Aina ei kaikki mene ihan putkeen, vaikkei johdot edes kulkisi lattialla. Verhojen kaukosäädinkin oli hukassa, enkä ehtinyt edes kävellä aamulla kahviautomaatille asti. Ovi oli jumissa, eikä kaikki muutenkaan päässeet kaikkialle, minne olisi pitänyt ja lisäksi puhelutkaan eivät kytkeytyneet oikein. Vesikannuakaan ei saanut ilman keittiöbyrokratialuentoa. Ja yliajalle mentiin, paitsi sitten ihan lopuksi kun jäi peräti 4 minuuttia aikaa yli. Mutta lähdinkö vielä silloin? Ehen, tuntia myöhemmin starttasin auton, kun oli parit meilit lähteneet ja unohtuneet laukut palauteltu ja kaappikin taas paikallaan. 

 

Jonotin postissa hyvän tovin tiskille kainalossa paketti, joka piti palauttaa asiakaspalautuksena. Sitä olisi pitänyt vähän teipata, mutta paikallisessa pikkukyläpostissani olen tottunut siihen, että ystävällinen postintäti teippaa siinä tiskillä. Toisin kävi, kun joutui käymään ihan tuolla suuren maailman postissa Espoossa:

 

"Teippi on tuolla paketointi-tiskillä", sanoo minulle täti tiskin takana. Katsahdan takanani kiemurtelevaa jonoa ja kiire-kukkasistani väsyneenä ja hivenen ärtyisenä mokomasta "asiakaspalvelusta" tiuskahdan: "Ja sinäkö et sitä voi teipata tässä tiskillä?" Täti ojentaa kätensä ja lykkää pakettini viereen piskuisen paperiteippirullan (onko se sana? kun on paperiliimaakin as opposed to kunnon liima? kumminkin sitä sentin levyistä, joka ei pysy edes paperissa) ja katsoo minua merkitsevästi. Huokaisen ja kysyn: "No voitko edes tehdä tälle paketille ne muut jutut ensin, niin käyn teippaamassa sen sitten?" "Toki. Ja sitten voit viedä paketin suoraan tuonne rullatiskille niin ei tarvitse jonottaa uudestaan."

 

Jep, kiitos. Mikä se sellainen posti on, jossa ei ole edes pakettiteippiä asiakaspalvelutiskin takana? Ja mikä se sellainen postintäti on, joka ei voinut sanoa suoraan, että laitan tarrat, mutta tässä ei ole teippiä, voit käydä teippaamassa paketointitiskillä ja viedä sitten rullatiskille? Olisi minulta säästynyt ärtymisen vaiva ja tätsy säästynyt joutumasta tiuskinnan kohteeksi. Myönnetään, oli minussakin vikaa; olen kyllästynty itsepalveluun, haluan asiakaspalvelua!

 

Mutta tänään onkin ollut muutenkin asiakaspalvelijoiden aateliset vauhdissa muutenkin. Meidän jääkaapissamme oli pelkkä valo jo tänä aamuna, joten kun tulin kotiin (jouduttuani jättämään tanssitunnin väliin miehen raksasäätöjen takia) kävin ruokakaupan kautta. Kassat olivat harvinaisesti peräti lähes kaikki lähes vapaita, joten suuntasinpa vain lähimmälle.

 

Jolloin kassan tyttö tokaisi minulle: "Tuolla takana olisi ihan vapaa kassa." Hämmennyin aivan täysin, tuijotin tyttöä toinen käsi kiinni hihnalle juuri nostamassani mehutölkissä, toinen kärryssä ottamassa seuraavaa. Tyttö korjasi: "Saat sinä siihenkin tulla, mutta ajattelin vain, että tuolla on kokonaan vapaa kassa." Edellisen asiakkaan tavaroita oli ehkä 5 jäljellä, joten änkytin: "Ei tuossakaan taida kauan mennä, kauemmin minulla menee näiden tavaroiden lastaamisessa hihnalle", yhä paikalleni jähmettyneenä. Edellinen asiakas jo katsoi minua huvittuneena ja kassaakin alkoi hymyilyttää. Ravistin pääni selväksi ja ladoin kamat hihnalle. Ei asiakkaita saa noin hämmentää!

 

Tai kukkasia vaatteissa. Kävin tänään GinaTricot-nimisessä vaateliikkeessä ja vaatteissa oli paljon kukkasia. Mutta oli siellä paljon vaatteita ilmankin ja olisin oikeasti voinut ostaa puoli kauppaa tyhjäksi… Olin silti semi-järkevä ja ostin vain yhden topin ja mekon. Ja menin Hentsuun, josta olisin taas voinut myös ostaa puoli kauppaa tyhjäksi, vaikka sielläkin oli monessa vaatteessa niin kukkia kuin pallojakin. Pääsin silti sieltäkin ulos melkein järjellisesti, mukaan lähti shortsit, musta biletoppi ja pinkki toppi – ja viimeisenä heräteostoksena bilekäsilaukku. Kyllä nyt stailaan itseäni bilekuntoon 😉 Ta jotain… Mutkun lauantaina olisin menossa taas…

 

Hakiessani tyttöjä raksalta ruokakaupan jälkeen miehen hoivista (päivään jotenkin sopi, että jouduin jättämään tanssitunnin väliin miehen soittaessa, että "on ollut kamala kiire koko päivän, ei millään ehdi ja…" ja saatiin melkein riita aikaiseksi minun seisoessani pukukopissa, eikä edes tuosta aiheesta vaan ihan muusta…), sain todeta esikoisen olleen synttäreillä peräti niin nätisti puettuna, että kukkafarkuissa (joo ei nätit, vanhat ja resuiset) ja kollarissa. Miehet… Olivat sentään saaneet kaverille ostettua lahjan (jota en yllättäen ollut ehtinyt ostaa itse), mutta sen sijaan, että olisivat löytäneet lahjalle lahjapussin, joita meillä on vino pino, olivat sitten ottaneet lahjapussiksi seppälän (sentään vaaleanpunaisen tukevan) vaatekassin 😀 Noh, ainakin lapsi oli päässyt synttäreille ja on sekin jo paljon 😉