaa lukien. Ei ole mikään kiire minnekään, elämää vain soljuu ympärillä.

 

Yeah, I wish. Ei tuo sinänsä mielestäni ole mitenkään mahdoton toive, eihän? Aika normaali lomatoive, vai? Mutta juuri nyt se tuntuu olevan valovuosien päässä todellisuudestani.

 

Se, ettei aurinko paista, on oikeastaan tällä hetkellä loppujen lopuksi plussaa, vaikka nuppiin ottaakin. Mutta kun joutuu joka tapauksessa olemaan sisällä, on parempi, ettei aurinko edes houkuttele pihalle. Olen tänään tiskannut kolmeen otteeseen, kastunut kauppareissulla läpimäräksi ja pakannut keittiöstä kaiken paitsi aseet ja yhden setin muoviastioita loppuviikoksi. Ei mikään oikein lempipuuhaani.

 

 

Niinpä on rokki soinut, välillä vähän kovempaa ja välillä lasten "laita vaihteeks jotain vähän rauhallisempaa" -protestien myötävaikutuksella hiljempaa. Ja iltasella paistoin lättyjä. Eilen sämpylöitä, tänään lättyjä. I’m doing it again, näemmä. Yritän säilyttää elämän muka-normaalissa balanssissa sekasorron keskellä tekemällä kodikkaita muka-normaaleja asioita niin kuin leipominen. Mikä ei minulle ole normaalioloissa lainkaan normaalia, joten ennemmin sen luulisia hämmentävän lapsia 😛

 

Mutta lapset ovat nauttineet leipomuksista, sekä tänään ihan vaan kotonaolosta. Koko päivän ovat leikkineet yhdessä ja erikseen, enimmäkseen sovussa, enimmäkseen sisällä, tosikoinen kävi hetken pyöräilemässä. Muuttolaatikot ovat muuntuneet linnakkeeksi ja piiloiksi (ja minä pelännyt, että ne menevät rikki…), littlest pet shop -eläimet ovat viettäneet häitä ja prinsessa on hoitanut vauvaa yhdessä noidan kanssa ja whatnot.