Ja välillä se vähän tippuu niskaankin, kuten taas tänään. Heh, taas. Muistelenpa vain, ettei siitä nyt niin kovin kauan ole, kun jonkun kanssa päiviteltiin tätä kuivuutta, kun nurmikot kellastuu (kaikki paitsi meidän pihan viidakko, joka vaatii jo niittokoneen siistimisekseen 😛 ) ja maa halkeilee. Nyt on sitä vettä tullut sitten satunnaisesti viikon päivät, muttei kyllä voi sanoa, että olisi jatkuvasti ollut märkää. Siltähän se vaan niin nopeasti alkaa tuntua.

 

Pikkuinen isoinen esikoiseni lähti eilen aamulla leirille, vähän kuulemma jännittäen, mutta reippaana silti. Story of my life, että aivan kuten en ollut saattamassa lastani koulutielle viime syksynä työmatkan takia, en myöskään ollut eilen saattamassa lastani elämänsä ensimmäiselle leirille työn (ei nyt aivan matkan, mutta tällä kertaa työ taas vei hivenen kauemmas) takia. Enkä ole ylihuomenna sieltä hakemassakaan. Soiteltu ei ole leirille kertaakaan edes; eilen muistin varttia vaille kuusi yrittää, mutten päässyt läpi, tänään muistin viittä yli kuusi, että olisi pitänyt yrittää. Siellä kun on "soittoaika" klo 17-18. Totally epätoivoista tämän äidin kannalta! No, ehkäpä lapsoseni pärjää.

 

Tosikoinen on ollut täällä kotona ihan eksyksissä sen ajan mitä ei ole ollut ihan onskana kaikesta saamastaan jakamattomasta huomiosta 😉 Eilen minä pelailin hänen kanssaan Candy Landia ja Kimbleä, kunnes vähän aikaa pyöräili pihalla, kaatui ja satutti, minkä jälkeen luin tytölle kolme Franklin-kirjaa. Tänään mies täyttää vuorostaan vuosia eikä jaksanut lähteä raksalle "kun on jo 39" 😀 joten tytär sitten pelasi iskän kanssa ja lukipa isikin muutaman kirjan. Sillä välin kun minä tiskasin ja pakkasin peräti yhden laatikon lisää muuttoa varten…

 

Olen edelleen ihan pihalla tästä muutosta. Koitan muka pakata, koitan muka miettiä mitä voin jo laittaa laatikkoon tai säkkiin, mitä en. Ja tänään sitten viileänpuoleinen sadeilma paljasti ensimmäisen virhearvioni: tosikoisen kurikset on jo jossain säkissä, koska luulin että on kesä ja että kesällä on sateellakin lämmin eikä kuriksia tarvita. Oh well, eipä siihen kastumiseen kai silti kesällä kuole? Mut oikeesti, Juhannus on ovella, viikonlopun aikana alan roudata kamaa taloon jo! Aloin tosin jo miettiä miksi, kun sitten viikon päästä vuokrataan paku, mutta kaipa päästään siitä sitten helpommalla?

 

Olo on aika levoton, monelaiset tunteet ja tuntemukset vellovat tuolla pinnan alla nousten välillä oivalluksina, välillä ahdistuksina pinnalle. Enimmäkseen pysyttelevät kuitenkin siellä sellaisena massana, joka jättää lähinnä turraksi. Siis kun ei saa ihan otetta mistään, pinta siloittuu sellaiseksi tunteettoman oloiseksi. Kertoo vain siitä, että tapahtuu taas liian paljon yhdellä kertaa. Liian isoja asioita. Herättää liian paljon liian isoja fiiliksiä yhtaikaa. Onneksi loma alkaa ihan parin työpäivän kuluttua! Vaikka ne isot asiat enimmäkseen realisoituvatkin juuri lomani aikana…