Irrottelin äsken lappuja esikoisen uusista vaatteista, niistä, jotka eivät vielä olleet päässeet käyttöön tänään. Ja tulin jälleen ajatelleeksi, kuten jo kaupassakin ja muutaman kerran ennenkin, miten hassua on, että esikoinenkin niin pitää mustasta. Musta-mieltymys on tullut viimeisen puolen vuoden sisällä ihan tosissaan. Ja nyt näistä uusista vaatteista kolmesta teepaidasta kaksi oli mustia, kaksista kapreista toiset on mustat. Jos olisin ostanut vain yhdet kaprit, musta olisi ollut valinta. Monta kertaa olen kuullut muutoinkin tyttären sanovan jollekin, että musta on hänen lempivärinsä.

 

Onko musta edes väri? En tiedä. Mutta onhan se minunkin lempivärini, ainakin vaatteissa. Liekö sitten äidin esimerkki tyttären musta-kirvoittajana? Mutta minun vaatteenihan pääsääntöisesti ovat mustia, joten esimerkiksi nyt kesävaatteita itsellenikin ostaessani olen oikein tietoisesti pakottanut itseäni valkkaamaan muutakin kuin mustaa. Lopputuloksena pinkkiä tai harmaata shortsia, toppia ja mekkoa, ja tämä yksi valkoinen toppi, joka edellisen entryn lopussa näkyy.

 

Hassua, mutten vaan pääse sittenkään siitä pinkistä eroon 😀 Melkein se jo hiipui, mutta taisi olla enempi mielialan syytä, nyt olen taas hommannut vaatekaappiin kirsikkaakin, kun se taas on muodissakin 😉 Ja juu, tyttäretkin saivat pinkkiäkin, mutta myös lilaa ja turkoosia. Mutta musta on pääväri… Se on myös mun mutsin vaatteissa hallitseva väri, jostain syystä.

 

Sen sijaan tosikoinen ei suostu päällensä laittamaan mitään, missä on yhtään mustaa. Väriä pitää olla, mieluiten juuri pinkkiä 🙂 Hieno juttu, mustat saa sen pinkin seurakseen 🙂