Pienet jalat vispaavat minkä ehtivät ja pyörä kiitää hurjaa vauhtia eteenpäin. Tulee alamäki, jota seuraa ylämäki, tyttö melkein menettää pyörän hallinnan pienessä töyssyssä, jolloin tyttö hihkuu äidille: "Äiti, mä ajoin ylinopeutta!"
Viime kesänä kumpikin tyttäristä pelkäsi alamäkiä. Pienempi lähinnä "mitä isompi edellä" -periaatteella, mutta kuitenkin, alamäet olivat molemmille kauhistus. Esikoinen ei tosin paljon pyöräillyt muutenkaan, kuten on ennenkin tullut mainittua. Takana on se aika. Nyt kumpikin ajaa, minkä pyörästä lähtee, alamäissä saa huutaa vähän toppuuttelemaan, että ehtii jarruttaa, jos tulee tienylityksiä vastaan.
Minä olen itse aina ajanut kovaa. En ole tuntenut käsitettä sunnuntaipyöräily ennen kuin nyt lasten kanssa (kun ei ne nyt vielä niin kovaa polje tasaisella, eikä ole tarpeenkaan). Matkoja polkiessani (yksin) pyörän mittari näyttää noin kolmeakymppiä ja alamäet mennään yli neljääkymppiä. Ja perillä olen aivan hiessä. Siksi en voisi työmatkoja polkea, vaikka matka olisi sopivakin.
Ajanhan minä autollakin kovaa. Avensiksen parhaita puolia on loistava kiihtyvyys ja huonoimpia se, ettei sillä edes huomaa ajavansa kovaa 😉 Menee helposti oikean ylinopeuden puolelle, ihan huomaamatta. Siksi(kin) käytän paljon vakionopeudensäädintä. Vaikka aika yläkanttiin senkin aina säädän.
Lapset autossa aina huutavat: "Ohita noi! Aja kovempaa, noi toiset saa meidät kiinni!" Siinä sitten yritän kuuroille korville esittää pientä liikennevalistusta ja selittää, ettei liikenne ole mikään skaba vaan pitää ajaa turvallisesti. Jos ajetaan jostain syystä molemmilla autoilla samaa matkaa, haluavat lapset aina olla siinä autossa, joka on edellä ja jos ollaan toisen perässä, huutavat: "Ohita isi/äiti, ohita isi/äiti!" Mikä EI tarkoita sitä, että vanhemmat lähtisivät leikkiin mukaan, mutta motarilla, hmm… ei siitä toisen ohittamisesta haittaakaan ole 😀
Vanhempiinsa tulleet 😉 Onneksi myös siinä suhteessa, että heillä vauhtihulluuden lisäksi on myös se terve itsesuojeluvaisto, joka todellisuudessa saa ajamaan kuitenkin turvallisesti.