Tai siis kootut. Tai no, pakatut. Whateva. Lapset kyselevät jatkuvasti, missä se ja se tavara on ja vastaus on aina "se on jo pakattu".

 

Perjantai-iltana mies ja lapset katsoivat Hauskimpia kotivideoita, kun sain päähäni lähteä kävelemään tebarille hakemaan sipsejä. Ensimmäisessä kadunkulmassa sain päähäni kävellä vähän pitemmän kautta. Puolimatkassa tajusin, ettei kello ollut vielä yhdeksää, joten kauppakin oli vielä auki ja päätinkin kävellä sinne. Ostin sipsipussin, mozarellatikkuja ja siiderit. Ja kävelin vielä pitempää kiertotietä kotiin. Kun en kerran lenkillekään vieläkään voi mennä, kävelin sitten edes. Ja söin sipsejä ja siideriä… Jee.

 

Lauantaina tyhjennettiin varastot. Meillä on ollut peräkärry perjantaista asti vuokralla ja lauantaina vietiin varastosta tavaraa autotalliin kaksi lastia. Pikkulapsitavaraa miehen proidille aven takakontillinen. Tänään vietiin autotalliin noin 40 pahvilaatikollista ja kymmenkunta jätesäkillistä tavaraa, pari kirjahyllyä, kaikki dvd-hyllyt, yksi lipasto, sohva joka saatiin naapurilta.

 

Terassilla on kaksi jätesäkkiä roskia, yksi vietiin jo roskikseen, yksi vajaa on kotona täyttymässä. Etuvarastossa on monta säkillistä tavaraa odottamassa pääsyä kirppikselle. Ja kotona on kolmekymmentä muuttolaatikkoa, joista 10 on vielä pakkaamatta. Tai enää. Menee tiukille. Vaikka vaatteet ja paljon muutakin tavaraa menee jätesäkkeihin ja erilaisiin kasseihin.

 

Mies ja lapset purkivat tänään esikoisen ikea-parvisänky-hirvityksen. Päädyttiin lopulta siihen, että vuokralla tytär nukkuu lattiatasossa ja muu osa parvesta viedään vielä autotalliin ja kasataan vasta uuteen taloon. Sinne lähtee täältä vielä myös tosikoisen paripulpetti, eteisen naulakko ja yksi unohtunut seinähylly. Ja ehkä monta muutakin asiaa. Ei sitä voi tietää, mikä kaikki vielä keksitään sinne heivata. Ehkä fillaritkin.

 

Melkein kaikki sellainen, mitä ei enää täällä tarvita alkaa olla pakattu. Enää viimeiset jäljellä, mutta tänään silti iski jo se "eikö tää tavara ikinä lopu"-epätoivo. Ei jaksa enää! Vihaan muuttoa päivä päivältä enemmän.

 

Huomenna lähden pariksi päiväksi Ouluun. Tunnen jotain kieroa helpotusta siitä, että pääsen edes pariksi päiväksi pakoon tätä hullujenhuonetta, vaikkakin työmatkalle. Lapset vinkuvat, kiljuvat, riitelevät, kinaavat, huutavat… ja mies siinä sivussa, minä kun en enää edes jaksa vaan lähinnä pakenen kaikkea tätä kaaosta ympärilläni. Ja laatikoita ja säkkejä on kaikkialla ja kaikki tavarat on niissä.

 

Haluan vain hiljaisuutta. Omaa rauhaa. Kuulla ajatukseni. *huokaus*