Tänään se alkaa. Ihana viikonloppu. Tai toivottavasti se on ihana. Ajattelin, etten tänään lähtisi enää mihinkään töiden jälkeen, vaan laittaisin lapset katsomaan dvd:tä ja ottaisin torkut itse sillä välin. Mutta pakko on käydä ostamassa yksi häälahja (huomiseksi sitä ei enää uskalla jättää). Toivottavasti löytyy hyvä ihan paikallisesta lahjatavarakaupasta.
Huomenna on yhdet häät ja sunnuntaina asunnon näyttö. Muuta ohjelmaa ei viikonlopulle olekaan, mutta oikeastaan tuossakin on näytön verran liikaa. Haluaisin voida vain olla, mutta näyttö tarkoittaa siivoamista. Ja koska on häätkin, siivoamiseen on vain lauantaina aamupäivällä tai sunnuntaina aamupäivällä aikaa. Milloin ehdin relata? Mutta asunto vaan pitäisi saada kaupaksi!
Viikonloput ovat aivan liian lyhyitä. Kaksi vaivaista päivää plus yksi ilta. Se plus yksi ilta menee työviikosta toipumiseen ja sen ymmärtämiseen, että on viikonloppu. Ja sunnuntaina iltapäivällä alkavat aivot jo orientoitua seuraavaan työviikkoon. Mihin pitikään mennä maanantaina? Mitä pitää ottaa mukaan? Missä tytär on koulun jälkeen? Mitä missä milloin lyhyt oppimäärä. Joka sunnuntai. Joten oikeastaan vain lauantai on aivoille rento päivä. Sikäli kuin aina sekään, aivojen käydessä ylikierroksilla.
Viime yönä näin unta, että tulin aamulla töihin pitämään kaksipäiväisen juuri nyt oikeastikin meneillään olevan kurssin toista päivää. Meillä on sellaiset ruokalipukkeet, joilla myös kouluttaja saa lounaan ja kahvit kurssipäivien aikana ja sama lipuke on voimassa koko kurssin eli se pitäisi pitää tallessa. Eilen ihan oikeasti se unohtui taskuuni, mutta illalla siirsin sen käsilaukkuun, joten se tuli mukaan töihin. Mutta unessani olinkin sen unohtanut kotiin ja olin aivan paniikissa, kun ei ollutkaan lipuketta. Kummallisista triviaaleista asioista se alitajunta saa paniikkikohtauksia.
Toivottavasti kykenen edes lauantaiksi irrottautumaan kaikista työasioista niin paljon, etten näkisi unia sen paremmin kurssiaiheista kuin ruokalipukkeistakaan. Toivottavasti saan huomenaamulla ja sunnuntainakin nukuttua vielä lasten herättyä, toisin kuin esimerkiksi viime viikonloppuna, jolloin väsytti kyllä vietävästi, mutta unta en enää saanut, kun olin kerran joutunut silmäni avaamaan.
Toivottavasti ensi maanantai ei olisi ihan niin maanantai, vaan voisin aloittaa uuden työviikon vähän virkeämpänä kuin aloitin tämän kuluneen viikon.
System Failure for the Masses 
Heh, pakko mainita, että sohvalle lysähtämisen sijaan kävin ostamassa sen häälahjan ja itselleni yhdet housut (liian isojen tilalle), myöhemmin miehen palattua raksalta himaan kävin ruokakaupassa ja kassit purettuani lähdin vielä juoksemaankin, sellaiset 7km tällä kertaa. Pitäisi nyt löytää joku hyvä reitti täällä, mutta kun kaikkialla on niin pimeetä. Nytkin olisin jaksanu pitempäänkin, mutta en halunnu lähteä seikkailemaan mihkään, mistä en tiedä mihin päätyy tai onko reitti valaistu. Mut nyt oli sentään heijastimet käsivarsissa!