eli päivä sateisessa Särkänniemessä.
Ensin oli se herätys. Esikoinenkin valitti autossa, että ihan kuin arkiaamu. Kun on tottunut nukkumaan kymmeneen (+/- puolisen tuntia), heräilemään kun herätyttää, puuhailemaan jotain ja syömään aamupalan hyvässä lykyssä vasta puolilta päivin, tuntuu tosiaankin kahdeksan maissa herätyskelloon/äidin patisteluun herääminen, reipas aamupala (tai sen yritys, tosikoisellekaan ei maistunut kuin jugurtti ja minulle vain kahvi) ja ripeä lähtö aika tuskaisalta.
Hiukan ennen Hämeenlinnaa havahduin siihen, että autostahan oli löpö lopussa. 37km se vielä riittäisi, ilmoitti ajotietokone. Oikeasti, senkin jälkeen sillä vielä ajaisi ainakin viitisenkymmentä kilsaa, mutta kumminkin. Olin kahvista huolimatta niin pöpperössä vielä lähtiessämme ja lisäksi soittelin vielä sähköasentajallekin autosta (meillä kärähti toissailtana pääsulake), etten muistanut edes, että autohan piti tankata. Onneksi matkan varrella riittää huoltsikoita, vaikka Hki-Tre-väylä muuten aika erämaatie onkin.
Selvittiin Särkänniemeen ja saatiin parkkipaikkakin ihan siitä läheltä. Astuttiin autosta ulos ja palelluttiin saman tien. Hirveä tuuli ja monta astetta kylmempää kuin kotona oli ollut! Enhän minä älynnyt ottaa puseroita mukaan, eikä meillä kellään ollut sukkiakaan jalassa. Hrr. Terhon taannoista pilapiirrosta lainatakseni: "Suomessa on neljä vuodenaikaa, miksi niiden kaikkien pitää olla kesällä?"
Aloitettiin Särkiskierros sisätiloista, ensin Akvaariosta ja sitten Delfinaariosta. Siitä matka jatkuin Ipanaarioon ja muuhun laitenaarioon, siellä varsinaisen huvipuiston puolella. Joka paikkaan sai jonottaa, jopa Burger-mestaan syömään. Siihen asti oltiinkin pärjäilty niissä teepaidoissamme, vaikka välillä jo vähän ripotti vettäkin. Mutta kun tultiin ulos hampurilaisravintolasta, oli tuuli yltynyt eikä aurinko näyttäytynyt sitäkään vähää kuin aiemmin, joten suuntana oli Puistopuoti, josta mukaan tarttui collari ja sukat jokaiselle.
Taas saatiin sadetta niskaan, mutta kuin se ei olisi riittänyt, piti tietenkin mennä Tukkijokeen. Sehän on Särkänniemessä must, senhän tietävät jo lapsetkin (vaikkeivät ole ennen Särkiksessä olleetkaan). Eihän kastumisessa mitään, mutta kun käsilaukkunikin kastui läpimäräksi – e uskaltanut jättää sitä lokeroon. Suuntasimme siis Tornipuotiin seuraavaksi, se kun oli Puistopuotia lähempänä, ja ostin itselleni uuden käsilaukun ennen kuin kamerat ja kännykät ja kaikki menivät pilalle märässä laukussa.
Samalla päätettiin olla vähän aikaa sisätiloissa taas, joten käytiin Planetaariossa. Einsteinin teorioilla hyöstetty Mustat aukot -esitys hipoi minunkin käsityskykyni rajoja, joten ei ihmekään, että lapset totesivat sen olleen tylsä. Sen sijaan Näsinneulassa oli heistäkin kiva katsella huvipuistoa korkealta.
Esikoinen ei ollut vielä saanut kastumisesta tarpeeksi, vaan halusi Koskiseikkailuun seuraavaksi. Minä jäin tosikoisen kanssa rannalle ruikuttamaan, tai no, tosikoinen ruikutti, minua ei kastuminen kiinnostanut. Vaan eipäs sitä minulta kysytty, kun sade ryöpsähti niskaan ensin lasten eläintarhassa ja sitten vielä Troikassa pyöriessämme (noin neljättä kertaa). Siitä sitten vielä uusiksi Tukkijokeen ja kostea kotimatka oli varmistettu.
Tosiasiassa kotimatkalla oltiin kohtalaisen kuivia, tallustettuamme autolle ei-sateessa. Ja ilmastointi autossa hoiti loput. Sen sijaan auton ulkopuolella oli suurimman osan matkaa kovinkin märkää, osan matkaa tuli vettä kuin aisaa eikä cruisea voinut kuvitellakaan käyttävänsä. Pysyipähän mieli virkeänä mahdottomassa ajosäässä väsymyksestä huolimatta. Vasta Riihimäen paikkeilla tie yllättäen muuttui kuivaksi, meillä päin ei kuulemma ollut koko päivänä satanutkaan!
Tapahtumarikas päivä, kieltämättä. Tyttöjen lippiksetkin jäivät Planetaarioon, mutta löytyivät sentään löytötavaroista. Kotiin tuli kuitenkin kolme väsynyttä mutta päivään ihan tyytyväistä matkaajaa.
System Failure for the Masses 
No, me oltiin keskiviikkona Linnanmäellä (äiti,isä ja 4 tytärtä). Tuuli niin kovasti, että siinä oli välillä pelko, että kamppeet lähtee päältä ja hiuksetkin olivat pystyssä kun olisi imurista tullut. Ei mekään älytty ottaa neulepaitoja tai takkeja, että illalla hampaat kalisi ja kurkkuun sattui. Nuorimmainen oli kärttynä kun ei päässyt ihan kaikkiin laitteisiin mihin halusi, 138 cm (140 cm olisi pitänyt olla) tarkkasilmäistä väkeä…Ehti muutaman kerran jonottaa turhaan. Toisiin härveleihin sitten kyllä pääsi, että se oli onnenkauppaa! Se on varmaan ensi kesänä Särkänniemi edessä…
Noi mittaukset on välillä vähän mittaajan mielialasta kiinni… Viime kesänä nuorimmaiseni oli 96cm, mutta sai silti 100-120cm rannekkeen ja vanhempi tytär 118cm, mutta sai >120cm rannekkeen silti (ts. lipunmyyjä antoi minun päättää mitkä rannekkeet tytöille ottaisin). Mutta jos ei pidä senteistä kiinni, on rajanveto vaikeaa, tiedän sen itsekin laitevaksina Lintsillä yhden kesän työskennelleenä.